Ulkomaat

Asiantuntija kertoo Pohjois-Korean varjo­taloudesta, johon ”on sekaantunut liian moni” – Koreoiden yhdistyminen yhä vaikeampaa

Julkaistu:

POHJOIS-KOREA
Koreoiden yhdistyminen liki 70 vuotta jatkuneen vihamielisyyden jälkeen ei enää innosta Etelä-Korean nuoria.
Aiempina vuosikymmeninä Etelä-Koreassa ei edes kyseenalaistettu ajatusta Koreoiden mahdollisesta yhdistymisestä. Nyt mielipiteet ovat uuden sukupolven myötä muuttuneet, kertoi eteläkorealainen professori Hyung-min Joo torstaina Helsingissä.

– Nuoremmalla sukupolvella ei ole enää mitään yhteyttä vanhaan Koreaan. Heillä on myös ollut elämässään vaikeampaa talouskriisien myötä, joten sekään ei lisää kannatusta Koreiden yhdistymisestä, huomautti Korea-yliopiston yhteiskuntatieteiden professori Joo.

Professori Joo puhui torstaina Ulkopoliittisen instituutin järjestämässä seminaarissa. Upi julkisti samalla oman raporttinsa Korean kysymyksestä ja sen tulevaisuuden haasteista.

– Yhdistymiseen on sukupolvien suhteen eri asenne Etelä-Koreassa. Yksi vanhoja haaveita kuvaava huomio on Etelä-Korean parlamentista, jossa on varattuna yhä tyhjää tilaa tuleville patsaille. Ne on ollut tarkoitus tehdä tulevaisuudessa henkilöistä, jotka mahdollistivat Koreoiden yhdistymisen, kuvaili yksi raportin laatijoista, Upin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Mitä kauemmin aikaa kuluu, sen vaikeammaksi yhdistyminen tulee.

Sinkkonen huomauttaa, että etenkin Kiinan suhtautuminen Pohjois-Koreaan on muuttunut talouspakotteiden myötä.

– Kiinan suhteet Pohjois-Koreaan ovat huonoimmat sitten kulttuurivallankumouksen. Kiinassa ei olla ollenkaan tyytyväisiä. He ovat yrittäneet sekä pehmeitä että kovia toimia, mutta mikään ei ole toiminut. Kiina on vihainen, koska Pohjois-Korea ei ole Kiinan mielestä ymmärtänyt heidän intressejään. Mielenkiintoista on odottaa juuri käynnistyvän suuren puoluekokouksen jälkeistä aikaa Kiinassa. Se voi tuoda mahdollisia muutoksia tilanteeseen, ennustaa Sinkkonen.

Pohjois-Korean tänä vuonna nähdylle uhittelulle on Sinkkosen mukaan kaksi syytä.

– Ydinaseilla uhkailu takaa kansallisen turvallisuuden. Esimerkkeinä on pidetty Libyaa ja Irakia, joille ydinaseuhkailu oli ainoa keino suojautua Yhdysvalloilta. Toisaalta Kim-jong Un tavoittelee uhittelullaan myös kotimaassaan arvostusta asemansa tueksi.



Professori Joo on haastatellut jopa satoja Pohjois-Koreasta etelään loikanneita henkilöitä. Heistä 25 on korkea-arvoisia pohjoiskorealaisia.

Joo on laatinut selvityksen siitä, miten Pohjois-Korea on kyennyt sinnittelemään talousvaikeuksista ja satoja tuhansia tappaneista nälänhädistä huolimatta. Taustalla on ”varjotalous”, jota käytännössä koko maa harjoittaa.

Epätoivoiset kansalaiset ovat selvitäkseen ajautuneet myymään ja ostamaan pimeästi ruokaa sekä taloustarvikkeita. Tavallisesti pimeää kauppaa käydään bazaareissa, mutta myös laittomilla markkinoilla.

– Ironista on, että näistä pop-up-markkinapaikoista suuri osa sijaitsee (Pohjois-Korean perustajan) Kim-il Sungin patsaiden juurella. Patsaat ovat sähkövajeesta kärsivässä maassa usein ainoita pimeällä valaistuja kohteita, joten kauppiaat ja ostajat hakeutuvat niiden luokse, naurahtaa professori Joo.

Pohjois-Korean hallinto ei ole kukoistavaan varjotalouteen muutoin tarkoin valvotussa maassa isosti puuttunut.

– Siihen on sekaantunut liian moni. Käytännössä pitäisi rangaista koko kansaa. Lisäksi liian moni johtavassa asemassa oleva on mukana varjotaloudessa. Sen lopettamisesta seuraisi välittömästi myös nälänhätä, perustelee Joo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt