Ian Bremmerin kolumni: Maailma on ilman johtajaa – ja ongelma on tullut jäädäkseen - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Ian Bremmerin kolumni: Maailma on ilman johtajaa – ja ongelma on tullut jäädäkseen

Maailman kriisipesäkkeiden määrä jatkaa kasvuaan, eikä ole olemassa aitoa yhteistyötä hallita niitä saati ratkaista ongelmia, jotka ovat luoneet ne, kirjoittaa Ian Bremmer.

11.6.2017 10:37

Donald Trumpin päätös irrottaa Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta oli kristallinkirkas signaali siitä, että elämme nyt maailmassa, jossa ei ole selkeää johtajaa. Kuka on vapaan maailman johtaja? Trump ei sitä ole, sillä hän on 1930-luvun jälkeen ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, jonka mielestä kansainvälinen johtajuus ei ole Yhdysvaltain kansallisten etujen mukaista. Trumpille kaikki asiat ovat liikeasioita. Hän ei näe maailmaa yhteisönä – välillä yhteistyökykyisenä, välillä riitaisena – vaan vahvojen johtajien välisenä valtataistelun areenana. Tämä näkökulma viehättää Trumpia, ja hän tietää uskollisten kannattajiensa pitävän siitä myös.

Johtavatko eurooppalaiset vapaata maailmaa? Eivät oikeastaan. Yhdysvaltain ja Euroopan liittouma on heikentynyt vuosia, ja Trumpin valinta presidentiksi on pakottanut sekä Angela Merkelin kaltaiset vanhat että Emmanuel Macronin kaltaiset uudet johtajat etsimään uusia strategioita. Amerikkalaiset suhtautuvat epäillen Natoon, britit ovat lähdössä EU:sta, ja EU-vastaiset puolueet menestyvät, vaikka ne eivät voitakaan vaaleja. Merkel ja Macron eivät näytä löytävän yksimielisyyttä parhaasta kurssista Euroopalle. Jos johtajat eivät onnistu vastaamaan kansalaisten vaatimuksiin muutoksesta, maanosan politiikkaa muuttaneet populistivoimat jatkavat nousuaan.

Donald Trumpin valinta presidentiksi on ollut haaste niin Angela Merkelin kaltaisille vanhoille kuin Emmanuel Macronin tapaisille uusille johtajille.

Kauppasopimukset vastatuulessa

Tilanne muuttuu myös Lähi-idässä. Trumpilla on ehkä paremmat suhteen Venäjän Putiniin, Turkin Erdoganiin ja Israelin Netanjahuun kuin Barack Obamalla, mutta uutta järjestystä epävakaalle alueelle ei ole luvassa. Syyrian taistelukentillä Yhdysvaltain, Venäjän, Iranin, Turkin ja Saudi-Arabian tavoitteet eroavat toisistaan merkittävästi, eikä kukaan ole tarpeeksi vahva toteuttamaan omaa tahtoaan. Isis menettää lopulta alueensa, mutta se jatkaa taisteluaan uusilla media-aseilla ja innostaa seuraajiaan, jäljittelijöitä ja henkisesti häiriintyneitä. Ongelmana johtajattomassa maailmassa on se, että keskinäinen epäluottamus vaikeuttaa maailman tiedustelupalvelujen tiedonjakoa, joka olisi keskeisintä verkossa toimivien terroristien torjunnassa.

Kuka toimii nyt vapaakaupan puolesta? Sen pitkäaikainen edistäjä Yhdysvallat on vetäytynyt TPP-sopimuksesta, joka olisi yhdistänyt suuret taloudet Tyynenmeren molemmin puolin historiallisella tavalla. Japanin pääministerin Shinzo Aben yrityksistä huolimatta Yhdysvallat pysyy ulkopuolella ainakin niin kauan kuin Trump on presidentti. Mutta kyse ei ole pelkästään Trumpista. Myös demokraatit Hillary Clinton (vastahakoisesti) ja Bernie Sanders (päättäväisesti) vastustivat TPP:tä. Trump haluaa myös kirjoittaa uusiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen Kanadan ja Meksikon kanssa. Euroopan kanssa puuhattu megasopimus TTIP on haudattuna monien maiden vastustuksen alle. Joitakin aidosti kunnianhimoisia sopimuksia on tekeillä, kuten Kanadan ja EU:n välillä, mutta ne ovat poikkeuksia.

Kiinan presidentti Xi Jinping puolustaa palavasti vapaakauppaa, mutta ei ole takeita että hän onnistuisi hankkeissaan.

Onko Kiina kaupan uusi johtaja? Ei aivan. Presidentti Xi Jinping pääsi otsikoihin aiemmin tänä vuonna Maailman talousfoorumissa Davosissa puolustamalla palavasti maailmankauppaa. Hän varoitti, että ”protektionismi on kuin lukitsisi itsensä pimeään huoneeseen. Tuuli ja sade pysyvät ehkä ulkopuolella, mutta niin myös valo ja ilma”. Mutta Kiinan johtama kymmenen ASEAN-maan sekä Australian, Kiinan, Intian, Japanin, Etelä-Korean ja Uuden-Seelannin RCEP-sopimus sisältää paljon vähemmän aitoa markkinoiden integraatiota kuin kunnianhimoisempi TPP. Sopimus sanoo vain vähän esimerkiksi investoinneista ja kilpailupolitiikasta.

Kunnianhimoa Silkkitiellä

Sitten on Kiinan uusi silkkitie -projekti, erittäin kunnianhimoinen suunnitelma ohjata investointeja Etelä- ja Keski-Aasiaan uusien kauppayhteyksien luomiseksi Aasian ja Euroopan välillä. Järkevästi toteutettuna se voisi saada aikaan historiallisen talouspotkun Kiinalle, EU-maille ja monille köyhille valtioille niiden välillä. Valitettavasti ei ole takeita, että rahoja investoidaan taloudellisista eikä poliittisista syistä. Korruptio ja osaamattomuus voi viivästyttää kehitystä, laimentaa innostusta ja lietsoa poliittista konfliktia. Kiina ei myöskään ole valmis tarjoamaan luotettavaa johtajuutta turvallisuuskysymyksissä, ja Kiinan ja Yhdysvaltain kyvyttömyys ratkaista yhdessä Pohjois-Korean ongelma antaa olettaa, että konflikti voi vahingoittaa kauppaa, jopa Itä-Aasiassa.

Tiivistettynä, maailman kriisipesäkkeiden määrä jatkaa kasvuaan, eikä ole olemassa aitoa yhteistyötä hallita niitä saati ratkaista ongelmia, jotka ovat luoneet ne. Tällä hetkellä näyttää siltä, että johtajattomuuden ongelma on tullut jäädäkseen.

Kirjoittaja on Eurasia Group -ajatushautomon perustaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?