Ulkomaat

Tunnetut ranskalaisnaiset allekirjoittivat me too -kampanjaa arvostelevan kritiikin – lue koko kirje sanasta sanaan

Julkaistu:

Kirje
Tunnetut ranskalaisnaiset sanovat, että #metoo-kampanjan ”noitavaino” uhkaa seksuaalista vapautta.
”Raiskaus on rikos. Mutta sitkeä tai kömpelö iskuyritys ei ole rikos, eikä liehittely ole macho-aggressiota.”

Näin kirjoittavat Le Monde -lehdessä julkaistussa avoimessa, Me too -kampanjaa kritisoivassa kirjeessään noin sata naispuolista ranskalaista kirjailijaa, taiteilijaa ja akateemikkoa. Kirje sai valtavasti mediahuomiota maailmalla ja sen ”kasvoiksi” nousi näyttelijälegenda Catherine Deneuve, 74.

Deneuven lisäksi allekirjoittajien joukossa on muun muassa Catherine Millet, joka tunnetaan tunnetaan muistelmateoksestaan Catherine M:n seksuaalielämä.

Tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä lisännyt #metoo sai alkunsa lokakuussa, kun naiset alkoivat kertoa kokemastaan ahdistelusta sosiaalisessa mediassa.


Kimmokkeena olivat julki tulleet kymmenien naisten syytökset elokuvatuottaja Harvey Weinsteinia kohtaan. Naiset syyttivät Weinsteinia seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalisesta väkivallasta tai raiskauksesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kohuja tuli lisää. Esimerkiksi näyttelijä Kevin Spacey ei esimerkiksi esiinnyt Netflixin hittisarjan House of Cardsin viimeisellä kaudella ahdistelusyytösten takia. Myös presidentti Donald Trumpiin kohdistuneista ahdistelusyytöksistä on vaadittu tutkintaa.


Kampanja löi läpi erityisesti Ruotsissa, missä esiin astuivat kampanjan myötä niin näyttelijät, poliitikot, rakennusalalla olevat, urheilijat kuin koululaisetkin.

Ranskalaisnaisten kirjeessä lähestymistapa on erilainen. Kampanjaa verrataan puritanismiin ja todetaan, että taustalla on viha miehiä kohtaan. Uutiskanava CNN muistuttaa, että Deneuve ilmaisi tukensa viime maaliskuussa myös ohjaaja Roman Polanskille, jota syytettiin pedofiliasta ja raiskauksesta.

Ilta-Sanomat julkaisee nyt ranskalaisnaisten kirjeen kokonaisuudessaan.

”Weinsteinin tapauksesta heräsi oikeutettu tietous naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta, etenkin työympäristöissä, joissa eräät miehet käyttävät hyväkseen valtaansa. Tämä on tarpeellista, mutta aiheesta puhumisen vapautuminen kääntyy tänä päivänä itseään vastaan: meitä vaaditaan puhumaan ”oikein” ja vaientamaan toisinajattelijat. Heitä, jotka eivät suostu taipumaan näihin ehtoihin pidetään pettureina ja osasyyllisinä.

Siinäpä vasta puritanismia, kun lainataan niin sanotun yhteisen hyvän nimissä argumentteja naisten suojelemiseksi sekä heidän vapauttamisekseen, jotta heidät olisi helpompi alistaa ikuisen uhrin asemaan. Sovinistipaholaiset hallitsevat pienillä asioilla, kuten hyvään vanhaan noitavainon aikaan.

Ilmiannot ja syytökset: #metoo johti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa ilmiantojen ja syytösten kampanjaan. Julkiset syytökset kohdistuivat yksilöihin, joille ei annettu mahdollisuutta vastata tai puolustautua ja heidät asetettiin samaan asemaan seksuaalisten ahdistelijoiden kanssa.

Tällä pikaoikeudella on jo uhrinsa: miehiä on rangaistu muitta mutkitta sekä pakotettu irtisanoutumaan, vaikka heidän ainoa erheensä olisi ollut polven hipaisu, yritys varastaa suudelma, ”intiimien” asioiden puhuminen työillallisella tai seksuaalisävytteisen viestin lähettäminen naiselle ilman vastavuoroisuutta.

Tämä kuume, joka on lähettänyt ”porsaat” teuraalle, ei auttanut naisia itsenäistymään, vaan palvelee seksuaalivapauden vihollisten etua, ääriuskovaisia ja pahimpia taantumuksellisia. Lisäksi tilanne palvelee niitä, jotka uskovat täydelliseen käsitykseen hyvästä ja he katsovat viktoriaanisen moraalin nimissä, että naiset ovat ”erillisiä” olentoja, lapsia, joilla on aikuisen kasvot ja vaativat suojelua.

Vastaavasti miehet kutsutaan osoittamaan syyllisyytensä ja kaivelemaan retrospektiivisen tietoisuutensa syvyydestä ”vääränlainen käyttäytyminen”, joka heillä olisi ollut 10, 20 tai 30 vuotta sitten, ja jota heidän pitäisi nyt katua.

Julkiset ripittäytyjät julistavat itsensä samalla syyttäjiksi ja tunkeutuvat yksityiselämään, joka näyttäytyy kuin totalitaarisen yhteiskunnan ilmapiiri.

