Kommentti: Äärioikeistosta tulossa piikki Merkelin lihaan

Merkel lähtee neljännelle kaudelleen tuskallisen tietoisena siitä, että parlamentissa istuu ensi kertaa myös äärioikeiston edustajia, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaanuutisten tuottaja Jari Alenius.

24.9.2017 20:39

Angela Merkel on nyt lyöntietäisyydellä legendaarisen liittokanslerin Helmut Kohlin ennätyksestä. Alkava vaalikausi loppuun, ja Merkel nousee Kohlin rinnalle Saksan pitkäaikaisimmaksi liittokansleriksi modernina aikana. Se on kova saavutus Euroopan politiikan ja talouden tuulisina vuosina, jotka alkoivat kesken Merkelin ensimmäisen kauden vuonna 2008 finanssikriisin kaatuessa niskaan.

”Rautarouva” on sittemmin selättänyt isompia ja pienempiä ongelmia yksitellen, harmaan vakaasti. Pakolaiskriisi oli jo kaatamassa häntä, mutta Merkel kääri hihansa ja ryhtyi hommiin. Ollaan ratkaisutavasta ja sen kestävyydestä mitä mieltä tahansa, tehokas se oli. Saksalainen konservatiiviäänestäjä ei kääntänyt selkäänsä.

Sunnuntain vaaleja pidettiin oikeastaan vain välietappina Merkelille. Etukäteisarvioissa todellisia ongelmia hänelle on povattu tulevista hallitusneuvotteluista. Tekisi mieli sanoa, että katin kontit. Frau Merkel vääntää niistä kyllä itselleen ja Saksalle toimivan mallin.

Vaalituloksesta voi huolestua

Värittömistä vaaleista tuskin kuitenkaan voi puhua, kun äärioikeistolainen puolue raivasi ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeen tiensä Saksan valtiopäiville. Se aiheuttaa syystäkin hermostunutta tutinaa monissa saksalaisissa, ja varsinkin ulkomailla.

EU- ja maahanmuuttovastainen AfD, eli vaihtoehto Saksalle -puolue, yrittää karistaa kannoiltaan natsisyytöksiä, mutta onnistuu siinä huonosti. Kohut seuraavat toisiaan, kun aina löytyy joku, joka ei piittaa Saksan traumaattisesta historiasta tai vain päättää liehitellä yhtä kannattajapiiriään ja luikauttaa ulos jonkin kritiikittömän tai jopa ihailevan kommentin Hitlerin ajoista. Tämä yhdistettynä verhottuun rasismiin ja islaminvastaisuuteen on äklö yhdistelmä. Toki AfD on jossain määrin myös niin sanottu älykköpuolue EU-vastaisuudellaan, mutta se on valitettavasti vain pintakiiltoa.

Ylilyönnitkään eivät ole suistaneet AfD:tä marginaaliin, päinvastoin. Se kertoo huolestuttavasta piirteestä saksalaisessa yhteiskunnassa. Todella monella on paha olo, jos ulospääsyä pitää etsiä syyttämällä EU:ta, maahanmuuttajia tai muita uskontoja.

Saksa Ruotsin tielle?

Saksaa pidetään monesti mallimaana taloudenpidossa. Ei kannata kuitenkaan unohtaa, että ongelmansa silläkin on. Väestö vanhenee ja eläköityy samaan aikaan kun moni nuori kituuttaa työssään pienellä palkalla ja heikolla irtisanomissuojalla. Ne tukevat toki kansantaloutta, mutta tietoisuus siitä tuo vähän lohtua nuoren omaan elämään.

AfD saa vain lisää kasvupohjaa Saksassa, kun siltä ei vaadita todellisia poliittisia näyttöjä. Mikään muu puolue ei suostu yhteistyöhön AfD:n kanssa, ei varsinkaan Merkelin kristillisdemokraatit.

Tilannetta onkin mielenkiintoista verrata Ruotsiin. Ruotsidemokraatit on länsinaapurin henkipattopuolue, jota on yritetty eristää koko sen olemassaolon ajan. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että ruotsidemokraatit on noussut mittauksissa jo maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi jopa ohi porvarien, ja valtiopäivävaalit pidetään Ruotsissa vuoden päästä.

Merkel ei ole ikuinen

AfD on asettanut tähtäimensä Angela Merkeliin pyrkimällä nakertamaan pikkuhiljaa tämän arvovaltaa ja kyseenalaistamaan poliittisia ratkaisuja. Merkel lähtee neljännelle kaudelleen tuskallisen tietoisena siitä, että valtiopäivätyöskentely on tuulisempaa kuin aiemmin, kun salissa istuu ensi kertaa myös äärioikeiston edustajia. Merkel saa siinä mielessä ottaa AfD:n nousun omaan piikkiinsä, että häntä oli kesän 2015 tapahtumien vuoksi helppo syyttää pakolaiskriisin lietsomisesta.

Historiallisen vaalivoiton ottaneen Merkelin on syytä muistaa, että suosiolla on taipumus hiipua ennen pitkää. Toki Merkelille on etuakin siitä, että jo yksi sukupolvi saksalaisia nuoria aikuisia ei muista muita kuin hänet liittokanslerina. Mutta kovassa käytössä kasvot ja maine kuluvat. Silloin yksikin skandaali voi koitua turmioksi.

Selkäänpuukottaja saattaa tulla jopa omasta puolueesta. Helmut Kohl katkeroitti ikuisesti mielensä siitä, että hänen suojattinsa ja ministeriksi nostamansa Merkel ei tukenut häntä CDU-puolueen vaalirahaskandaalissa 1990-luvun lopussa. Nousu Kohlia vastaan aloitti Merkelin oman nousun kohti johtajuutta. Omakohtaisen kokemuksensa perusteella Merkelin kannattaa itsekin vilkuilla silloin tällöin olkansa yli.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?