IS Venäjän Kaliningradissa: Erikoinen kuulustelu odotti junassa – jopa Suomen passin eläimet piti selittää - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

IS Venäjän Kaliningradissa: Erikoinen kuulustelu odotti junassa – jopa Suomen passin eläimet piti selittää

Onpa teillä kaunis passi. Miksi tämän kannessa on leijona? Onko teillä Suomessa paljonkin eläimiä? Venäjän turvallisuuspalvelun kuulustelija kyseli IS:n toimittajalta Kaliningradiin matkalla olleessa junassa.

15.9.2017 7:26

Äiti-Venäjästä irrallaan olevaan Kaliningradiin ei voi noin vain tupsahtaa ulkomaalaisena toimittajana, ei ainakaan Zapad 2017 -harjoitusten aikana. Tämä kävi ilmi torstaina, kun IS matkusti Kaliningradiin junalla suoraan Liettuan pääkaupungista Vilnasta.

Ensimmäinen passintarkastus oli edessä jo Vilnassa, toinen Liettuan puolella rajaa ja kolmas vihdoin Venäjän puolella rajaa.

Venäjän juniin lippuja ei voi ostaa ilman passitietoja, joten arvata saattoi, että Kaliningradissa tulooni olisi jo valmistauduttu. Kaiken lisäksi matkustin Kaliningradiin torstaina 14. syyskuuta, jolloin Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen Zapad 2017 –sotaharjoitus alkoi.

Aluksi kaikki meni Venäjän puolella rajaa rutiinien mukaan. Ystävällinen naispuolinen rajatarkastaja tarkisti passini ja kyseli samalla, millä asioilla olin liikkeellä. Sain leimat passiini ja maahantulokorttiini pienen säätämisen jälkeen, sillä jostain syystä sähköinen laite ei suostunut lukemaan passiani.

Luulin tarkastusten olevan jo ohi, kun yhtäkkiä hytin ovensuuhun ilmestyi siviilivaatteisiin pukeutunut hymyilevä nuori mies.

– Olen varmaankin tulossa teidän luoksenne? mies kysyi yhä leveämmin hymyillen, ikään kuin minun olisi pitänyt tietää siihen vastaus.

Tämän jälkeen seurasi elämäni erikoisin kuulustelu. Turvallisuuspalvelun nuori mies esiintyi sen aikana koko ajan aivan kuin hän olisi ollut kuka tahansa siviilimatkustaja, joka vain rupattelee kanssani niitä näitä ja ihastelee kaikkea kuulemaansa.

– Onpa teillä kaunis passi. Miksi tämän kannessa on leijona? Ai, teillä on täällä sisäsivuillakin eläimiä! Onko teillä Suomessa paljonkin eläimiä? mies kyseli ja ihmetteli sisäsivun oravan kuvaa.

Jatkossa tuli tietenkin myös niitä kysymyksiä, joita osasin odottaa, mutta sävy oli koko ajan mitä lempein ja ystävällisin. Siis: mitä olin tehnyt Vilnassa, miksi tulen Kaliningradiin, kauanko aion viipyä ja olenko käynyt Ukrainassa. Tässä vaiheessa huomasin, että ovensuussa keskusteluamme seurasi myös siviilipukuisen miehen kollega, jolla oli yllään univormu ja koppalakki. Myös hän myhäili koko läsnäolonsa ajan ystävällisesti.

Kun kerroin käyneeni Odessassa heti ammattiliittojen talon palon jälkeen toukokuussa 2014, kuulustelija tahtoi tietää, mitä olin tapahtuneesta mieltä. Vastasin näyn palotalon sisällä olleen hyvin surullisen.

– Niinpä, teilläkin on siis vähän samanlainen työ kuin meillä, joskus on ikävää ja likaista, nuori kuulustelija ryhtyi pohtimaan ja kyseli samalla, olinko sopinut jo jotain tapaamisia Kaliningradiin.

Vastasin jälleen totuudenmukaisesti, etten ollut lyönyt mitään lukkoon vielä.

– Heh, heh, tulette tänne asti ettekä ole mitään sopinut, kuulustelijani hymähteli, muttei takertunut tähänkään sen enempää.

Jossain vaiheessa kuulustelija pyysi käyntikorttiani. Kun vastavuoroisesti yritin kysyä, keitä he ovat, miehet eivät kertoneet edes virka-asemaansa, nimestä puhumattakaan.

– Olemme työntekijöitä, he vastasivat.

Rupattelun lomassa kerroin kuulustelijalle hänen työtään helpottaakseni senkin, että minulla on ollut viisumi vuodesta 1990 lähtien koko ajan, sillä olin tuolloin Moskovassa ensimmäistä kertaa kirjeenvaihtajana.

Tästä nuori mies innostui entisestään:

– Tehän olette ollut meillä niin paljon, että voisitte saada jo kansalaisuuden! hän tokaisi.

Selitin, että Suomi sallii venäläisille kyllä kaksoiskansalaisuuden, mutta Venäjän kansalaisuuden saadakseni minun olisi luovuttava Suomen kansalaisuudesta.

Tämän kuultuaan kuulustelija ilmeisesti ymmärsi, etten olisi aikeissa hankkia Venäjän kansalaisuutta, mutta sen sijaan hän keksi kysyä, olenko jo kohtapuoliin aikeissa lopetella toimittajan hommia. Kysymys tuli siihen sävyyn, että kuulustelija antoi minun ymmärtää olevan siinä iässä, jossa monet venäläisnaiset alkavat miettiä eläkkeelle jäämistä.

Kun vastasin, että kyllä tässä pitäisi vielä 10-15 vuotta yrittää jatkaa, mikäli voimia riittää, kuulustelija pyöritteli silmiään kuin säälien edessä olevaa urakkaani.

Tähän kysymykset vihdoin päättyivät, hymyilevät miehet poistuivat ja juna pääsi jatkamaan matkaansa. Mielenkiintoista on nähdä, törmäänkö perillä Kaliningradissa muihin yhtä erikoisiin ”työntekijöihin”.

Alla olevalla videolla kerrotaan Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisestä Zapad 2017 -sotaharjoituksesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?