Puhdistava aalto ei vaikuta tuntevan mitään rajoja. Toisaalla sensuroidaan Egon Schielen teoksen alaston nainen ja Balthusin taulu otetaan pois museosta, koska sen katsotaan olevan pedofilian puolustuspuhe.

Persoonan ja taiteen sekoittuessa pyydetään kieltämään Roman Polanski -retrospektiivin esittäminen Cinémathèque’illä ja saavutetaan Jean-Claude Brisseaulle omistettu siirto. Eräs yliopiston opettaja tuomitsee Michelangelo Antionionin Blow-Up -elokuvan ”naisia vihaavaksi” ja ”mahdottomaksi hyväksyä”. Tämän revisionismin valossa, John Ford (Etsijät) ja jopa Nicolas Poussin (The Abduction of the Sabine Women) eivät pitkälle pötki.

Eräät julkaisijat pyytävät meitä muuttamaan maskuliinisia hahmojamme ”vähemmän seksistisiksi”, puhumaan seksuaalisuudesta ja rakkaudesta konservatiivisemmin tai nostamaan esille ”naishahmojen kokemia traumoja”.

Järjettömyyden huippu: Ruotsin hallitus ehdottaa lakia, jossa määrätään, että seksuaalinen kanssakäyminen edellyttää selkeää suostumusta. Tällä tavoin kun jatketaan, niin tulevaisuudessa, ennen kuin kaksi aikuista voi harrastaa seksiä, heidän tulee esitäyttää puhelimen sovelluksessa lomake, jossa on asianmukaisesti lueteltu, mitkä toimet he hyväksyvät ja mistä he kieltäytyvät.

Välttämätön vapaus loukata

Filosofi Ruwen Ogien puolusti taiteellista luomista varten välttämätöntä loukkaamisen vapautta.

Samalla tavoin puolustamme vapautta kiusata, joka on välttämätöntä seksuaaliselle vapaudelle. Olemme tänä päivänä riittävän valistuneita myöntämään, että sukupuolivietti on luonteeltaan hyökkäävä ja villi, mutta olemme myös riittävän tarkkanäköisiä, jotta emme sekoita kömpelöä iskuyritystä ja seksuaalista väkivaltaa.

Erityisesti olemme tietoisia, että ihminen ei ole monoliitti. Nainen voi samana päivänä toimia työryhmän johtajana ja nauttia olemisestaan miehen seksuaalisena kohteena olematta ”huora” tai patriarkaatin halpamainen avustaja. Nainen voi valvoa, että hänen palkkansa on samantasoinen kuin miehellä, mutta ei voi tuntea itseään loppuiäksi traumatisoiduksi metron lähentelijästä, vaikka se olisikin rikos. Hän voisi pitää lähentelyä seksuaalisen köyhyyden ilmauksena tai jopa unohtaa lähentelyn.

Naisina emme tunnusta tätä feminismin vallan väärinkäyttöä, jonka vihan kasvot kohdistuvat miehiin ja seksuaalisuuteen. Mielestämme vapautta sanoa ei seksuaaliselle ehdotukselle ei ole ilman vapautta häiritä. Ja katsomme, että tähän vapauteen häiritä täytyy osata vastata muulla tavoin kuin asettumalla saaliin rooliin.

Niille meistä, jotka ovat valinneet lasten hankkimisen, arvioimme, että on viisasta kasvattaa tyttäremme siten, että he ovat riittävän tietoisia. Näin he voivat elää elämänsä täysillä ilman, että heitä pelotellaan tai syytellään.

Vahingot, jotka voivat koskettaa naisen kehoa, eivät välttämättä yllä arvokkuuteen asti eikä heidän pidä, vaikka se välillä vaikealta tuntuisi, välttämättä tehdä itsestään alituista uhria. Sillä emme ole erotettavissa kehostamme. Sisäinen vapautemme ei ole raiskattavissa. Tätä vapautta, jota vaalimme, ei ole ilman riskejä ja velvollisuuksia.”

Käännös: Satu Lumme

ALLEKIRJOITTANEET:

Sarah Chiche (kirjailija, kliininen psykologi ja psykoanalyytikko), Catherine Millet (taidekriitikko, kirjailija), Catherine Robbe-Grillet (näyttelijä ja kirjailija), Peggy Sastre (kirjailija, toimittaja ja kääntäjä), Abnousse Shalmani (kirjailija ja toimittaja).

Yhtyvät myös tähän sanomaan:

Kathy Alliou (kuraattori), Marie-Laure Bernadac (kunniapuheenjohtaja), Stéphanie Blake (lastenkirjailija), Ingrid Caven (näyttelijär ja laulajatar), Catherine Deneuve (näyttelijätär), Gloria Friedmann (kuvataiteilija), Cécile Guilbert (kirjailija), Brigitte Jaques-Wajeman (ohjaaja), Claudine Junien (geneetikko), Brigitte Lahaie(näyttelijätär ja radiojuontaja), Elisabeth Lévy (Causeurin toimituksen johtaja), Joëlle Losfeld (kustantaja), Sophie de Menthon (ETHIC liikeen johtaja), Marie Sellier (kirjailija, Société des gens de lettres -yhdistyksen puheenjohtaja).

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt