Arne Vainio on puoliksi suomalainen ja puoliksi ojibwa – sukulaisen traaginen kuolema reservaatissa muutti elämän suunnan - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Arne Vainio on puoliksi suomalainen ja puoliksi ojibwa – sukulaisen traaginen kuolema reservaatissa muutti elämän suunnan

Arne Vainio ponnisti vaikeista lähtökohdista pitkälle. Isä teki itsemurhan Arnen ollessa lapsi, nuorena Arnella ei mennyt hyvin. Aikuisena hän kouluttautui monen käännekohdan kautta ensin palomieheksi, sitten ensihoitajaksi ja lopulta lääkäriksi.

Arne Vainio ponnisti vaikeista lähtökohdista pitkälle. Isä teki itsemurhan Arnen ollessa lapsi, nuorena Arnella ei mennyt hyvin. Aikuisena hän kouluttautui monen käännekohdan kautta ensin palomieheksi, sitten ensihoitajaksi ja lopulta lääkäriksi.

Julkaistu: 27.12.2017 19:57

Rakkaus metsään, mystinen side luontoon ja erikoinen mielenlaatu yhdisti suomalaisia ja alkuperäisasukkaita Suurten järvien alueella Yhdysvalloissa. Perheitähän siitä syntyi.

Sadattuhannet suomalaiset muuttivat 1800-luvun puolenvälin ja 1900-luvun alun välissä Yhdysvaltoihin parempaa elämää etsimään. Uudella mantereella metsiin tottuneet suomalaiset asettuivat usein samoille alueille paikallisen alkuperäisväestön kanssa.

Suomalaisten ja intiaanien välille syntyi kumppanuuden lisäksi myös romansseja, avioliittoja ja paljon lapsiakin.

Liitot olivat niin yleisiä että syntyi uusi kansa: fintiaanit. Heitä asuu erityisesti pohjoisissa Minnesotan, Michiganin ja Wisconsinin alueilla – Suurten järvien rantamailla ja Kanadan rajan molemmilla puolilla. Eniten yhteyksiä suomalaisten kanssa syntyi alueen suurimman heimon, ojibwien kanssa.

Suomalaisten ja ojibwa-intiaanien jälkeläisiin lukeutuu Hancockista Michiganista lähtöisin oleva Mavis Mantila, joka työskentelee opettajana. Mantilan isän vanhemmat muuttivat Michiganiin Suomesta.

– Tiedän isoäitini olevan lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta Oulun seudulta. Isoisästäni tiedän vähemmän, en ole löytänyt paljon tietoja hänestä, Mantila kertoo.

Opettajana työskentelevän Mavis Mantilan isoäiti on lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta Oulun seudulta.

Opettajana työskentelevän Mavis Mantilan isoäiti on lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta Oulun seudulta.

Yhdysvalloissa syntyneen isän elämä ei ollut helppoa, sillä isovanhemmat kuolivat hänen ollessaan vielä lapsi.

– Isän oli mentävä jo 12–13 vuoden iässä töihin alueen kuparikaivoksille, joilla monet suomalaiset työskentelivät. Myöhemmin hän osti tienaamillaan rahoilla pienen palan maata läheltä isovanhempieni kotia.

Mantilan mukaan isä teki elämänsä aikana myös metsätöitä, työskenteli maitotilalla ja ajoi kuorma-autoa. Lapsilleen hän puhui useammin suomea kuin englantia. Perheen elinolot eivät olleet kummoiset: juoksevaa vettä ei ollut, pesulla käytiin sukulaisten saunoissa.

Mantilan äiti taas kuului paikallisiin ojibwiin. Isänsä ja äitinsä tapaamisesta hän tietää vain, että se liittyi suomalaisten ja intiaanien asumiseen samalla seudulla.

– Finnishtown sijaitsi vain 5–6 mailin päässä reservaatista.

Äiti oli vasta 16-vuotias mennessään naimisiin tuolloin 35-vuotiaan isän kanssa vuonna 1944. Suomalaisten ja intiaanien avioliitot olivat tuohon aikaan todella yleisiä; suomalaisissa siirtolaisissa oli paljon yksin tulleita nuoria miehiä.

– Omassa reservaatissani jokaisessa postilaatikossa on suomalainen nimi, ei sitä ole tullut edes ajateltua. Äitini lisäksi kaikki neljä tätiäni menivät naimisiin suomalaisen kanssa, Mantila kertoo.

Arne Vainio (vasemmalla) nuorena veljiensä ja siskojen kanssa. Yksi perheen siskoista puuttuu kuvasta.

