Muistatte ehkä M. A. Nummisen legendaarisen lastenlaulun nimeltä Opettaja ja lapset kaupungissa. Siis sen, missä lapset kuulevat aina hupaisasti väärin opettajan sanat - ja sitten kaikki ryntäs heti ravintolaan.
Laulun sanat tulivat mieleeni, kun seurasin kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) ärtynyttä reaktiota siihen, kuinka hänen mielestään suomalaistoimittajat olivat kysyneet vääriä kysymyksiä Valkoisessa talossa presidentti Donald Trumpilta ja presidentti Sauli Niinistöltä.
Laulun sanoja mukaillen jupakan voisi tiivistää vaikkapa seuraavasti:
Toimittajan huulia varmaan heilutti tuuli. Silloin Tuomioja kaiken väärin kuuli. Toimittaja sanoi, että Venäjä-suhde heikentyisi. Tuomioja kuuli, että Venäjä tänne hyökkäisi. Ja kaikki ryntäs heti someen paheksumaan.
Paheksunta-aallon käynnisti Tuomioja itse julkaisemalla Facebookissa seuraavanlaisen päivityksen:
– Jotenkin nolottaa etten sanoisi hävettää suomalaistoimittajan kysymys Suomen kannalta ilmeisen onnistuneen presidenttien tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa, joka selkokielellä tarkoitti kysyä miten USA auttaisi Suomea, jos Venäjä hyökkäisi.
Päivitys käynnisti nopeasti kiivaan keskustelun, jossa kävi niin kuin sometuksessa nykyisin aina käy: yksi äänekäs osa oli pontevasti Tuomiojan puolella ja toinen äänekäs osa puolusti tiukasti suomalaistoimittajien kysymyksenvapautta.
Tämä jälkeen Tuomioja jatkoi vielä kantansa selittämistä omassa blogissaan.
– Kun kysytään minkälaista apua Yhdysvallat olisi valmis antamaan Suomelle tilanteessa, jossa Suomen suhteet Venäjään kärjistyisivät, niin kysymyksellä sekä tarkoitetaan että ymmärretään sitä, miten USA auttaisi Suomea jos Venäjä hyökkäisi, Tuomioja kirjoitti.
Katsotaanpa sitten, mitä STT:n Yhdysvaltain-avustaja Maria Annala oikeastaan kysyi Trumpilta.
Internetistä löytyy lehdistötilaisuudesta sekä täydellinen videotallenne että Valkoisen talon purkama tekstiversio. Kaiken lisäksi Annalan kysymys oli etukäteen tiedossa myös muilla suomalaistoimittajilla, sillä vastaavissa tärkeissä lehdistötilaisuuksissa pienen maan toimittajien on tapana koordinoida kysymyksiä kollegiaalisesti etukäteen.
– Herra presidentti Trump, millainen rooli teidän mielestänne Suomella on Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä suhteissa? Arvioitteko, että Suomi voisi olla avuksi, auttaa Yhdysvaltoja saamaan paremmat suhteet Venäjään? Annala tiedusteli kysymysvuoronsa ensimmäisessä osassa.
Tähän Trump vastasi kehumalla, kuinka Venäjä kunnioittaa Suomea ja kuinka Suomi on ollut ”vapaa Venäjästä” sadan vuoden ajan. Kysymyksessä ilmaan heitetyn ajatuksen Suomen tarjoamasta suhdeavusta Trump sivuutti vastauksessaan selvästi tarkoituksella, mutta ilmoitti toivovansa myös Yhdysvalloille hyviä Venäjä-suhteita.
Tämän jälkeen Annala esitti jatkokysymyksen, joka kuului näin:
– Jatkoksi, jos Suomen suhde Venäjään heikentyisi (deteriorate), olisiko Yhdysvallat… millaista apua Yhdysvallat olisi halukas tarjoamaan Suomelle kahdenvälisesti, jos me sitä tarvitsisimme?
Trump vastasi toimittajien kysymyksiin tuttuun tyyliin.
Kysymys oli siis varsin neutraalisti asetettu eikä siinä viitattu sanallakaan Venäjän ”hyökkäykseen” eikä edes suhteiden ”kärjistymiseen”, kuten Tuomioja oli kuulevinaan.
Kysymyksessä puhuttiin lisäksi nimenomaan mahdollisesta kahdenvälisestä avusta, mutta Tuomiojan korvissa kuului jo Naton kaiku.
