Kroaattikenraali kiisti olevansa sotarikollinen ennen dramaattista itsemurhaansa – näihin julmuuksiin hän syyllistyi

Haagin tuomioistuin katsoi, ettei Slobodan Praljak tehnyt mitään estääkseen joukkojensa saartamien muslimien murhaamisen Prozorin alueella vuonna 1993. Viimeisinä sanoinaan Praljak kiisti olevansa sotarikollinen.

1.12.2017 8:17

Haagissa keskiviikkona kesken oikeuden istunnon myrkkyä juonut kroaattikenraali Slobodan Praljak, 72, tuomittiin vuonna 2013 sotarikoksista 20 vuoden vankeusrangaistukseen.

Oikeus katsoi miehen syyllistyneen esimerkiksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan, eli esimerkiksi poliittisista, rodullisista ja uskonnollisista syistä toteutettuihin vainoihin ja murhiin.

Julmuudet tapahtuivat 1990-luvun alussa etenkin Mostarin itäpuolella, missä hän komensi kroaattijoukkoja taisteluissa bosniakkeja vastaan. Syytteessä todettiin Praljakin tienneen, että Mostarin alueella tehdään rikoksia, erityisesti murhia, ja sanottiin tämän helpottaneen vailla aseita olleiden muslimien murhaamista.

Praljak ei myöskään tehnyt mitään estääkseen saarrettujen muslimien murhaamisen Prozorin alueella vuonna 1993.

Hollannin viranomaisten aloittamassa tutkinnassa pyritään selvittämään muun muassa sitä, miten Praljak sai salakuljetettua myrkyn oikeuteen tiukoista turvatoimista huolimatta.

Oikeus katsoi hänen syyllistyneen lisäksi sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua säätelevien Geneven sopimusten vakaviin rikkomuksiin.

Syytteessä mainittiin myös Itä-Mostarin rakennusten – muun muassa moskeijoiden ja vanhan sillan – tuhoaminen sekä kansainvälisten järjestöjen jäseniä vastaan hyökkääminen.

Silta, johon syytteessä viitataan, on ottomaanien 1500-luvulla rakentama ja Mostarin tunnetuin maamerkki. Käskyn sillan tuhoamiseen marraskuussa 1993 antoi juuri Praljak.

– Se on vain vanha silta, Praljakin kerrotaan tokaisseen.

Teki uraa teatterissa ennen sotaa

1970–1980-luvulla hän opetti filosofiaa ja sosiologiaa sekä työskenteli teatteriohjaajana Zagrebissa, Osijekissa ja Mostarissa. Hän tuotti myös useita televisiosarjoja ja -dokumentteja.

Praljak ja hänen entiset sotilaansa lauloivat Kroatian kansallislaulua Zagrebin lentokentällä ennen kuin Praljak matkasi Hollantiin antautuakseen Haagin Jugoslavia-tuomioistuimelle keväällä 2004.

Kroatian armeijan joukkoihin Praljak liittyi maan itsenäistyttyä 1991, ja hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tehtiin Bosnian kroaattiarmeijan päällikkö.

Se, miten Haagissa vuodesta 2013 lähtien vangittuna ollut mies sai myrkyn käsiinsä ennen keskiviikon oikeudenkäyntiä, on selvitettävänä. Sitäkään ei vielä tiedetä, mikä myrkky Praljakin tarkalleen ottaen tappoi.

Entinen sotakirjeenvaihtaja Martin Bell tapasi Bosnian sodasta raportoidessaan Praljakin muutamia kertoja. Hän sanoo Sky Newsille, ettei yllättynyt miehen dramaattisesta kuolemasta teatteritaustan takia.

– Ennen kuin hän oli sotilas, hän oli ohjaaja teatterissa. Hän oli teatraalinen hahmo ja kuoli teatraalisesti, Bell sanoo.

– Sodan teatterista ei puhuttu turhaan. Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran etulinjassa Kroatiassa 1991, helvetti räjähti, kun kameraryhmä saapui paikalle. Se oli hurja tulitaistelu, ja kun myöhemmin sain tietää kuka hän oli, pohdin, tapahtuiko kaikki kameroiden takia.

Symbolinen silta

Todellisuudessa Praljakin tuhottavaksi määräämä Stari Most -silta oli Mostarin kaupungin etnisille ryhmille hyvin merkityksellinen. Se on yhdistänyt kaupunkia halkovan Neretva-joen eri puolilla sijaitsevat bosniakkien ja kroaattien kaupunginosat satojen vuosien ajan.

Praljak määräsi Mostarin tunnetun holvisillan tuhottavaksi vuonna 1993.

Tuhoutunut silta entisöitiin vuonna 2004, ja vuotta myöhemmin silta ja sen lähiympäristö pääsivät Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Alun perin oikeus katsoi, että symbolisen sillan tuhoaminen aiheutti kohtuutonta vahinkoa muslimisiviiliyhteisölle.

Valituskäsittelyssä tuomioistuin kuitenkin hyväksyi Praljakin näkemyksen siitä, että sillan tuhoaminen oli sodankäynnin näkökulmasta oikeutettua.

Toimittaja vieraili vankileirillä 1993

Toimittaja Ed Vulliamy kirjoittaa brittilehti Guardianissa tavanneensa Praljakin vuonna 1993. Juuri Praljak oli päästänyt toimittajat leirille, jossa muslimimiehiä kidutettiin ja näännytettiin.