Arne Vainio (vasemmalla) nuorena veljiensä ja siskojen kanssa. Yksi perheen siskoista puuttuu kuvasta.

Usein sanotaan, että suomalaisia ja intiaaneja yhdistävät läheinen suhde luontoon ja kyky hankkia elanto metsästä. Mantila löytää yhteistä myös suomalaisten ja ojibwien yhteiskunnan rakenteista.

– Suomalaisilla oli sosialisminsa ja oma tapansa toimia esimerkiksi osuuskuntien kautta. Se oli lähellä intiaanien egalitaarista yhteiskuntaa, jossa pidetään huolta kaikista. Heitä yhdistää myös sulkeutuneisuus ja varautuneisuus.

Alkuperäisväestön tapaan myös suomalaiset kokivat monin paikoin Yhdysvalloissa syrjintää. Edelleen muistetaan kyltit: ”ei intiaaneille eikä suomalaisille”.

Mantila ei itse koskaan kokenut, että suomalaiset olisivat olleet erityisen syrjittyjä. Tämä saattaa liittyä suomalaisten suureen määrään Michiganissa.

Suomalaisten ja intiaanien lapset sen sijaan saattoivat joutua koville. Fintiaani-nimitys oli alun perin halventava, mutta nykyisin moni kahden kulttuurin edustaja käyttää sitä itsestään.

– En itse yleensä käytä sitä itsestäni, mutta se on osa puhekieltä, Mantila sanoo.

Monet lapset, joissa oli suomalaista ja intiaania, kohtasivat häirintää ja kiusaamista.

– Minua ja siskoani kiusattiin, koska äitimme tiedettiin olevan intiaani. En edes halua sanoa julkisesti, minkälaisia nimityksiä meistä käytettiin.

Arne Vainion isä, Arne Vainio vanhempi, ja vaimo Mabel Durant vuonna 1957 otetussa hääkuvassa.

Arne Vainion isä, Arne Vainio vanhempi, ja vaimo Mabel Durant vuonna 1957 otetussa hääkuvassa.

Muisto on niin kipeä, että Mantila liikuttuu edelleen silmin nähden sitä muistellessaan. Nykyisin alkuperäiskansojen tilanne on parempi: koulussa voi opiskella ojibwa-kieltäkin.

Mantila sanoo kokevansa itsensä enemmän ojibwaksi kuin suomalaiseksi.

– Mutta viimeisen muutaman vuoden aikana olen ottanut enemmän selvää suomalaisesta puolestani, käynyt Suomessa ystävieni kanssa ja tehnyt sukututkimusta.

Hän kertoo vierailleensa viime kesänä Jyväskylässä ystävänsä kanssa ja kuvailee miltä tuntui käydä ensimmäistä kertaa rantasaunassa ja uida sen jälkeen kylmässä järvessä.

– Se oli kuin uskonnollinen kokemus.

Minnesotalaisen Arne Vainion isän isovanhemmat muuttivat osavaltioon 1900-luvun alussa: isoisä Jaalasta, isoäiti Porista. Yhdysvalloissa syntynyt isä omisti Sturgeonin pikkukaupungissa Hyvän onnen kapakka -nimisen baarin.

Paikan nimi ei ollut enne, sillä alkoholismia vastaan kamppaillut isä teki itsemurhan Arnen ollessa 4-vuotias. Poika jäi isovanhempien kasvatettavaksi.

– He puhuivat pääasiassa suomea ja kasvoin keskellä suomalaista yhteisöä, Vainio kertoo.

Arne Vainio lukion päättämisvuonnaan.

Arne Vainio lukion päättämisvuonnaan.

Omakaan elämä ei ollut helppo. Vainion elämäntarina tuli suomalaisille tutuksi Rauli Virtasen vuonna 2008 esitetyn dokumenttielokuvan kautta. Siinä Vainio kertoi myös omasta alkoholismistaan ja itsemurhayrityksestä 17-vuotiaana. Pahimmasta selvittyään hän työskenteli rakennuksilla, koneenkäyttäjänä, baarimikkona ja oli osakkaana sahalaitoksella suomalaisten kanssa.

Vainion elämä sai uuden käänteen, kun sukulaismies sai sairauskohtauksen ollessaan syöttämässä kotieläimiä. Ambulanssin tulo reservaattiin kesti tunnin, eivätkä paikalla olleet osanneet muuta kuin katsoa miehen kuolevan.

– Päätin että en koskaan halua olla sellaisessa tilanteessa ja ilmoittauduin pari kertaa viikossa pidettävälle ensiapukurssille. Se oli ensimmäinen kerta, kun ympärilläni oli ihmisiä, joilla oli paloa jotain ammattia kohtaan, Vainio muistelee.

