Mitä Hollannissa on tapahtunut? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mitä Hollannissa on tapahtunut?

Hollantilaiset osaavat yllättää, Riika Kuuskoski kirjoittaa keskiviikon vaalien alla.

Mielenosoittajia Heerlenissä 11. maaliskuuta 2017.­

12.3.2017 9:49

Kävin Hollannissa toissa viikolla. Tapasin ensi kertaa naisen, jonka kuvia olen seurannut kuvapalvelu Instragramissa. Viisikymppinen Kitty esitteli minulle Wageningenin yliopiston, jossa oli opiskellut trooppista maataloutta. Osastoa oli kuulemma kutsuttu suikerschooliksi, sokerikouluksi – koska siellä oli aiemmin opetettu plantaasiviljelyä.

Jossainhan siirtomaaisäntiäkin piti kouluttaa. Enpä ollut koskaan ajatellut.

Hollannilla on todella kansainväliset juuret. 1600-luku oli kultakautta, hollantilaiset kauppalaivat hallitsivat maailman meriä. Vieläkin Alankomailla on alueita Karibialla.

Kun Indonesia itsenäistyi 1949 ja Suriname 1975, Hollanti asutti satojatuhansia kansalaisiaan merien takaa. Se onnistui, kuten meillä Karjalan evakkojen asuttaminen.

Katukuva Hollannissa oli kaikkea muuta kuin vitivalkoinen, kun 80-luvun puolivälissä asuin maassa vaihto-oppilaana. Luokallanikin oli monenlaista ihonväriä.

Kuuntelin hämmästyneenä, kun pohdittiin, voiko töissä kesken päivän pitää rukoushetken ja saako työpaikalla pitää huivia, ja jos saa, niin paljonko se saa peittää. Parikymmentä vuotta myöhemmin Suomessa käytiin vastaavia keskusteluja.

Hollannissa kaikki tuntui menevän niin sujuvasti. Suvaitsevaisuudesta oli konsensus. Hollannin rajasta vain 70 kilometrin päässä on Bryssel ja Molenbeek, Isis-terroristien kotipesä. Heidän radikalisoitumistaan on selitetty sillä, että Belgia ei ole panostanut maahanmuuttajien integrointiin. Hollanti taas tuntuu tehneen kaiken oikein kotouttamisessa, vaikka joitakin vaikeita maahanmuuttajalähiöitä onkin.

Siksi olen hämmentynyt mielipidemittauksista, joissa Geert Wildersin Vapauspuolue on viime vaalien jälkeen kisannut varsin tasaväkisesti suurimman puolueen paikasta pääministerin VVD:n kanssa. Välillä kannatus oli yli 20 prosentissa.

Suuntaa oli näyttänyt jo Pim Fortuyn, sittemmin murhattu populistipoliitikko, älykäs professori, jonka slogan oli, että Nederland is vol, Hollanti on täynnä. Fiksut tuttavani kertoivat silloin silmät ymmyrkäisinä politiikan uudesta tähdestä: voi hullua, onhan tuo toki totta, mutta eihän nyt noin voi sanoa. (Taustaksi Hollannin asukastiheys: 410 ihmistä/km; Suomessa 18 /km.)

Pikku hiljaa asenne muuttui. Hollantilainen ystävätär, jolla on suomalainen johtajamies, ei enää halunnutkaan kertoa ihmisille lastensa kaksoiskansalaisuudesta.

Ja politiikka, se muuttui 2000-luvun alussa jyrkästi. Hollanti laittoi tuhansia laittomia maahanmuuttajia säilöönottokeskuksiin, lue: vankiloihin. Tuttu teki sellaisessa tovin vapaaehtoistyötä ja järkyttyi.

Mutta miten käy keskiviikon vaaleissa? Kansalaisille itseään tarjoaa peräti 28 puoluetta. Tämän viikon koontigallupissa liberaalilla VVD:lla oli 16 prosentin kannatus, Wildersin porukalla 15:n.

Mutta hollantilaiset osaavat yllättää.

Pari vuotta sitten olin pudota tuolilta, kun amsterdamilainen pappiystäväni, fiksu mies, kertoi ryhtyneensä puolueaktiiviksi: Eläinten puolueessa. Puolueella on kaksi paikkaa parlamentissa (ja nyt 3 prosentin kannatus).

Yritin hillitä ilmeitäni, etten nyt ihan paljastaisi pitäväni häntä pöllönä. Mutta oli hänellä ihan hyvä pointti: mikä on eläimille hyvää, on hyvää ihmisillekin.

Pragmaattista, ennakkoluulotonta hollantilaista ajattelua.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?