Vulliamy kirjoittaa todistaneensa oikeudessa vuonna 2006, kun Praljakin tekoja käsiteltiin Haagin tuomioistuimessa. Hän kertoi nähneensä, kuinka surkeissa oloissa Praljakin joukot pitivät vankejaan.

Satoja pelokkaita miehiä oli pakattu samaan varastoon. Miehet olivat hänen mukaansa olleet suljetussa tilassa 72 tuntia kärsien kuumuudesta ja lemusta sekä juoneet omaa virtsaansa, kun vettä ei ollut tarjolla.

Lentokonesuojassa pidetyt vangit puolestaan kertoivat Vulliamylle, että humalaiset sotilaat olivat tulittaneet yöllä vankeja, jotka olivat laihoja kuin luurangot ja kärsivät iho-ongelmista. Tämä tapahtui, vaikka muslimit ja kroaatit olivat aiemmin taistelleet yhdessä serbejä vastaan Jugoslavian hajoamissodassa.

Vulliamy kirjoittaa, ettei vielä vankien kärsimyksen nähtyään tiennyt, kuinka keskeinen toimija Praljak oli.

– Eikö oikeus puolustautumiseen ja vapauteen ole suvereenin kansan oikeus? Praljak kysyi Vulliamylta Haagissa vuonna 2006.

Kroaatit surevat sankarina

– Hänen tekonsa, jota valitettavasti todistimme tänään, kertoo ennen kaikkea syvästä, moraalisesta epäoikeudenmukaisuudesta kuutta Bosnian kroaattia ja Kroatian kanssa kohtaan, lausui Kroatian pääministeri Andrej Plenkovic Slobodan Praljakin itsemurhan jälkeen lehdistölle.

Bosnian kroaatit sytyttivät keskiviikkoiltana kynttilöitä itsemurhan tehneen Slobodan Praljakin muistoksi Mostarissa.

Mostarin kaduille ilmestyi keskiviikkoiltana valtava määrä kynttilöitä ja kenraalin kuolemasta järkyttyneitä Bosnian kroaatteja. Myös Kroatian parlamentti piti torstaina hiljaisen hetken ”kaikkien Bosnian sodan uhrien” muistoksi.

– Kaikkien uhrien täytyy pysyä aina yhteisessä tietoisuudessamme ja kenraali Praljakin eilisen kuoleman tulisi jäädä viimeiseksi, traagiseksi sotaan liittyväksi tapahtumaksi, sanoi puhemies Gordan Jandrokovic.

Kun puhutaan sotarikoksista tuomitusta henkilöstä, voivat poliitikkojen reaktiot vaikuttaa äkkiseltään erikoisilta.

 Meillä kroaateilla täytyy olla voimia myöntää, että jotkut maamiehistämme Bosniassa syyllistyivät rikoksiin ja heidät täytyy saada vastuuseen niistä.

Brittilehti Telegraphin entinen Balkanin kirjeenvaihtaja Harry de Quetteville kirjoittaa, että Praljakin kuolemaan liittyvät reaktiot ja kaduille tulvineet kynttilämeret kielivät alueella vallitsevasta ajattelutavasta: ihmiset kieltäytyvät hyväksymästä YK:n mandaatilla toimivan Haagin kansainvälisen tuomioistuimen antamia tuomioita entisen Jugoslavian johtajille, koska katsovat tuomioistuimen ajavan vain lännen voittajien asiaa.

Serbikomentaja Ratko Mladicin ja Praljakin kaltaiset hahmot uskoivat taistelevansa oman maansa puolesta. Tällaisiin tarinoihin ei suhtauduta kielteisesti. Monet pitävät sodassa johtajina toimineita miehiä sankareina ja kieltäytyvät yhä näkemästä, että 1990-luvun etnisissä puhdistuksissa olisi ollut jotain väärää.

Kroatian presidentti Kolinda Grabar-Kitarovic esitti kuitenkin torstaina julkisesti hyvin toisenlaisen näkemyksen.

– Meillä kroaateilla täytyy olla voimia myöntää, että jotkut maamiehistämme Bosniassa syyllistyivät rikoksiin ja heidät täytyy saada vastuuseen niistä, presidentti sanoi.

Slobodan Praljak

Syntyi 2.1.1945 Capljinassa Bosnia-Hertsegovinassa.

Opiskeli 1970-luvun alussa Zagrebissa tekniikan alaa, filosofiaa, sosiologiaa ja teatteria.

Opetti 1970–1980-luvulla hän opetti filosofiaa ja sosiologiaa sekä työskenteli teatteriohjaajana ja tuotti televisio-ohjelmia.

Liittyi 1991 Kroatian armeijan joukkoihin ja ylennettiin kenraalimajuriksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tehtiin Bosnian kroaattiarmeijan HVO:n päällikkö.

Sodan päätyttyä Praljak siirtyi liike-elämään. Vuonna 2004 hän ilmoittautui itse Haagiin perustetulle Jugoslavia-tuomioistuimelle.

Määrättiin palaamaan Haagiin vuonna 2012. Vuotta myöhemmin hänet tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen, jonka oikeus ilmoitti keskiviikkona pysyvän voimassa valituksista huolimatta.

Kuoli 29. marraskuuta 72-vuotiaana otettuaan myrkkyä oikeudessa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?