– On olemassa heitä, jotka haluavat heittäytyä Naton syliin ja kuvittelevat, että meidän turvallisuutemme olisi kiinni jostain ulkopuolisesta avusta, Tuomioja perusteli Helsingin Sanomille kysymyksen hävettävyyttä.
Jos itse sanon suoraan, mitä tästä kaikesta ajattelen, niin juuri Tuomiojan reaktio suomalaistoimittajan kysymykseen oli nolo, ellei jopa hävettävä.
Suomen presidentti Sauli Niinistö ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lehdistötilaisuudessa Valkoisessa talossa 28.8.2017.
Tuntuu, kuin Tuomiojassa olisi aktivoitunut jonkinlainen selkäydinreaktio, jonka taustalla muhii vanha suomettumiskauden aikainen pelko siitä, että ei kai Moskovassa nyt vain suututtu.
Ensiksikin, Suomen ja Venäjän suhteiden pitäisi heikentyä todella paljon, että oltaisiin siinä pisteessä, että suhteet todellakin kärjistyisivät tai että Venäjä meille hyökkäisi, enkä itsekään pidä sitä millään tavalla todennäköisenä. Krimin kaappauksen jälkeen tämäkin mahdollisuus on ollut silti toistuvasti esillä niin Suomen kansalaiskeskustelussa kuin viranomaisvarautumisessakin, joten tuskin tieto näiden pelkojen olemassaolosta tulee enää yllätyksenä sen paremmin Moskovalle kuin Washingtonillekaan.
Vai uskooko Tuomioja kenties vakavissaan, että pelko poistuisi ja Venäjä muuttaisi omaa käytöstään, mikäli vain nuo niin nolot suomalaistoimittajat ymmärtäisivät olla kyselemättä asiasta julkisuudessa?
Toiseksi, mitä kertoo Tuomiojan oman ajattelun kapeudesta se, että hän on heti kuulevinaan suomalaistoimittajan kysymyksessä Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen maalailua?
Venäjällä on nimittäin nykyisin kymmeniä muita keinoja heikentää suhdettaan Suomeen niin, että toiminta ei ole millään tavalla sotilaallista, mutta silti tilanne saattaisi mennä siihen pisteeseen, että jonkinlaista apua esimerkiksi Yhdysvalloilta saattaisimme tarvita. Tähän mennessä olemme päässeet varsin vähällä Venäjän erilaisista hybridivaikuttamistempuista, mutta voiko kukaan vannoa vakavissaan, että pahin tällä saralla olisi jo nähty?
Kuvitellaanpa vaikka, että Venäjä määräisi Suomen taloussaartoon protestoidakseen jotain tekemäämme poliittista päätöstä. Venäjällä olevien suomalaisyritysten omaisuus saatettaisiin julistaa takavarikoiduksi ja kaikenlainen kaupankäynti sekä turismi maiden välillä saatettaisiin pysäyttää. Tässä tilanteessa voisi hyvinkin olla tarpeen kysyä, pystyisikö esimerkiksi Yhdysvallat auttamaan meitä jotenkin, vaikkapa kauppahelpotuksia takaamalla?
Tai kuvitellaan tilanne, jossa Suomi joutuisi massiivisen tietoverkkolamautuksen kohteeksi. Tai että Venäjä päästäisi miljoonat maassaan oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset vapaasti tulemaan itärajan yli. Tällöin saattaisi olla perusteltua kysyä, voisiko vaikkapa Yhdysvallat auttaa meitä jotenkin tietotaidollaan tai diplomatiallaan.
Tuomioja itse olisi kysynyt Trumpilta ilmastonmuutoksesta. Ihan hyvä kysymys sekin, mutta mikäli asia meni Tuomiojalta ohi, niin suomalaistoimittajat kyllä kysyivät siitäkin aiheesta Lännen Median Matti Posion suulla.
Entä mitä suomalaistoimittajat saivat sitten aikaan kysymyksellään, joka Tuomiojaa niin hävetti?
Trump aloitti vastauksen lauseella, jonka oikeinkuulemista pohditaan varmasti nyt Kremlissä.
– Meidän suhteemme Suomeen on hyvin läheinen ja me olemme aina valmiit auttamaa Suomea, hän sanoi.
Mahdollista tietysti on, että Trumpin huulia heilutti tuuli.
Mutta yhtä lailla mahdollista on myös se, että Venäjä varoo jatkossa hieman enemmän tilannetta, jossa se joutuisi testaamaan, kuultiinko Moskovassa todella oikein Trumpin Suomelle antama lupaus.
