Ulkomaat

Martin Luther Kingin neuvonantaja suosittelee opiskelijoille istumalakkoa – ”Salamurhasta tuli politiikan teon väline”

Julkaistu:

Historia
James Lawson, 89, opiskeli Gandhin väkivallattoman vastustamisen filosofiaa Intiassa. Yhdysvalloissa hänestä tuli Martin Luther Kingin neuvonantaja, ja Intian opit pantiin käytäntöön kansalaisoikeustaistelussa. Nyt hän suosittelee opiskelijoille istumalakkoa.
James Lawson on myöhässä. Pastori on kutsuttu California State University Northridge -valtionyliopistolle. Kamera on valmiina ottamaan hänestä kuvia rakennuksen ulkopuolella, mutta illan viimeiset valoisat hetket hupenevat.

Juuri silloin kohti tulee yliopiston työntekijän ajama golfkärry ja sen kyydissä Lawson. Lyhyehkö, charmantisti harmaantunut mies on pukeutunut siniseen pukuun ja solmioon.

Räiskimme kuvat ja ajamme hissillä toisen kerroksen kirjastoon, jossa Lawson puhuu opiskelijoille. Nämä vastustavat määräystä, jonka mukaan yliopistosta valmistuakseen ei enää tarvitsisi suorittaa etnisten opintojen kurssia. Opiskelijat kaipaavat Lawsonin neuvoja siihen, miten protestoida määräystä vastaan.

Kuka olisikaan parempi neuvonantaja. Jo 60 vuoden ajan James Lawson, 89, on järjestänyt workshopeja, joiden aihe on väkivallaton vastustaminen. Samanlaisten ongelmien kanssa on kamppailtu aikaisemminkin.


Opiskelijat kuuntelevat esikuvaansa hiljaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– 1960-luvulla opiskelijat alkoivat ymmärtää, että opinto-ohjelman mukaiset aineet eivät opettaneet heille kovinkaan paljon heistä itsestään tai yhteisöstään. Esimerkiksi alkuperäiskansoista ei kerrottu oikeastaan yhtään mitään, Lawson toteaa.

Ensimmäiset yliopistomielenosoitukset opinto-ohjelmista järjestettiin keväällä 1968. Mellakat levisivät ympäri maailman. Niiden ansiosta syntyi kursseja, kuten naisten, aasialaisten, seksuaalivähemmistöjen ja hispaanojen opinnot.

– Kaikki se tähtää parantamaan ymmärtämystämme maailmasta, jossa elämme. Ilman sitä emme voi tehdä paljonkaan hyvää, pastori tähdentää.

Opiskelija kysyy Lawsonilta, mitkä ovat tämän mielestä tehokkaita tapoja osoittaa mieltä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Mielestäni tehokkain oli istumalakko. Sillä lamautettiin yliopiston eri osat, kuten hallintorakennus.


Istumalakot oli organisoitu hyvin. Lakkoilijoita kehotettiin käyttämään aika oman elämän ja työn arvioimiseen, meditointiin, rukoilemiseen tai kirjan lukemiseen. Vihaisiin huutoihin ei tullut reagoida, vaan piti pysytellä rauhallisena. Vain tietyt henkilöt mielenosoituksessa saivat vastata vastustajille.

– Joskus tarvitaan massiivisia mielenosoituksia muuttamaan päättäjien mieli. Suurin uhkanne tulee olemaan yliopiston poliisi, Lawson arvioi.

Luennon lopuksi väkivallattoman vastustamisen veteraani saa raikuvat aplodit.

Lawson kasvoi Ohiossa, Yhdysvaltojen keskilännessä. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat metodistipappeja, ja James sai oman pappislupansa jo yläasteella. Opiskeluaikoina mustien oikeudet alkoivat kiinnostaa nuorta miestä. Hän kieltäytyi asepalveluksesta ja joutui yli vuodeksi vankilaan.

– Luin Gandhista yliopistossa ja halusin lähetyssaarnaajaksi johonkin ei-länsimaiseen kulttuuriin. Se järjestyi 1953, jolloin pääsin lähtemään Nagpuriin, Intiaan.