Vainio palasi työhönsä autojen korikorjaamoon. Eräänä päivänä hän osui paikalle, kun iso puurekka oli törmännyt kääntymässä olleeseen lava-autoon.

– Kuljettajana olleen naisen niska oli murtunut ja suu oli täynnä verta. Olin ensimmäisenä paikalla, tyhjensin veren hänen suustaan ja pidin hänen päätään paikoillaan. Ambulanssiin vietäessä nainen kuiskasi minulle: ”kiitos”.

Vainio pelasti toiminnallaan naisen hengen.

– Sellainen kokemus määrittää sinua ihmisenä.

Arnen suomalainen isoäiti Amanda Vainio.

Arnen suomalainen isoäiti Amanda Vainio.

Vainio ryhtyi opiskelemaan: ensin palomieheksi ja ensihoitajaksi. Myöhemmin hän pääsi lääkärikouluun.

– Kukaan perheessä ei ollut käynyt yliopistoa. Olin todella huono oppilas, otin heti liian vaikeita kursseja.

Nykyisin Vainio työskentelee lääkärinä Minnesotassa Fond du Lacin reservaatissa sijaitsevalla klinikalla. Reservaatin läpi ajaessa postilaatikoissa vilisevät suomalaiset nimet.

– Ojibwilla ja suomalaisilla on paljon yhteistä. Molemmilla on vahva suhde Maahan. Oma isäni oli kuuluisa metsästys- ja kalastustaidoistaan – eikä pelkästään laillisista sellaisista. Intiaanit ottivat hänet joukkoonsa kuin yhtenä omistaan.

Yhteistä oli myös suomalaisten ja intiaanien kokema syrjintä.

– Suomalaiset tulivat tänne myöhään, joten kaikki hyvät työpaikat ja maat oli jo viety. Monet täällä jo olleet eivät halunneet heitä tänne. Heitä syrjittiin samaan tapaan kuin alkuperäisasukkaita.

Nuorena Vainio koki usein, ettei oikein tullut hyväksytyksi kumpaankaan edustamaansa kulttuuriin.

Arne Vainio Minnesotan Duluthissa sijaitsevassa, kodittomille ja kotiväkivaltaa kokeneille alkuperäiskansojen edustajille tarkoitetussa asuintalossa. Duluthin asukkaista vain 2 prosenttia on intiaaneja mutta kaikista kodittomista heitä on lähes kolmannes.

Arne Vainio Minnesotan Duluthissa sijaitsevassa, kodittomille ja kotiväkivaltaa kokeneille alkuperäiskansojen edustajille tarkoitetussa asuintalossa. Duluthin asukkaista vain 2 prosenttia on intiaaneja mutta kaikista kodittomista heitä on lähes kolmannes.

– Nykyisin hyväksyn sekä suomalaisen että ojibwalaisen puolen itsessäni. Työskentelen reservaatissa ja minut on hyväksytty siinä yhteisössä. Työtä tehdessäni olen objibwe, mutta suomalainen puoli tulee esille kun saunomme ystäväni kanssa aina lauantaisin. Tai kun istumme ja puhumme, tai joskus kun istumme olemme vain hiljaa. Minusta suomalaisuus on hieno perintö.

Suomessa esitetyn dokumentin jälkeen Vainio alkoi saada yhteydenottoja suomalaisilta. Pian hänellä oli liuta uusia sukulaisia.

Vuonna 2010 Vainio pääsi vihdoin käymään Suomessa, joka hänen mielestään muistutti valtavasti Minnesotaa.

– Kun olimme laskeutumassa, tunsin olevani kotona jo ennen kuin pyörät koskettivat kiitorataa. Mietin 19-vuotiasta isoäitiäni katsomassa laivasta, kun Suomi muuttuu pienemmäksi ja pienemmäksi, tietäen ettei tule enää näkemään sitä. Silloin minusta tuntui että toin hänet takaisin kotiin.

Arne Vainio Duluthin intiaanien asuntolan seinään maalatun muraalin edessä. ”Vedensuojelijaa” esittävä maalaus kunnioittaa hyväksikäytettyjä intiaaninaisia ja syrjittyjä kansoja.

Arne Vainio Duluthin intiaanien asuntolan seinään maalatun muraalin edessä. ”Vedensuojelijaa” esittävä maalaus kunnioittaa hyväksikäytettyjä intiaaninaisia ja syrjittyjä kansoja.

Tuoreimmat osastosta