Amerikkalaisen unelman loppu: työpaikat palasivat, mutta palkka puolittui - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Amerikkalaisen unelman loppu: työpaikat palasivat, mutta palkka puolittui

Kadonneet työpaikat palasivat Janesvillen pikkukaupunkiin, mutta palkat ovat vain muisto entisestä. Kritiikki kohdistuu presidentti Trumpiinkin.

Mike Sheridan (vas.) ja Andy Richardson joutuivat tyhjän päälle, kun GM:n tehdas Janesvillessa sulki ovensa. – Se oli kuin potku vatsaan, Sheridan kuvailee.

23.7.2017 12:00 | Päivitetty 23.7.2017 15:06

Hallituksemme tukee teitä ja auttaa tässä muutoksessa niin, että tämä tehdas tulee olemaan tässä vielä toiset sata vuotta, julisti Barack Obama autotehtaalla pitämässään puheessa.

Oli helmikuu 2008 ja Obama vasta aloitteli voittoisaa presidenttikampanjaansa. Paikka oli Wisconsinin osavaltiossa sijaitseva Janesvillen pikkukaupunki, jossa General Motorsin tehdas oli tuottanut Chevrolet-autoja amerikkalaisille ja työtä paikallisille 85 vuoden ajan. Edellisenä vuonna alkanut finanssikriisi koetteli autoteollisuutta ennennäkemättömästi, eivätkä Janesvillessä tuotetut isot Tahoe-katumaasturit käyneet enää kaupaksi.

Vuotta myöhemmin tehdas oli sulkenut ovensa, samoin kuin useat tehtaalle osia valmistaneet laitokset. Merkittävä osa koko kaupungin työpaikoista oli kadonnut.

– Se oli kuin potku vatsaan, kuvailee Andy Richarson, joka oli tuolloin työskennellyt tehtaalla 20 vuotta ja toimi United Auto Workers -ammattiliiton paikallisen osaston luottamusmiehenä.

Suljettu GM-tehdas.

Istumme kahvilassa mäen päällä, kivenheiton päässä tyhjillään olevasta tehdasalueesta. Sulkeminen tuli täytenä yllätyksenä,, ja siitä puhuminen on Richardsonille vieläkin vaikeaa. Vain pari vuotta aikaisemmin yhtiö oli kertonut investoivansa tehtaaseen kymmeniä miljoonia.

Seuraavan vuoden aikana Richardson ja paikalliset poliitikot yrittivät kaikkensa, jotta tehdas saisi toisen automallin tuotettavakseen. GM:n toimitusjohtajalle soitteli esimerkiksi janesvilleläinen Paul Ryan, silloinen kongressiedustaja ja nykyinen edustajainhuoneen puhemies.

Lama-ajalle lanseeratun pienen ja halvan Sonic-mallin tuotanto kuitenkin meni toisaalle, ja valtava tehdaskompleksi pysyi kylmänä. Samalla maan talous syöksyi yhä jyrkemmin. Lopulta GM ajautui historialliseen konkurssiin.

– Pelkäsimme menettävämme kaiken, eläkkeemme, terveydenhuoltomme ja palkkamme. Mutta luojan kiitos presidentti Obama sai neuvoteltua asiat niin, että saimme sen, mikä meille kuului. Monet nyt Donald Trumpia äänestäneet ovat unohtaneet, mitä hän teki tuolloin, Richardson toteaa.

Hänelle ja sadoille muille ratkaisuna oli lähteä toiselle paikkakunnalle töihin. Mutta lukioikäisillä tyttärillä oli Janesvillessä koulunsa ja vaimolla työnsä. Sitä paitsi kriisin jälkeen talon myyminen olisi mahdotonta.

Syntyi käsite ”GM-mustalaiset”, joka tarkoitti viikoittain satojen mailien työmatkan ajavia omalta paikkakunnaltaan irtisanottuja. Richardsonille tämä merkitsi 600 mailin viikoittaista matkaa Indianaan paikalliseen GM:n tehtaaseen. Hän oli onnekas: edut ja eläkekertymä säilyivät.

