Ulkomaat

KGB kiinnostui Donald Trumpista jo 1977 – yksi tokaisu ”tehosi häneen kuin hunaja mehiläiseen”

Julkaistu:

Donald Trumpin huonetta salakuunneltiin jo tämän ensimmäisellä Moskovan-vierailulla vuonna 1987, brittitoimittaja Luke Harding kirjoittaa tuoreessa kirjassaan.
Jos Venäjä todella teki kaikkensa auttaakseen Donald Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi, niin mistä ihmeestä tämä erikoinen symbioosi tai salaliitto sai oikein alkunsa?

Muun muassa tähän kysymykseen yrittää vastata brittitoimittaja Luke Hardingin uusi kirja Collusion, joka ilmestyi torstaina yhtä aikaa useissa eri maissa.

Teos ilmestyy suomeksi nimellä Salajuoni – kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon (Into). Kirjan pikavauhtia käännetty e-versio on saatavilla suomeksi jo perjantaina ja paperiversion on määrä ilmestyä joulukuun alussa.
  • Katso jutun alusta video Trumpin kuluneesta 12 kuukaudesta.
Aloittiko KGB Ivana Trumpista?
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hardingin mukaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB alkoi todennäköisesti kerätä Donald Trumpista aineistoa jo vuonna 1977, kun tämä avioitui 28-vuotiaan tshekkoslovakialaisen mallin Ivana Zelníčkován kanssa.


On mahdollista, että tiedustelu kohdistui ensiksi nimenomaan Zelníčkováan, koska tämä oli länteen muuttanut kommunistisen valtion kansalainen – ja siksi hänen tekemisensä kiinnostivat niin Tshekkoslovakian, Yhdysvaltain kuin Neuvostoliitonkin tiedustelupalveluita.

Prahassa vuonna 2016 julkistetuista tiedustelupalvelun asiakirjoista kävi ilmi, että tshekkivakoojat pitivät Trumpin pariskuntaa tarkoin silmällä. Tehtävään pestatut agentit käyttivät koodinimiä Al Jarza ja Lubos. Kun Ivana lähetti kirjeitä kotiin Tshekkoslovakiaan isälleen Milosille, ne avattiin ennen perille toimittamista. Myös se tiedetään, että muiden itäblokin maiden tavoin Tshekkoslovakian tiedustelupalvelu jakoi saamansa tiedot moskovalaisille virkaveljilleen eli KGB:lle.

Trump saapuu Moskovaan

Vuonna 1987 Trump oli Hardingin mukaan KGB:n silmissä jo niin kiinnostava henkilö, että hänelle järjestettiin ensimmäinen matka Moskovaan. Matkanjärjestäjinä hänellä oli kaksi korkea-arvoista neuvostodiplomaattia: Neuvostoliiton silloinen Yhdysvaltain-suurlähettiläs Juri Dubinin ja Venäjän YK-suurlähettilääksi sittemmin noussut Vitali Tshurkin.

Ivana ja Donald Trump asuivat kuuluisassa National-hotellissa Leninin sviitissä, jossa Lenin ja hänen vaimonsa Nadezhda Krupskaja olivat asuneet viikon vuonna 1917. Sviittiin pääsy imarteli Trumpia varmasti, mutta yhtä asiaa hän ei ehkä tuolloin osannut ottaa huomioon:

– Hotelli oli KGB:n valvoma ja Leninin sviittiä salakuunneltiin, Harding muistuttaa.

Neuvostoliitossa oli käytäntönä, että kaikki vähänkään kiinnostavat ulkomaalaiset henkilöt majoitettiin hotelleissa huoneisiin, joita voitiin salakuunnella. Leninin sviitti oli niistä yksi.


Imartelu puri jo tuolloin Trumpiin

Dubininin tyttären Natalian antamista lausunnoista on sittemmin paljastunut, että Neuvostoliiton hallinto pyrki jo tuolloin määrätietoisesti yhteyteen Trumpin kanssa. Ensimmäisen kontaktin Dubinin otti Trumpiin 1986 pian saavuttuaan asemapaikkaansa. Suurlähettilään kerrotaan hurmanneen Trumpin lyhyessä tapaamisessa sanomalle tälle:

– Teidän torninne oli ensimmäinen asia, jonka näin täällä!

Nataljan mukaan avausrepliikki tehosi:

– Trump suli heti. Hän on tunteellinen ihminen ja melko impulsiivinen. Hän janoaa tunnustusta. Ja kun hän sitten saa sitä, hän on tietysti mielissään. Isäni käynti tehosi häneen kuin hunaja mehiläiseen, Harding siteeraa Natalian sittemmin venäläismedialle antamia lausuntoja.

Trumpin ensimmäisen matkan virallisena aiheena oli mahdollinen hotellin rakennushanke Moskovaan yhteistyössä Inturistin kanssa. Hankkeesta ei kuitenkaan tullut mitään, kuten ei myöskään seuraavasta hankkeesta, jonka tiimoilta Trump matkusti Moskovaan vuonna 1996. Tuolloin Trumpin kerrottiin haluavan saneerata Moskva- ja Rossija-hotellit, ja hänen matkaansa hehkutettiin avoimesti esimeriksi venäläisessä taloussanomalehti Kommersantissa.