Itsenäisen Intian isä Mahatma Gandhi oli salamurhattu 1948. Lawson tapasi Intiassa Gandhin lähipiiriä, kuten maan ensimmäisen demokraattisesti valitun pääministerin Jawaharlal Nehrun, toimi koripallovalmentajana ja kävi keskusteluja. Lawson alkoi kuulla intialaisista tiedotusvälineistä nuoresta amerikkalaisesta saarnamiehestä nimeltä Martin Luther King Jr. Kolmen vuoden jälkeen Lawson palasi Yhdysvaltoihin jatkamaan teologian opintojaan.

– Päätin lähteä toteuttamaan väkivallatonta vastustamista rasisminvastaisessa taistelussa, Lawson kiteyttää.

Mustia kohdeltiin 1950-luvun Amerikassa toisen luokan kansalaisina.

– Vihaa joutui kohtaamaan monessa yhteydessä, kuten työelämässä. Tietyt ammatit olivat automaattisesti mustien ulottumattomissa, esimerkiksi baseball-pelaaja, poliisi, vaaleilla valittu virkamies, sosiaalityöntekijä tai lääkäri.

Poikkeuksia olivat mustien omat yliopistot, joista saattoi valmistua muun muassa lääkäriksi.

Tummaihoisia vastaan oli säädetty alueellisia niin sanottuja Jim Crow -lakeja. He eivät esimerkiksi saaneet ostaa asuntoja tietyiltä alueilta. ”Mustat eivät ole tervetulleita Glendaleen”, luki kalifornialaiskaupungin kyltissä.

Pisimmälle rotuerottelu oli viety etelävaltioissa, joissa mustat oli eristetty valkoisista kaikilla elämänalueilla.

– Monissa etelävaltion kaupungeissa oli lakeja, joiden mukaan mustien oli mentävä linja-autossa perälle istumaan. He eivät saaneet istua bussin etuosassa. Jos bussi oli täynnä, mustien oli annettava istumapaikkansa valkoisille, Lawson muistaa.

Kuljettajat olivat valkoisia ja kohtelivat etenkin mustia naisasiakkaita röyhkeästi. Aktivisti Rosa Parks Montgomerystä, Alabamasta uhmasi lakia ja kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoiselle miesmatkustajalle.

– Hän oli kristitty nainen, joka toimi ompelijana ja oli aktiivinen kirkossa, mustien NAACP-järjestössä ja nuorisotoiminnassa. Hän oli hellä ja puhui rauhallisesti, mutta hänellä oli selvästi myös sisäistä voimaa, Parksin tuntenut Lawson kuvailee.

Bussiprotestin jälkeen Parks ei puolisoineen enää saanut töitä etelästä. Lopun elämänsä he asuivat Detroitissa, Michiganissa. Parksin ja muiden aktivistien, kuten Martin Luther King Jr:n, ansiosta rasistiset bussilait kumottiin.

James Lawson tapasi Kingin ensi kertaa Oberlinin yliopistolla Ohiossa 6. helmikuuta 1957.

– Olin saanut kutsun lounaalle Kingin kanssa hänen puheensa jälkeen. Saapuessani ruokasaliin se oli tyhjä. Pian King käveli sisään. Käännyin ympäri ja esittelin itseni. Kerroin, kuinka olin seurannut bussiboikottia mielenkiinnolla, Lawson muistelee.

Kolmekymppiset pastorit tulivat heti toimeen keskenään.

– King oli matkalla yksinään. Hän vaikutti normaalilta, vaatimattomalta, koulutetulta ja hyväkäytöksiseltä. Se oli loistava ensimmäinen tapaaminen, Lawson luonnehtii.


Väkivallaton vastarinta kiinnosti Kingiä. Hän pyysi Lawsonia luokseen etelään auttamaan rasisminvastaisessa taistelussa. Tämä teki työtä käskettyä ja muutti Memphisiin, Tennesseehen.

Töitä löytyi Fellowship of Reconciliation -järjestöstä nimikkeellä kenttäsihteeri. Työnä oli reagoida eri puolilla maata puhkeaviin kriiseihin. Rotuerottelu lopetettiin amerikkalaisissa kouluissa 1957, mutta monet valkoihoiset vastustivat oppilaitosten avaamista mustille. Ku Klux Klan ja vanhempainyhdistykset koettivat savustaa mustat kouluista. Lawsonin ensimmäinen matka kenttäsihteerinä suuntautui Arkansasin Little Rockiin.