Janesvilleläisten tarinoita kuvaillaan The Washington Post -lehden toimittajan Amy Goldsteinin tuoreessa kirjassa Janesville – An American Story. Goldstein seurasi useiden perheiden elämää tehtaan sulkemista seuranneina vuosina. Yksi kirjaan haastatelluista oli Mike Sheridan, osavaltion parlamentin entinen puhemies ja Janesvillen tehtaan työntekijä, joka jäi eläkkeelle vain viikkoa ennen sen sulkemista.

Sheridan sanoo olevansa pettynyt Paul Ryaniin, jonka toiminnasta hän sanoo kirjan antavan turhan ruusuisen kuvan.

– Tehtaamme oli edellä muita laadussa ja monessa muussa asiassa. Sen lopettamisessa oli kyse politiikasta.

Monen muun tapaan Sheridan kuului tehtaalla jo useamman polven työntekijöihin.

Entisen autotehtaan valtava piha kasvaa nykyään ruohoa.

– Muistan, kun isäni aloitti työt tehtaalla ja ostimme pienen kalastusveneen, jossa oli 15 hevosvoiman moottori. Ajattelimme tuolloin, että tämä on menestystä.

Tavallista oli, että niin mies kuin vaimo työskentelivät GM:llä. Tämä oli työnantajalle edullista, sillä sen tuli joka tapauksessa huolehtia työntekijän perheen sairausvakuutuksesta.

GM:llä tavallisen työntekijän palkka oli noin 28 dollaria eli 25 euroa tunnissa. Veneitä ja moottoripyöriä löytyi monesta muustakin pihasta.

Sulkemisen jälkeen moni tienasi uudessa työssään enää puolet entisestä. Tilalle on tullut esimerkiksi iso logistiikkayritys, joka maksaa työntekijöilleen 14 dollaria eli 12,5 euroa tunnissa. Vaikka Janesvillen työttömyysprosentti on nykyisin vain noin neljä, on ihmisten elintaso enää muisto vanhasta.

– Ihmiset tulevat juuri ja juuri toimeen ja saavat ruokaostokset tehtyä. Keskiluokkamme on käytännössä katoamassa, Sheridan sanoo.

Kyseessä on todellinen ajankuva: yhä useampi amerikkalainen tekee työtä, josta saatavalla palkalla ei elä kunnolla. Vuonna 2014 työllisyyttä tukevan NELP-järjestön tekemän tutkimuksen mukaan matalapalkkaisten työpaikkojen osuus oli tuplaantunut 44 prosenttiin vuoden 2008 kriisin jälkeen. Samalla keskipalkkaisen työn osuus oli pudonnut 26 prosenttiin aiemmasta 37 prosentista.

Ajan hammas syö tehtaan julkisivua.

– Nykyisin on paljon korkeakoulutettuja, jotka tekevät oman alansa ulkopuolista työtä, joka elättää heitä juuri ja juuri, Richardson kertoo.

Entisen autotehtaan valtava piha kasvaa nyt ruohoa. Parkkipaikalla on kuitenkin autoja, ja sisällä näkyy liikettä. Huhut ovat kertoneet, että satojen tuhansien neliömetrien kolossi olisi saatu myytyä.

– Parasta mitä voisi tapahtua olisi, että joku ostaisi tehtaan ja alkaisi työllistää ihmisiä. Mutta ne eivät olisi GM-työpaikkoja, Richardson huokaa.

Lähemmäksi rakennusta mennessä kaksi vartijaa tulee hätistämään meidät kauemmaksi. Heiltäkään ei tietoa mahdollisesta uudesta omistajasta heru.

Bob Pohlman työskenteli GM:n leivissä Janesvillessä 23 vuotta. Hänet kuvattiin 23. joulukuuta 2008, kun hän asensi viimeistä kertaa sähkökomponentin rekkaan.

Presidentti Donald Trump on luvannut tuoda perinteisen tuotannon työpaikkoja takaisin Yhdysvaltoihin. Richardson ei tähän usko.

– Useat tuttavani äänestivät häntä. He jäivät kiinni hänen puheisiinsa. Hän puhui samoista asioista kuin me, kuten vapaakauppasopimus Naftasta ja työpaikkojen tuomisesta takaisin Amerikkaan. Nyt he alkavat huomata, että heitä on huijattu.

Sheridan on samaa mieltä.

– Jos hän pitäisi lupauksensa, voisi hän jäädä historiaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista presidenteistä. Mutta nyt näyttää siltä, että hän pelaa vain vallanpitäjien pussiin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?