Ulkomaat

Japanilaiset sotilaat tekivät Nanjingissa naisille niin karmeita asioita, että ”jopa kaupungin natsit olivat kauhuissaan” – varoitus: kuvat voivat järkyttää

Japanilaiset sotilaat tekivät Nanjingissa naisille niin karmeita asioita, että ”jopa kaupungin natsit olivat kauhuissaan” – varoitus: kuvat voivat järkyttää

Julkaistu:

Maailma unohti 80 vuoden takaisen verilöylyn, mutta siitä selvinneet muistavat kauheudet kuin eilisen.
Sireenit soivat ja tuhansia kyyhkysiä laskettiin vapaaksi Nanjingin kaupungissa Kiinassa keskiviikkona. Synkkäilmeinen presidentti Xi Jinpingin seisoi koleassa säässä valkoinen kukka napinliepessään. Kukka symbolisoi Nanjingissa murhattuja 300 000 kiinalaista.

Kun verilöylyä muistettiin 2014 ensimmäisen kerran, huomautti Xi, ettei sen uhrien määrää saa koskaan kiistää. Keskiviikkona Xi ei sanonut sanaakaan, vaan virallisissa puheissa korostettiin, että Kiinan ja Japanin olisi jo aika ”kulkea yhdessä eteenpäin”.


Japanilaisten valloitusjoukkojen Nanjingissa suorittamasta verilöylystä on jo 80 vuotta, mutta silti se hiertää yhä kahden Aasian suurmaan välejä.

Virallisesti Japani on myöntänyt, että Nanjingissa surmattiin paljon siviilejä. Sen mielestä on kuitenkin ”vaikeaa” määritellä tarkkoja lukumääriä. Japanin äärikonservatiivien mielestä verilöylyä ei koskaan edes tapahtunut.

Mutta Nanjing ei unohdu. Vielä 80 vuotta myöhemmin elää Kiinassa yhä vajaat 100 Nanjingin verilöylyn eloonjäänyttä.

He muistavat, mitä joulukuun 13. päivän jälkeen heidän kaupungissaan kuuden viikon aikana tapahtui 1937–38.

Toinen maailmansota alkoi jo heinäkuussa 1937 Kiinassa, ei vasta natsien hyökkäyksestä Puolaan 1939. Näin ainakin eräiden nykyhistorioitsijoiden mukaan.

Japani hyökkäsi Kiinaan heinäkuussa ja oli joulukuuhun mennessä edennyt Kiinan silloisen pääkaupungin Nanjingin porteille. Niiden taakse oli paniikissa vetäytynyt turvaan satoja tuhansia siviilejä ja sekasorron vallassa olleita kiinalaissotilaita.


Nanjing nujertui helposti japanilaisille. Mitä seurasi, järkytti koko maailmaa.

Japanilaiset teloittivat, murhasivat, silpoivat ja raiskasivat jopa 300 000 kiinalaista siviiliä ja sotavankia. Miehiä, naisia ja lapsia. Aivan avoimesti, jopa kaupungin turvavyöhykkeellä olleiden länsimaisten nähden. Japanilaiset myös kuvasivat tekonsa.

Toisen maailmansodan jälkeen Nanjing jäi historiankirjoituksessa unohduksiin. Natsien keskitysleirit, atomipommit ja muut sodan kauhut määrittivät toisen maailmansodan julmuudet.

Amerikankiinalainen Iris Chang oli jo koulussa ihmetellyt, miksei historiantunneilla kerrottu, mitä hän oli jo lapsena kuullut. Kiinasta paenneiden vanhempiensa kauhukertomuksissa Nanjingista ”japanilaiset eivät silponeet lapsia vain kahtia, vaan kolmas- ja neljäsosiinkin”.

1990-luvun puolivälissä Chang alkoi tutkia aihetta perusteellisesti. Hän kävi kahden vuoden ajan läpi arkistoja, päiväkirjoja ja lopulta matkusti Nanjingiin haastattelemaan eloonjääneitä. Aineiston pohjalta 1997 syntynyt teos The Rape of Nanking oli huikea arvostelu- ja myyntimenestys. Myös suomeksi 2006 (Nankingin verilöyly, WSOY) käännetty kirja elvytti vihdoin Nanjingin verilöylyn muiston koko maailman mieliin.

Chang ei säästellyt sanoja kuvaillessaan verilöylyn kauhuja:

– Kymmeniätuhansia nuoria miehiä koottiin yhteen ja marssitettiin kaupungin laidoille, missä heitä ammuttiin konekivääreille hengiltä, käytettiin pistinharjoitusten maalitauluina tai valeltiin bensiinillä ja poltettiin elävältä.


Kaksi japanilaista upseeria, Toshiaki Mukai ja Tsuyoshi Noda jopa aloittivat julkisen kisailun siitä, kumpi ehtii katkoa miekallaan ensimmäisenä sata kaulaa. Verilöylyn kiihkossa laskut menivät sekaisin, eikä ”voittajasta” saatu selvyyttä. Kumpikin teloitettiin sotarikollisena sodan jälkeen.