Missikisoilla Obaman käyttämään sviittiin

Trumpin bisneshaaveista yksi toisensa jälkeen kariutui Moskovassa, mutta vuonna 2013 tärppäsi vihdoin kunnolla. Hän toi Miss Universum -kisat Moskovaan Kremlin suosiollisella hyväksynnällä. Hardingin mukaan Venäjän valtio hyötyi kisoista, koska niissä esiteltiin Venäjää maailmalle juuri Sotshissa järjestettyjen talviolympialaisten alla. Se oli kaikkineen hyvää peeärrää aikana, jolloin länsimaat arvostelivat Vladimir Putinia kansalaisyhteiskunnan kuristamisesta.

Miss Universum -matkan aikana Trump yöpyi Moskovan keskustan luksushotellissa Ritz Carltonissa ”Obaman huoneessa” – eli samassa sviitissä, johon presidentti Barack Obama oli majoitettu tämän vieraillessa Moskovassa 2009. Sviitin mahdollisista salakuuntelu ja -katselujärjestelmistä ei ole todisteita, mutta KGB:n ja FSB:n käytännöt tuntien sitä pidetään pikemminkin itsestäänselvyytenä kuin teoreettisena mahdollisuutena. Trumpia puolestaan lienee hykerryttänyt se, että hän pääsi vihaamansa Obaman presidentilliseen sviittiin, vaikka hänen oma presidenttiytensä oli tuolloin vielä kaukainen haave.


Niin sanotussa Steelen raportissa vihjaillaan Venäjän turvallisuuspalvelun nauhoittaneen Trumpista mahdollisesti jotain arkaluontoista materiaalia venäläisnaisten seurassa juuri Ritz Carltonissa 2013. Luke Harding pitää Britannian ulkomaantiedustelupalvelun MI6:n agenttia Christopher Steeleä selvästikin hyvin varteenotettavana lähteenä, mutta kirja ei kuitenkaan pysty esittämään mitään uutta todistusaineistoa huhutun ”seksikiristysnauhan” olemassaolosta.

Venäjän tiedustelu toimi Trumpin kanssa pitkäjänteisesti

Mutta kuinka KGB ja FSB ovat ehkä saaneet jonkin erityisotteen Trumpiin? Selitys saattaa piillä Trumpin luonteenpiirteissä, jotka tuntuvat sopivan hyvin potentiaaliselle värväyskohteelle.

Hardingin mukaan Venäjän tiedustelupalvelujen toiminta tähtää aina pitkäaikaiseen tiedusteluun, kohdehenkilöiden profilointiin ja heidän suostuttelemiseensa ”jonkinlaiseen yhteistyöhön”. Tämän jälkeen edessä on usein kärsivällinen odottaminen siihen hetkeen saakka, kunnes kohdehenkilöstä saattaa tulla omassa asemamaassaan jollain tavalla tärkeä.

Hardingin mukaan venäläiset tiedustelijat ovat taitavia käyttämään hyväksi erilaisia inhimillisiä heikkouksia, joita listataan potentiaalisia kohteita arvioitaessa.

– Esimerkiksi: Ilmeneekö kohteen synnynnäisissä luonteenpiirteissä jotakin seuraavista: ylpeys, ylimielisyys, itsekkyys, kunnianhimo tai turhamaisuus? Harding siteeraa KGB:n agenttien käyttämää kohteiden arviointilomaketta vuodelta 1985.

Hardingin mukaan venäläistiedustelijoita kiinnostaa erityisesti myös se, onko kohteesta olemassa raskauttavia tietoja, kuten esimerkiksi laittomia talous- ja liikeasioita, juonitteluja, keinotteluja, lahjuksia tai aseman väärinkäyttöä rikastumismielessä. Tämän lisäksi kiinnostaa kohteen seksuaalisuus ja muun muassa se, onko kohteella taipumusta salasuhteisiin.

Hardingin kirja ei paljasta mitään uutta jymyuutista eikä sitä, mitä kaikkea Venäjällä on ehkä hallussaan Trumpista. Kirja on pikemminkin sujuva yhteenveto kaikesta tähän mennessä esille tulleesta, kaikista yhä avoimista kysymyksistä ja mahdollisista pikku vihjeistä, joiden arvo saattaa paljastua Venäjä-tutkinnassa vasta myöhemmin. Kirja esittelee paljon Trumpin avustajien Venäjä-kytkyjä, epäilyttäviä ja monimutkaisia bisnesyhteyksiä, joiden tutkiminen ja todistaminen on vielä kesken. Yhdysvalloissa niitä penkoo erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkintatiimi.


Vaikka joissakin kohtaa Hardingin salaliittojen rakentelu menee varmasti myös hieman yli, niin yhdestä asiasta on vaikea olla vakuuttumatta kirjan luettuaan. Näyttää vahvasti siltä, että Venäjän tiedustelupalvelun Trump-kansio on paksu ja siihen on analysoitu tarkkaan ainakin se, miten häneen pystyy parhaiten vaikuttamaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt