”Hänen ei olisi pitänyt saada Nobel-palkintoa” – Miksi rauhannobelisti Aung San Suu Kyi vaikenee Myanmarin etnisestä puhdistuksesta? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Rauhannobelistin toiminta herättää rajua kritiikkiä – Miksi Aung San Suu Kyi vaikenee Myanmarin etnisestä puhdistuksesta?

Aung San Suu Kyi oli ihmisoikeusaktivistien pyhimys ja rakastettu demokratian ja tasa-arvon sanansaattaja. Nyt rauhannobelisti kieltää kotimaassaan Myanmarissa tapahtuvan etnisen puhdistuksen. Mitä ihmettä hänen päässään oikein liikkuu?

Mielenosoittajat polttivat Aung San Suu Kyin kuvia Karachissa Pakistanissa. Useissa muslimienemmistöisissä maissa on protestoitu voimakkaasti Myanmarin armeijan raakoja otteita rohingya-vähemmistöä kohtaan.

28.9.2017 14:08

Aung San Suu Kyi asteli tiistaina 19. syyskuuta televisiokameroiden eteen antamaan kauan odotettua lausuntoa etnisestä puhdistuksesta, josta hänen johtamaansa maata Myanmaria syytetään.

Suu Kyi on yksi maailman tunnetuimmista ihmisoikeusaktivisteista ja rauhan Nobel-palkinnon voittaja. Hänen toivottiin viimein tuomitsevan selkein sanoin Myanmarin kansanmurha.

Suu Kyi esiintyi hillittynä, hiuksissaan tuttu kukka. Hänen suustaan tuli selkeällä englannilla kuitenkin aivan muuta kuin oli toivottu. Mikrofonin takana ei enää ollut kotiarestissa virunut, ihailtu demokratia-aktivisti, vaan ehta poliitikko, Myanmarin valtapuolueen johtaja.

Hän ilmoitti uhmakkaasti, ettei Myanmar pelkää kansainvälisen yhteisön kritiikkiä. Hän sanoi, että hallituksen yrityksiä ratkaista konflikti on haitattu ”syytöksillä ja vastasyytöksillä”. Jo aiemmin Suu Kyi on puhunut ”terroristien” levittämistä vääristä tiedoista, joita on ”ison jäävuoren verran”.

– Meidän täytyy kuunnella heitä kaikkia. Meidän täytyy varmistua, että väitteet perustuvat vankkoihin todisteisiin ennen kuin toimimme. Me haluamme selvittää, mistä tämä pako johtuu. Haluaisimme puhua niille jotka ovat lähteneet ja niille jotka ovat jääneet, Suu Kyi muotoili.

Aung San Suu Kyi puhui uhmakkaasti eikä maininnut rohingya-vähemmistöä kertaakaan.

Ne jotka ovat lähteneet tarkoittaa maan rohingya-vähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Heitä on paennut viime vuoden lopulla yltyneiden väkivaltaisuuksien jälkeen naapurimaihin jo yhteensä satojatuhansia. Useiden satojen arvioidaan kuolleen yhteenotoissa.

Myanmarin virallisen kannan mukaan armeija taistelee terroristeja vastaan. YK:n mukaan kyseessä on pitkään valmisteltu etninen puhdistus, jossa ihmisiä ajetaan kodeistaan, kyliä poltetaan ja siviilejä raiskataan.

Suu Kyi ei puheessaan maininnut rohingya-vähemmistön nimeä kertaakaan. Tämä heijastelee sitä, miten maassa suhtaudutaan kansaan.

– Hän käyttää rohingya-sanaa ainoastaan viitatessaan terroristiryhmään, mikä tarkoittaa, että se on ainoa identiteetti, mihin hän mielessään yhdistää rohingyat ja miten hän toivoo myös kansainvälisen yhteisön ajattelevan, konfliktia tutkinut professori Penny Green kommentoi CNN:lle.

Vuoden 1991 Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Aung San Suu Kyi kuvattiin kotiarestissa elokuussa 1994.

Suu Kyi on tähän asti ollut ihmisoikeusaktivistien sankari, lähes pyhänä pidetty tasa-arvon ja demokratian ikoni, joka on ollut valmis valtaviin henkilökohtaisiin uhrauksiin, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat. Mitä ihmettä hänelle on tapahtunut?

Osaltaan kyse lienee puhtaasta poliittisesta taktikoinnista. Asiantuntijat ovat arvioineet Suu Kyin laskelmoivan käytöksensä tarkkaan, sillä rohingyoille annettu tuki voisi syödä hänen poliittista suosiotaan. Tähän puuttui jo aiemmin toinen Nobel-voittaja, arkkipiispa Desmond Tutu, joka osoitti avoimen kirjeen ”rakkaalle pikkusisarelleen”.

– Jos hiljaisuus on se poliittinen hinta, jonka maksat noususta Myanmarin korkeimpaan virkaan, se on liian korkea, Tutu kirjoitti.

Vuoden 2006 nobelisti Mohammed Yunus oli suorempi kommenteissaan New York Timesille.

– Hänen ei olisi pitänyt saada Nobel-palkintoa, jos hän on valmis sanomaan: ”pahoittelen, olen poliitikko eivätkä demokratian pelisäännöt miellytä minua”. Koko maailma oli hänen puolellaan vuosikymmeniä, mutta nyt hänestä on tullut entisen Aung San Suu Kyin irvikuva, joka tuhoaa ihmisoikeuksia ja kieltää kansalaisuuden rohingyoilta.

Samalla kun kansainvälinen reaktio puheeseen oli pettymys, Myanmarissa puhetta kiitettiin. Rohingya-ennakkoluulot ja suoranainen viha ovat yleisiä Myanmarin buddhalaisten keskuudessa.

Nuori nainen kertoi kantansa poskitarralla mielenosoituksessa Rangoonissa.

Vihan taustalla on pitkä ja monimutkainen historia. Viime vuosina maassa ovat päässeet vapaasti ääneen monet vaikutusvaltaiset ääribuddhalaiset munkit, jotka ovat levittäneet muslimivastaisuutta. Onkin vaikea tietää, kuinka pitkälle välinpitämättömyys konfliktiin heijastelee Suu Kyin henkilökohtaisia näkemyksiä.

Aung San Suu Kyin isä oli juhlittu itsenäisyyssankari Aung San, joka johti maan armeijaa. Suu Kyi kuuluu syntyperältään maan eliittiin ja korkeimpaan buddhalaisluokkaan.

Kaksi Suu Kyin elämäkertaa kirjoittanut Pete Popham kirjoittaa Independent-lehdessä, ettei pidä häntä buddhistikiihkoilijana. Ulkomailla opiskellut, monien muslimien kanssa ystävystynyt ja aktivistivuosinaan työskennellyt Suu Kyi on aina vaikuttanut liberaalilta.

Näyttäisi siis siltä, että tilanne on sisäpoliittisen tasapainoilun tulosta. Puheen retoriikka muistutti erehdyttävästi samaa kieltä, jota käyttivät Suu Kyin kotiarestiin 15 vuodeksi lukinneet kenraalit.

Kun Suu Kyi vapautui kotiarestistaan vuonna 2010, hän ilmoitti – nyttemmin katsottuna ehkä pahaenteisesti – että hän haluaa tulla ”nähdyksi poliitikkona, ei ihmisoikeusikonina”.

Heistä kriisissä on kyse: YK:n edustaja on kuvannut rohingyoja kansaksi, jolla on todennäköisesti vähiten ystäviä maailmassa. Pakolaiset jonottivat ruokaa Ukhiyan pakolaisleirillä Bangladeshissa.

Popham muistuttaa, että tuossa yhteydessä Suu Kyi myi ihanteensa ja hyväksyi armeijan sorvaaman uuden perustuslain vallanjaon. Siinä armeijalle taattiin muun muassa valtava edustus parlamenttiin ja sen haltuun annettiin sisä-, puolustus- sekä rajavalvontaministeriöt.

– Se oli traaginen virhe. Hän on maan vaikutusvaltaisin siviili hallituksessa, mutta ilman oikeutta vastustaa tai hallita päätöksiä. Sen sijaan, että hän haastaisi armeijan, hän on nyt sen sylikoira ja syntipukki. Kenraali Ming Aung Hlaing, joka johtaa operaatiota rohingya-vähemmistöä vastaan, pääsee pälkähästä, Popham kirjoittaa.

– Armeija vahtii kaikkia hänen sanojaan. Yksikin harha-askel muslimikysymyksessä ja he voivat hankkiutua hänestä eroon, Suu Kyin NLD-puolueen edustaja ja entinen kenraali U Win Htein totesi New York Timesin mukaan.

Vaikka Suu Kyi jollakin keinolla puuttuisikin tilanteeseen, on hänen uskottavuutensa kyseenalainen. Rohingya-kriisin sekä muiden maan sisällä käytyjen etnisten konfliktien aikana Suu Kyi on viime vuosina asettunut armeijan puolelle.

– Hän on uskollisempi omalle väelleen kuin vähemmistöille. Veri on sakeampaa kuin lupaus kansallisesta sovinnosta, Kachin-vähemmistön johtaja Hkapra Hkun Awng totesi New York Timesille.