– Siellä yhdeksän nuorta mustaa oppilasta oli rasismin kohteena alettuaan opiskella aikaisemmin valkoisella yläasteella. Heidän oli kestettävä päivittäistä kiusaamista. Tehtäväni oli auttaa oppilaita ja joissain tapauksissa heidän vanhempiaan ja pastoreitaan ymmärtämään, miten he voisivat käyttää uskoaan hyväkseen vahvistamaan elämäänsä, Lawson kuvailee.

Pastori sai itsekin osansa vihasta.

– Kun ensimmäiset mustat oppilaat valmistuivat koulusta 1958, tohtori King ja minä menimme päättäjäisiin. Meidän oli kuljettava valkoisen luokan ohitse. He huutelivat meille rasistisia törkeyksiä.

Kingin ja Lawsonin suhde perustui keskinäiselle kunnioitukselle. Toisin kuin julkisuuden palopuheissaan, King oli privaatisti rauhallinen puhuja.


– Hän käytti tilanteesta riippuen erilaisia puhetapoja. Saarnatessaan King omaksui palavan puhetavan. Hän ei tietenkään puhunut sillä lailla kahdenvälisissä keskusteluissa, Lawson hymähtää.

Martin Luther King oli urheilumiehiä: hän rakasti pelata koripalloa, tennistä, oli hyvä uimari ja piti kävelemisestä ja juoksemisesta. Lisäksi hän oli erinomainen muusikko ja laulaja. Kappaleesta We Shall Overcome tuli rasisminvastaisen liikkeen epävirallinen tunnuslaulu.

– Monta kertaa töiden päätteeksi kokoonnuimme pianon ympärille laulamaan.

James Lawsonin väkivallattoman vastustamisen periaatteella oli suuri osuus siihen, että Martin Luther King kohosi mustien kansalaisoikeustaistelun johtohahmoksi. Lawson itse pysytteli aina taka-alalla.

– Jokainen liike vaatii erilaisia ihmisiä – tunnettuja ja tuntemattomia. Kysymys ei ollut siitä, että olisin antanut Martinin loistaa, vaan siitä, mitä eväitä Jumala oli antanut minulle. Näin itseni palvelijana. Halusin olla Kingille avuksi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Minulla ei ollut tarvetta paistatella valokiilassa.

Lawson tapasi vaimonsa Dorothyn Nashvillessä. Pari on ollut naimisissa 58 vuotta. Heillä on kolme poikaa ja kolme lastenlasta. Myös King oli naimisissa, mutta hänellä oli myös avioliiton ulkopuolisia naissuhteita.

– Emme koskaan keskustelleet asiasta enkä nähnyt hänen käyttäytyvän sopimattomasti. Meidän kanssamme hän puhui aina kustakin kamppailusta, jossa olimme mukana.


Presidentti John F. Kennedyn kaudella Valkoisen talon ovi avautui mustille johtajille.

– Tapasin oikeusministeri Robert Kennedyn. Hän ja John halusivat lopun mielenosoituksille ja väen pois kaduilta. He olisivat hoitaneet asian oikeusteitse. Mutta jos jotain asiaa ajetaan vain juridista tietä eivätkä ihmiset osallistu siihen, ei saada tarvittavia tuloksia. Laki on vain niin vahva kuin yhteisö, joka sitä kannattaa.

Niinpä väki pysyi kaduilla. Martin Luther Kingin kuuluisin puhetilaisuus oli Washingtonin I have a dream -puhe vuonna 1963. Lawson oli suunnittelemassa sitä. Samana syksynä Kennedy ammuttiin kuoliaaksi Dallasissa.

– Salamurhasta tuli politiikan teon väline. Tietyt hämärät ryhmät koettivat näin pysäyttää kansanliikkeitä. Tämä lähti valtion sisältä. Liittovaltion poliisilla FBI:lla oli luultavasti osuutta salamurhiin, Lawson uskoo.

Huhtikuussa 1968 King piti Memphisissä tärkeän puheen, jonka Lawson kävi kuuntelemassa. Kaupunki oli haastanut Kingin joukot oikeuteen mielenosoituksista. Lawson seurasi oikeudenkäyntiä ja selosti sen avainkohdat Kingille, joka oli asettunut Memphisin Lorraine-motelliin.

– Kun iltapäivällä pääsin oikeudesta, menin motellille kertomaan Kingille, mitä oikeudessa oli tapahtunut. Lähdin hänen luotaan puoli viiden maissa iltapäivällä, pastori muistelee.


Sitten Lawson meni katsomaan seuraavaksi päiväksi aiotun mielenosoitusmarssin valmisteluja.

– Palasin kotiin kuudelta illalla. Keskustelin vaimoni kanssa keittiössä, kun kuulin ruokasalin nurkassa olevasta tv:stä, että Kingiä oli ammuttu ja häntä viedään sairaalaan, Lawson kertaa.

Mies ei siltä istumalta lähtenyt sairaalaan, koska velvollisuus kutsui.

– Olimme keskellä suurta kampanjaa – lakkoa, marssia, boikottia. Menin radioasemalle ja kehotin mustaa väestöä pysyttelemään rauhallisena. Silloin telexistä tuli tieto, että Martin oli kuollut. Oli kuin minut olisi revitty hajalle.

Martin Luther King oli kuollessaan 39-vuotias. Ampuja James Earl Ray tuomittiin elinkautiseen ja hän kuoli vankilassa 1998.

Lyhyen elämänsä aikana King saavutti päätavoitteensa, rasististen Jim Crow -lakien murskaamisen.


Pari kuukautta myöhemmin myös senaattori ja presidenttiehdokas Robert Kennedy murhattiin.

Lawson jatkoi mustien kansalaistaistelua Gandhin, Parksin ja Kingin hengessä. Hän muutti Los Angelesiin 1974 ja toimi pastorina, radiopersoonana ja yliopistoprofessorina. Hän luennoi yhä kerran kuussa väkivallattomasta vastustamisesta.

Lopuksi hän kertoo vielä mieluisan muiston yhteistyöstä Kingin kanssa.

– Kerran henkilöstön kokouksessa oli satakunta ihmistä. Kun kokous päättyi, ihmiset puhuivat, että mennään pelaamaan koripalloa. Martin sanoi huoneen toiselta puolelta: haluan James Lawsonin joukkueeseeni. Pelasimme sen jälkeen yhdessä monia kertoja.

Aika hyvin suurmieheltä, jota ei ole pituudella pilattu.

James Morris Lawson

  • Ikä: 89
  • Ammatti: Aktivisti, metodistipappi ja luennoitsija. Martin Luther King Jr:n liittolainen rasisminvastaisessa taistelussa. Järjestänyt koko aikuisikänsä väkivallattoman vastustamisen workshopeja. Opiskeli metodistisessa missiossa Intian Nagpurissa satyagrahaa, Mahatma Gandhin kehittämää väkivallatonta vastustamista. Opiskeli teologiaa Oberlinin yliopistossa, Bachelor of Sacred Theology -tutkinto Bostonin yliopistosta.
  • Perhe: Naimisissa Dorothy Lawsonin kanssa vuodesta 1958. Parilla on kolme poikaa ja kolme lastenlasta.
  • Plus: Asuu nykyään Los Angelesissa.

MITÄ MIELTÄ SEURAAVISTA?

Donald Trump
”Trumpin hallinto edustaa suurta joukkoa valkoisia ihmisiä, jotka eivät kannata yhdenvertaisuutta tukevia lakeja.”

Black Lives Matter -liike
”Muutamat ihmiset järjestöstä ovat olleet yhteydessä minuun ja olen tavannut heitä. Järjestö on tärkeä, mutta Trumpin vuosina jäsenten on opeteltava parempaa filosofista ja strategista ajattelua.”

Siirtolaisuus
”Siirtolaisvastaisuudella on aina ollut Yhdysvaltain historiassa rasistinen pohjavire. Siirtolaisia vastustavat pääasiassa valkoiset miehet. Myöskään oikeusministeri Jeff Sessionsin suhtautuminen siirtolaisuuteen ei ole terve, vaikka hänen sukunsa ei ole alunperin Pohjois-Amerikasta.

Äänioikeus
Demokraattinen kokeilumme ei koskaan ole sisältänyt yleistä äänioikeutta. Vasta 1920 naiset saivat äänestää. Tapa, jolla vaaleja toteutetaan, ei ole sallinut yleistä äänioikeutta. Yhdysvaltain päättäjät eivät ikinä ole olleet yksimielisiä siitä, että kaikilla tulisi olla äänioikeus ja mahdollisuus äänestää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt