Venäjällä leviää salaliittoteorioita Mainilan laukauksista, jotka aloittivat talvisodan

Talvisodan puhkeamista edelsivät Mainilan laukaukset, jotka olivat Neuvostoliiton järjestämä lavastus. Venäjällä kaikki eivät vieläkään usko tähän suomalaisessa historiankirjoituksessa niin vakiintuneeseen tosiasiaan.

Mainilan laukaukset herättivät kansainvälistä kiinnostusta. Puolustusvoimat toi raja-alueelle joukon ulkomaisten tiedotusvälineiden edustajia 29.11.1939.

4.3.2017 6:59

Venäjänkielisestä internetistä löytyy lukuisia sivustoja, joilla erilaisten salaliittoteorioiden ja saivartelujen avulla pyritään luomaan mielikuvaa, että Mainilan laukausten ampuja oli kaikesta huolimatta Suomi.

Joissakin artikkeleissa viljellään tulkintaa, jonka ”Mainilan välikohtauksesta” ei ole vieläkään saatu selville totuutta. Lukijalle luodaan siten vaikutelmaa, että kyseessä saattoi olla pelkkä molemminpuolisen jännittyneen tilanteen synnyttämä onneton sattuma, tai että laukausten todellinen ampuja on saattanut olla kumpi osapuoli tahansa.

Puna-armeijan kunniaksi perustetulla Rkka.ru-sivustolla todistellaan puolestaan peräti yksityiskohtaisten taulukoiden avulla, miten Suomi käyttäytyi koko ajan aggressiivisesti tehden sotavalmisteluja ja erilaisia provokaatioita, kun taas Neuvostoliitto oli rauhaa rakastava ja yllätetty uhri.

Päämaja sai tiedon Mainilan laukauksista sähkeitse yöllä 27.11.1939.

Yhdeksi epäilyttäväksi todisteeksi sivustolla kelpaa jopa se, että joissakin suomalaisissa dokumenteissa kerrotaan Mainilan laukausten kuuluneen 26.11.1939 kello 14.45 aikaan, kun taas joissakin suomalaisissa asiakirjoissa mainitaan kellonajaksi 15.45. Sivuston laatija ei ole tässä kohtaa joko ymmärtänyt tai välittänyt siitä, että kyseisissä papereissa viitataan kellonaikaan vaihtoehtoisesti joko Suomen ajan mukaan tai Moskovan ajan mukaan.

”Suomi ei halunnut rauhaa, vaan tavoitteli sotaa. Ja sen se sai”, sivustolla kirjoitetaan.

Loppupäätelmäksi Rkka.ru-sivuston analyysissä jätetään kuitenkin se, että totuus Mainilan laukauksista on lopulta pelkkä uskon asia: lukijan pitää vain päättää, onko hän valmis uskomaan enemmän suomalaisia suojeluskuntalaisia ja länsipropagandaa vai uskooko hän mieluummin neuvostoliittolaisia rajavartijoita. Selväksi käy kuitenkin, että venäläislukijalle suositellaan mieluummin suomalaisten syyllisyyteen uskomista.

On myös lukuisia blogeja, joissa pyritään hämärtämään Mainilan tapahtumia ja Neuvostoliiton syyllisyyttä talvisotaan. Esimerkiksi Anatoli Gusev on julkaissut useita erikoisia kirjoituksia, joista yksi on otsikoitu: ”Miksi Mainilan välikohtaus oli suomalaisille tarpeen?”

Puolustusvoimien peitepiirros kuvaa suomalaisten havaintoja laukauksista. Todennäköisenä aseena pidettiin kranaatinheitintä, jonka tuliasema sijaitsi kynällä tehdyn suuntamerkinnän 15-50 vieressä.

– Neuvostoliittolais-suomalaisesta sodasta tulee tuskin vielä pitkään aikaan objektiivisia tutkimuksia. Mutta puolueettomat historianharrastajat ovat jo kauan aikaa kiinnittäneet huomionsa siihen, että Mainilan välikohtaus oli nimenomaan Suomen vallanpitäjille sekä tarpeellinen että myös elinehto, Gusev kirjoittaa.

Gusev antaa lisäksi toisessa kirjoituksessaan ymmärtää, että Suomi tavoitteli koko ajan sotaa ja halusi nopeuttaa sen alkamista. Ja sitten tulivatkin Mainilan laukaukset.

– Suomalaisia onnisti sanoinkuvaamattomalla tavalla. Historiassa on tällaisia onnenpotkuja. Venäläiset sotilaat tekivät itsemurhaa Mainilassa. Ja kohta alkoikin sota, joten ongelma ratkesi itsestään, Gusev kirjoittaa satiiriseen sävyyn.

Venäjänkielisestä internetistä löytyy kaikesta huolimatta myös lukuisia artikkeleita, joissa todetaan selkeästi, että Mainilan laukaukset olivat Neuvostoliiton itsensä tekemä provokaatio talvisodan aloittamiseksi.

Suomalaisten mieliin Mainilasta jäi sellainen trauma, että jatkosodan hyökkäysvaiheessa suomalaiset sotilaat eivät malttaneet olla lähettämättä omia karuja terveisiään neuvostokylään. On olemassa esimerkiksi valokuvia Murtajan tykistön miehistä, kun he kirjoittivat kranaatteihin isoilla tikkukirjaimilla tekstin ”Mainilaan” ennen niiden ampumista. Näitäkin kuvia näkee nykyisin venäläisillä nettisivuilla ilman mitään selventävää tekstiä siitä, missä yhteydessä kuvat on otettu.

 

Talvisodan alkaessa Mainilassa oli nelisenkymmentä taloa, ja Suomen raja kulki vain vajaan kilometrin päässä kylästä. Rajalinjana toimi Rajajoki, joka tunnetaan myös Siestarjokena tai venäläisittäin Sestra-jokena (suom. Sisar, sisko).

Alla olevalta videolta näet alkuperäistä filmimateriaalia talvisodan ensimmäiseltä päivältä, kun Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen alkoi.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Mainilassa oli enää vain yksi pysyvästi kirjoilla ollut asukas, mutta nykyisin puhaltavat uudet tuulet. Vuonna 2010 Mainilan asukasluku nousi jo yhdeksään, ja täällä hetkellä kylässä on useita kymmeniä, ellei jopa satoja kesäasukkaita, joista monet viettävät huvilallaan talvetkin.

Jatkosodan hyökkäysvaihe on alkanut. Marsalkka Mannerheim seurueineen tähysti Pietarin paloja Mainilasta syyskuussa 1941.

Mainilan laukaukset osuivat tälle pellolle. Kylään pystytetty vaatimaton muistomerkki kertoo tapahtumista.

Mainilan kylänraitti. Alueelle noussutta kesäasukkaiden datshakylää laajennetaan parhaillaan.

Kuuluisien laukausten näyttämönä olleen pellon laidalle on noussut vastikään varakkaiden venäläisten huvilakylä.

Ilta-Sanomien 2. maaliskuuta ilmestyneessä Suomen historian erikoislehdessä 1930-luku on reportaasi Mainilan kylästä ja sen nykyisten asukkaiden mietteistä.

Jatkosodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki Mainilan hautausmaalla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?