Ulkomaat

20. marraskuuta 1975: Francisco Franco kuoli – Espanjan verinen kenraali väisti toisen maailmansodan

Julkaistu:

Franco kuoli hallittuaan maataan rautahansikkain lähes 40 vuotta.
1975 Espanjan diktaattori Francisco Francon kuolema 20. marraskuuta oli myös erään aikakauden loppu: Franco oli ”vanhan Euroopan” viimeinen diktaattori, ja hänen poismenonsa tarkoitti demokratian tuloa Espanjaan. Valtiomuodoksi tuli yksinvaltiuden vuosien jälkeen perustuslaillinen monarkia, kun jo vuonna 1969 kuninkaanvalansa vannonut kruununprinssi Juan Carlos sai lopulta nousta valtaistuimelle.

Diktaattorin pitkä valtakausi oli tehnyt Francosta lähes epähenkilön ja Espanjasta hylkiömaan. Suhtautuminen näkyi tyrannin kuoleman jälkeen selvästi. Erittäin harvat maa osoittivat kunnioitustaan kuolleelle, lähinnä toivottiin uuden ajan alkamista Espanjassa.


1970-luvun kahtiajakoa noudattaen länsimaat Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan valtionpäämiesten johdolla lähettivät toki kohteliaat surunvalittelusähkeet joko prinssi Juan Carlokselle tai diktaattorin leskelle rouva Carmen Polo de Francolle. Myös paavi Paavali ilmoitti rukoilevansa Francon ”sielun ikuisen rauhan puolesta”.

Rautaesiripun toisella puolella puheet olivat railakkaampia. Neuvostoliiton tietotoimisto Tassin Madridin-toimitus kertoi sähkeessään asiat lakonisesti: Diktaattori Franco kuoli tänään täällä. Hän tuli valtaan 1939 fasistisen kapinan seurauksena”.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Neuvostoliiton hallituksen lehti Izvestija pani paremmaksi. Lehden mukaan Francon tie valtaan oli päällystetty sadoillatuhansilla ruumiilla. Nyt Espanjalla oli mahdollisuus astua demokratian ja yhteiskunnallisen edistyksen tielle, Izvestija arvioi.

Moskovassa maanpaossa eläneet Espanjan kielletyn kommunistisen puoleen jäsenet tanssivat Francon haudalla.

– Olemme iloisia Francon kuolemasta ja uskomme, että Espanjassa tapahtuu pian demokraattisia muutoksia, Partido Comunista de Españan julkilausuma kuului. Toverit kertoivat myös juhlistavansa kuolemaa samppanjalla.

Ruotsin pääministeri Olof Palme oli Francon diktatuurin näkyvimpiä vastustajia. Hyvän kotikasvatuksen saanut Palme antoi kuoleman jälkeen kuitenkin lausunnon, jossa hän kertoi toivovansa, että Francon kuolema ”antaisi espanjalaisille mahdollisuuden rakentaa vapaudelle, yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle ja demokratialle perustuvaa yhteiskuntaa”.

Aiemmin syksyllä Palme oli tosin kutsunut Francon hallitusta ”saatanan murhaajiksi”, kun maassa oli pantu toimeen vastarintaryhmien johtajien teloituksia.

Suomen presidentti Urho Kekkonen lähetti Francon leskelle surunvalittelusähkeen.

Mitä Franco sitten teki ansaitakseen maineensa?

Paljon ja lähinnä pahaa.

Francisco Franco oli taustaltaan sotilas. Hän oli Toledon maineikkaan sotilasakatemian kasvatti ja rivissä ollessaan Espanjan nuorin (24-vuotias) majuri sekä 33-vuotiaana Espanjan nuorin kenraali.

Kesällä 1936 Francon sotilaan lojaalisuus valtiovallalle kuitenkin päättyi. Vapailla vaaleilla valittu vasemmistolainen kansanrintamahallitus ei istunut upseerin ajatusmaailmaan. Franco liittyi fasistiupseerien riveihin ja johdatti Espanjan muukalaislegioonan joukot maihin Espanjassa Gibraltarin salmen kohdalla. Siitä ryöstäytyi Espanjan verinen sisällissota käyntiin.

Oikeistoupseerit huusivat Francon komentajakseen ja Espanjan Caudilloksi (johtajaksi) lokakuussa 1936, ja siitä lähtien maa totteli häntä.


Espanjan sisällissota kesti lähes kolme vuotta ja oli raaka, jopa raaempi kuin sisällissodat yleensä.

Franco ei kainostellut pyytää apua aatetovereiltaan. Natsi-Saksan Condor-legioonan ilmapommitus Baskimaan Guernican kaupunkiin 1937 antoi katkeraa esimakua toisen maailmansodan totaalisesta ilmasodasta. Pablo Picasso purki teurastuksen kauhut yhteen tunnetuimmista teoksistaan, Guernicaan. Teos on nyt esillä Madridin Reina Sofia -museossa.

Kun Franco julisti 1. huhtikuuta 1939 Espanjan sisällissodan päättyneeksi, muu Eurooppa oli jo maailmanpalon kynnyksellä. Francon Espanja, samoin kuin hänen aatetoverinsa António de Oliveira Salazarin johtama Portugali pystyivät kuitenkin pysyttelemään toisen maailmansodan ulkopuolella. Adolf Hitler ei ollut vakuuttunut Espanjan sotilaallisesta iskukyvystä eikä pakottanut maata liittymään akselivaltoihin.

Tarpeeksi espanjalaista verta oli toki Francon johdolla ehditty vuodattaa. Espanjan sisällissodassa kuoli yli puoli miljoona ihmistä, melkein neljä prosenttia maan silloisesta väestöstä.

Toisen maailmansodan jälkeen Espanjaa alettiin vaieta kuoliaaksi. Francon puhdistukset ja tyrannia tuomittiin, mutta puheita pidemmälle ei edetty.

YK:n yleiskokous tuomitsi Francon hallinnon 1946 ja täydellistä kansainvälistä boikottia kesti kuusi vuotta. 1953 Espanja ja Vatikaani solmivat konkordaatin, valtiosopimuksen. Myös Yhdysvallat hyppäsi hiekkalaatikolle ja allekirjoitti Francon kanssa sotilastukikohtasopimuksen.

Sen enempää Vatikaania kuin Yhdysvaltojakaan ei Francon sisäpolitiikka vaivannut, kun vastapainona oli diktaattorin vakaumuksellinen kommunisminvastaisuus sekä puheissa että erityisesti teoissa.

Vaikka Francon Espanjassa demokratiaa ei tunnettu, niin oloja rauhoitti toimiva talous. 1960-luvun alussa Francon epäpoliittisen asiantuntijahallituksen johdolla maan talous kasvoi kohisten ja Espanjassa elettiin maan historian makeinta nousukautta.

Mutta siitä huolimatta, että useimmilla oli maha täynnä ja monella pihassaan Seat 600 -auto, Espanjan taloudellisen toimeliaisuuden symboli, niin monta kyyneltä ei vuodatettu Francon kuolinuutisen levittyä.

Eikä aika ole hänen mainettaan kullannut. Diktaattorin hautamuistomerkki Cruz del Valle de los Caídosissa, kuutisenkymmentä kilometriä Madridista luoteeseen, on yhä ennallaan. Sen sijaan tuhannet hänen mukaansa nimetyt kadut, torit ja aukiot on ristitty uudelleen. Madridin viimeinen Francoa esittänyt ratsastajapatsas siirrettiin paikaltaan vuonna 2005.