Rohingya-pakolainen Thenkhalin leirillä Bangladeshissa.

Kuka auttaisi kansaa vailla ystäviä?

YK:n edustaja kuvasi vuonna 2009 rohingyoja kansaksi, jolla on todennäköisesti vähiten ystäviä maailmassa. Myanmar ei tunnusta heitä kansalaisikseen eivätkä naapurivaltiot halua heitä.

Islaminuskoiset rohingyat pitävät itseään arabikauppiaiden jälkeläisinä ja tutkijoiden mukaan he ovat asuneet alueella vuosisatoja. Buddhalaisenemmistöinen Myanmar ei kuitenkaan pidä heitä alkuperäiskansana eikä edes kansalaisina, vaan laittomina siirtolaisina Bangladeshista.

1970-luvun sotilasjunttahallinnosta asti rohingyat ovat kohdanneet monenlaista syrjintää ja vainoa. Heidän liikkumistaan ja matkustamistaan on rajoitettu ja heidän maitaan on takavarikoitu. Aiemmin heidän lapsilukuaan pyrittiin myös rajaamaan. Rohingyojen asuttama maan luoteisosa on maan köyhintä aluetta.

Mitä tilanteelle sitten voidaan? YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on kasannut vastuuta Aung San Suu Kyille.

– Jos hän ei käännä tilannetta nyt toiseen suuntaan, tästä tragediasta tulee aivan hirvittävä enkä näe miten tämän voi enää korjata tulevaisuudessa, Guterres totesi BBC:lle viikonloppuna ennen Suu Kyin puhetta.

YK on peräänkuuluttanut myös alueellista yhteistyötä, mutta kymmenjäsenisen Etelä-Aasian maiden Asean-yhteistyöjärjestön yritykset ovat olleet vaisuja. Thaimaalaislehti The Nation on syyttänyt järjestöä kovasanaisesti “avunannosta murhiin ja sekasortoon”.

Rohingyat vaikuttavat nimittäin olevan kaikkien hylkiöitä. Syyskuun puoliväliin mennessä arvioidaan, että yli 400 000 rohingyaa – kolmasosa koko kansasta – on vuosien mittaan paennut Myanmarista naapurimaihin, ennen kaikkea Bangladeshiin, jossa tilanne on tukala. Syyskuussa Nepal ilmoitti kiristävänsä rajavalvontaa pakolaisten varalta ja hieman aiemmin Intia kertoi karkottavansa arviolta 40 000 rohingyaa. Thaimaa on valmis päästämään rohingyoja maahan, mutta aikoo palauttaa heidät heti kun mahdollista.

Monet pelkäävät toisintoa vuoden 2012 tapahtumista, jolloin 140 000 lähti pakoon ja pari sataa kuoli Rakhinen osavaltiossa alkaneissa yhteenotoissa. Vuoden 2015 pakolaiskriisissä ihmissalakuljettajat kuljettivat haurailla veneillä tuhansia rohingyoja naapurimaihin ja väitteiden mukaan osa hylättiin kuolemaan merelle.

Rohingyoja puolustavat aktivistit ovat verranneet tämänhetkistä tilannetta jopa vuoden 1995 Srebrenican verilöylyyn, jossa yli 8 000 Bosnian muslimia surmattiin Jugoslavian sodassa huolimatta YK:n oletetusta suojelusta.

Brookings-instituutti-ajatushautomon tutkija Lex Rieffel maalaa tilanteesta synkän kuvan: jos Suu Kyi päättäisi erota virastaan, mitä jotkut ovat vaatineet, vaikeutuisi rohingyojen asema entisestään. Voimakas tuomitseminen kääntäisi maan vahvat kenraalit häntä vastaan ja veisi loputkin vaikutusmahdollisuudet.

– Maailmalla ei ole tehokkaita mekanismeja tällaisten ongelmien ratkaisuun. Parasta lienee tarjota tarpeeksi humanitääristä apua näiden konfliktien viattomille uhreille, alueella useita kertoja vieraillut Rieffel kirjoittaa.

The Economist -lehden mukaan ainoastaan talouspakotteet voisivat olla tehokas keino tilanteen ratkaisemiseksi.

– Maan armeijaan ei pysty helposti vaikuttamaan, mutta näyttää siltä, että taloudellinen ja diplomaattinen eristäminen vaikuttivat kenraalien haluun luovuttaa valtaa aiemmin, lehti kirjoittaa viitaten vuoden 2008 perustuslakiuudistukseen, joka lopetti sotilasjuntan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?