Japanilaiset eivät tyytyneet pelkästään tappamaan. Noin 20 000–80 000 kiinalaisnaista raiskattiin.

– Useat sotilaat eivät tyytyneet vain raiskaamaan vaan myös silpoivat uhrinsa, leikkasivat rinnat irti, naulitsivat heitä elävältä seiniin ... Ne olivat niin kuvottava näky, että jopa kaupungin natsit olivat kauhuissaan, ja yksi heistä kutsuikin joukkomurhia ”petojen työksi”, Chang kirjoittaa.

Hän löysikin kirjaa tehdessään Nanjingin yllättävän sankarin, natsien palveluksessa olleen saksalaisen liikemiehen John Raben. Rabe perusti Nanjingin keskustaan turvavyöhykkeen, jota hän valvoi yhdessä muiden yhä kaupungissa olleiden länsimaisten lähetyssaarnaajien ja liikemiesten kanssa.

Hakaristinauhaa hihassaan kantanut Rabe ei kyennyt lopettamaan veritekoja. Vastalauseista huolimatta japanilaiset hakivat turvavyöhykkeeltä ihmisiä teloitettaviksi. Kun muu ei enää auttanut, lähti Rabe uhkarohkeasti kiertelemään kaupungille yrittäen estää julmuuksia.

Hänen päiväkirjamerkintänsä 1. tammikuulta 1938 kuvasi tyypillistä tilannetta: ”Nuoren viehättävän tytön äiti huusi minua luokseen, heittäytyi itkien polvilleen ja pyysi minua auttamaan häntä. Taloon astuessani näin täysin alastoman japanilaissotilaan makaavan hysteerisesti kirkuvan nuoren naisen päällä. Ärjäisin tälle sialle kaikilla osaamillani kielillä: ’Hyvää uutta vuotta!’, ja sotilas livahti pakoon, alastomana ja housut kädessään.”

Puuttumalla julmuuksiin onnistui Rabe ainakin hidastamaan japanilaisia. Raben lasketaan pelastaneen jopa 250 000 kiinalaisen hengen.

Chang risti kirjassaan Raben ”Kiinan Oskar Schindleriksi”. Rabe palasi Saksaan 1938 ja laati japanilaisten terrorista Adolf Hitlerille protestikirjeen. Gestapo ei toimittanut sitä koskaan perille. Sodan jälkeen köyhyyteen vajonneen entisen liikemiehen kohtalosta kuultiin Nanjingissa. Kiitolliset asukkaat suorittavat keräyksen ja lähettivät hänen perheelleen Saksaan kuukausittain avustuspaketin ruokaa.

Sodan jälkeen 1946 sotarikostuomioistuin alkoi käsitellä Nanjingin verilöylyä. Nanjingin valtausjoukkoja komentanut kenraali Iwane Matsui ja Japanin ulkoministerinä 1937 ollut Koki Hirota tuomittiin kuolemaan. Heidät hirtettiin 1948.

Sen sijaan Nanjingin joukkojen korkein komentaja, prinssi Asaka välttyi oikeudelta. Maailman poliittinen tilanne oli muuttumassa, joten Japanin miehitysjoukkojen komentaja, kenraali Douglas MacArthur myönsi keisariperheen jäsenelle immuniteetin.

Miksi japanilaiset yltyivät juuri Nanjingissa niin silmittömiin raakuuksiin?

– Tällä hirveälle tapahtumalle ei ole selkeää selitystä. Japanilaiset olivat odottaneet saavansa Kiinassa helpon voiton, mutta joutuivatkin taistelemaan ankarasti kuukausia ja kärsivät huomattavasti ennakoitua enemmän tappioita. Kiinalaiset naiset olivat suojattomia, miesväestö voimaton tai poissa. Vielä julistamattomalla sodalla ei ollut selkeää tavoitetta tai tarkoitusta. Ehkä jokainen kiinalainen, iästä tai sukupuolesta riippumatta joutui siksi uhriksi, pohti historioitsija Jonathan Spence.

Marraskuussa 2004 vesihuoltolaitoksen työntekijä näki syrjäisen tien varteen pysäköidyn auton Los Gatosin maaseudulla Kaliforniassa. Autossa oli kuollut nainen. Hän oli laittanut revolverin piipun suuhunsa ja laukaissut aseen. Nanjingin kauhujen kertaaminen oli ollut liikaa vasta 36-vuotiaalle Iris Changille. Häneltä jäi 2-vuotias poika.

Vuotta myöhemmin Changin pronssinen patsas paljastettiin Nanjingin verilöylyn uhrien muistohallissa.

– Hän oli verilöylyn viimeinen uhri, sanottiin Nanjingissa.