Kommentti: Kaupungissa on uusi seriffi – mutta mitä tekee lääkäri?

Julkaistu:

Assad voi jatkaa siviilien pommituksia kuten ennenkin, jolloin Trump tuskin jäisi katsomaan sivusta, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaan uutisten tuottaja Jari Alenius.
Kaupungissa on uusi seriffi, eikä hänelle ryppyillä.

Vanhaa sanontaa oli ehditty käyttää Donald Trumpista Yhdysvalloissa jo moneen kertaan hänen lyhyen presidenttikautensa aikana. Isku Syyriaan tehtiin siksi, että myös muu maailma saisi saman viestin. Barack Obama on siirtynyt kirjailijaksi ja golffariksi, seriffi Trump pitää nyt jöötä, ja hän on kova ja arvaamaton.

Väkisinkin tulee mieleen vertailukohta 1970–80-lukujen taitteesta. Kun Yhdysvallat siirtyi presidentti Jimmy Carterin ajasta Ronald Reaganiin, muutos oli valtava. Sotavoiman käytöstä Yhdysvaltain suuruuden tukemiseksi tuli Reaganin politiikan kulmakivi ja maailma oppi nopeasti tietämään, että hän ei epäröi. Samaan efektiin pyrkii nyt Donald Trump, joka on hymistellyt tyytyväisenä Yhdysvaltain oikeistopiirien Reagan-vertailuille, ja kertonut hyvin reaganmaiseen tapaan suunnitelmistaan jo ennestäänkin valtavan sotavoiman paisuttamisesta vieläkin isommaksi.

Trumpin hallinnon pyrkimys on osoittaa Syyrian lisäksi esimerkiksi Pohjois-Korealle ja Iranille – ja miksei saman tien Venäjälle ja Kiinallekin – että aggressioihin vastataan nopeasti ja rajusti. Trump katsoo Reaganin tapaan maailmanpolitiikkaa peace through strength -silmälasien läpi: rauha saavutetaan vastaansanomattomalla voimalla.

Donald Trumpia on monesti kuvailtu isolationistiksi, eristäytymisen kannattajaksi, koska hän ei ole kauheasti ollut kiinnostunut muun maailman asioista. Nyt viimeistään voidaan todeta, että ei Trump mikään isolationisti ole vaan unilateralisti ja interventionisti. Suomeksi: kyllä minua kiinnostaa, mutta minä teen päätökset ja aloitteet yksin, ja hyökkään jos tykkään.

Trumpin iskupäätöksen takana voi toki yrittää nähdä myös muita vaikuttimia. Presidenttikausi ei ole alkanut kovin onnistuneesti. Ensireaktioiden perusteella Trump onnistui nyt ainakin sisäpoliittisesti, sillä kongressin sotahaukat, Trumpia aiemmin arvostelleet senaattorit John McCain ja Lindsey Graham, suitsuttivat iskupäätöstä, ja jopa demokraattipoliitikot muotoilivat varovaisen hyväksyviä lausuntoja. Trumpille sopinee hyvin myös se, että kiusallinen Venäjä-tutkinta on hetken taka-alalla. Saattaapa asebudjettikin mennä helpommin läpi kongressissa.

Lääkärin vaihtoehdot

Trump on lähettänyt viestinsä, mutta mitä tästä eteenpäin?

Jatkon kannalta on hyvää ainakin se, että viesti oli varsin kliininen, ihmisuhreja pyrittiin välttämään, Venäjää varoitettiin (Venäjä varmasti ehti varoittaa myös Syyrian joukkoja) ja Yhdysvallat vain poisti iskulla käytöstä yhden lentokentän, josta tiistain kemiallinen isku sen mukaan toteutettiin.

Yksinkertaistettuna jatko riippuu Syyrian ”lääkäristä”, eli presidentti Bashar al-Assadista, johon kansalaiset usein viittaavat lääkäri- tai tohtori-lempinimellä hänen silmälääkärikoulutuksestaan johtuen.



Tohtori Assad voi kasvojaan menettämättä valita taktiikaksi pitää nyt hieman matalampaa profiilia, jatkaa iskuja kapinallisia vastaan vain tavanomaisilla aseilla, osallistua paikallaan junnaaviin rauhanneuvotteluihin, ja tilanne voi pian olla sama kuin ennenkin, eli juuri mikään ei ole muuttunut. Vain seriffi Trumpin liipaisinsormen herkkyys on todistettu. Suuressa kuvassa se olisi ehkä kivuttomin seuraus tapahtumista, jos ei oteta huomioon Assadin iskujen kohteiden kärsimystä Syyriassa.

Toisaalta tulee taas mieleen vertailukohta historista. Kun Saddam Husseinia aikanaan pommitettiin, hän provosoitui ja uhitteli lisää. Brutaali diktaattori onnistui vetämään Yhdysvallat lopulta totaaliseen sotaan, mikä kylvi siemenen Irakin ja Syyrian nykyongelmille.

Tutiseeko Assadin puntti vai alkaako hän uhitella kuin Saddam?

Assadilla on edellytykset esiintyä pelottomasti, sillä hänellä on Saddamiin verrattuna valttikorttina Venäjä. Yhdysvallat käytti käytännössä kerralla kaikki sotilaalliset keinonsa Assadin varoittamiseksi, sillä Venäjä suojaa hävittäjillään ja ilmatorjunnallaan Assadin armeijaa ja estää kaikki pitemmälle menevät keinot, kuten hävittäjäiskut, tätä vastaan.

Tohtori Mengele ... korjaan Assad, voisi siis jatkaa siviilien brutaaleja pommituksia kuten ennenkin, lukuun ottamatta yhtä lentokenttää joka on kuoppina. Assad voi myös jatkaa inttämistä, että hänen joukkonsa eivät pudottaneet kaasukranaatteja, vaan kaasu oli peräisin kapinallisten maassa olleesta varastosta. Hän voi myös esiintyä jopa uhrina, eli julistaa käyvänsä taistelua terroristeja vastaan, jotka puolestaan saavat nyt tukea itseltään Yhdysvaltain presidentiltä. Assad saisi moisella röyhkeydellä varmasti myös tukea niiltä, jotka muutenkin karsastavat Yhdysvaltain pullistelua.

Tilanteessa on vakava eskaloitumisen vaara, sillä Trump tuskin jäisi katsomaan sivusta.

Trump voi aina lähettää toisenkin viestin Assadille, ja kolmannen. Jossain vaiheessa raja kuitenkin tulee vastaan, ja sen rajan vetää Venäjä. Kysymys kuuluu, onko Trump valmis astumaan jopa tuon rajan yli ja riskeeraamaan, että pommit osuvatkin venäläisiin?

Pelottavin vaihtoehto?

Tilanteessa on vielä kolmaskin vaihtoehto, joka kuulostaa alkuun positiiviselta.

Trumpin isku saattaa sysätä rauhanprosessia eteenpäin, jos Yhdysvallat ja Venäjä alkavat tosissaan ratkoa tilannetta Syyriassa. Tällä hetkellä se näyttää epätodennäköiseltä, mutta ensi tiistain tapaamista ulkoministerien Rex Tillersonin ja Sergei Lavrovin välillä odotetaan nyt kokonaan uudella mielenkiinnolla.

Vaihtoehdolla on kuitenkin myös pelottava puolensa, joka liittyy Donald Trumpin persoonaan ja hänen mieltymykseensä äkkiliikkeisiin.

Jos Trump näkee ohjusiskunsa toimineen, laskeeko se hänen kynnystään käyttää samaa keinoa uudestaan jossain muualla? Seriffi Trump toimii aivan erilaisessa moniongelmaisessa maailmassa kuin seriffi Reagan, ja esimerkiksi iskulla ydinasetta hautovaan Pohjois-Koreaan voisi olla erittäin tuhoisia vaikutuksia.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä @AleniusJari