Venäläisten lisäksi myös suomalaisilla on suuri syy olla kiitollisia petroskoilaiselle Juri Dmitrijeville. Hänen ansiostaan maailma tietää nyt muun muassa Sandarmohin ja Krasnyi Borin teloituspaikat.
Dmitrijev on omistanut elämästään yli 30 vuotta Stalinin ajan salattujen joukkoteloituspaikkojen etsinnälle Karjalassa.
Sandarmohissa surmattiin tekaistujen syytteiden nojalla vuosina 1937–38 arviolta noin 800 suomalaista ja Krasnyi Borissa liki 600. Heidän joukossaan oli monenlaisia neuvostoyhteiskuntaan uskoneita suomalaisia: osa oli vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneita punaisia, osa oli Yhdysvalloista ja Kanadasta palanneita suomalaisia siirtolaisia sekä osa oli inkerinsuomalaisia.
Reilun vuoden ajan Dmitrijevin oma elämä on muistuttanut Stalinin vainoja pienoismittakaavassa.
Joulukuussa 2016 Dmitrijev vangittiin epäiltynä lapsipornon kuvaamisesta sen jälkeen, kun hänestä oli tehty nimetön ilmianto. Vasta viime lauantaina hän pääsi pois tutkintavankeudesta sen jälkeen, kun mikään syyttäjän tilaamista selvityksistä ei ollut onnistunut toteamaan häntä vaaralliseksi pedofiiliksi.
Kävi niin, että Dmitrijev joutui Karjalassa ja Moskovassa niihin samoihin vankiloihin, joissa Stalinin syyttömät uhrit olivat istuneet.
– Aloin pikku hiljaa ymmärtää, mitä he tunsivat, kun he katselivat niitä samoja seiniä, kulkivat samoja käytäviä ja kuulivat samojen metalliovien kolahduksia, Dmitrijev kuvaili Novaja Gazetalle vapautumisensa jälkeen.
Venäjällä uskotaan laajasti, että Dmitrijev joutui vankilaan siksi, että hänestä oli tullut kiusallinen henkilö Karjalan nykyisille vallanpitäjille. Esimerkiksi Venäjän turvallisuuspalvelussa on töissä monia useamman polven ”tshekistejä”, joiden mielestä heidän esi-isiensä rikosten kaiveluun ei ole tarvetta.
Dmitrijevin lähtökohta on kuitenkin toinen. Hänen mielestään Venäjän on tunnettava historiansa, jotta menneisyyden tapahtumat eivät toistuisi. Hänen keksimänsä on myös Sandarmohin metsikön muistokiven koskettava lause: ”Ihmiset, älkää tappako toisianne”.
– Jos ihminen tietää, mitä on tapahtunut, hänelle on vaikeampi liverrellä. Hän voi sanoa: ”Me olemme eläneet jo tämän, myös minun isoisoisälleni valehdeltiin samalla tavalla.”
Jos viranomaisten tavoitteena oli vaientaa Dmitrijev, lopputulos onkin päinvastainen. Vasta rikossyytteen myötä hänestä tuli todellinen julkkis Venäjällä ja hänen työnsä tuli suurelle yleisölle tunnetuksi.
On epäilys, että Dmitrijevistä tehdyn nimettömän ilmiannon takana oli turvallisuuspalvelu, joka oli käynyt tutkimassa hänen kotikonettaan salaa. Koneelta löytyi kansio nimeltä ”lapsen terveys”, jossa oli kuvia Dmitrijevin alaikäisestä kasvattityttärestä Natashasta.
Sairaalloisen laihasta tytöstä otettujen kuvien oli tarkoitus toimia tarvittaessa todisteena hänen kehityksensä etenemisestä Venäjän lastensuojeluviranomaisille, mutta syyttäjäviranomaisten mukaan ne olivat pornografisia, koska tyttö oli kuvattu alastomana.
Dmitrijevin kohtalo ei ole vielä täysin ratkennut, mutta nyt hän saa oleskella kotonaan Petroskoissa. Hautojen kaivauksille hän ei saa matkustaa, mutta hän pystyy jatkamaan tietokoneella työtään Karjalaan pakkosiirrettyjen ihmisten kohtaloiden selvittämiseksi.
Tutkintavankeutensa aikana Dmitrijev kertoo liikuttuneensa tuesta, jota hän sai venäläisiltä.
– Yllätyin rohkeiden ihmisten määrästä. Ymmärsin, ettei kaikkea ole menetetty maassamme, hän sanoi Dozhd-kanavalle.