Tapa on hiljainen noin 6 000 asukkaan pikkukaupunki Viron Länsi-Virumaalla. Se on todistanut monia muita eurooppalaiskaupunkeja enemmän itseään huomattavasti vahvempien valtojen mittelöitä.
Natsi-Saksa valtasi Tapan toisen maailmansodan palossa, mutta Neuvostoliitto pommitti pian kaupungin maan tasalle, miehitti koko Viron ja rakensi Tapaan sotilastukikohdan. Kun puna-armeijan sotilaat lähtivät koteihinsa Neuvostoliiton romahdettua, Viro piti Tapan sotilaskäytössä.
Junaradan varrella sijaitsevan kaupungin liepeillä on nyt yksi Viron puolustusvoimien suurimmista sotilastukikohdista. Siellä on tällä hetkellä noin 1 200 ihmistä, jos laskee varusmiehet, ammattisotilaat sekä siviilihenkilöstön. Ensimmäisen jalkaväkiprikaatin päämaja sijaitsee Tapassa. Sodan aikana sen vahvuus on 5 000 sotilasta.
Sotilastukikohdassa on tällä hetkellä noin 1200 ihmistä
Tukikohdan läsnäolo näkyy teillä huristelevista tummanvihreistä sotilasajoneuvoista sekä kaduilla siellä täällä kävelevistä maastopukuisista varusmiehistä.
Asetelma on kääntynyt Neuvosto-ajoista päälaelleen. Tapa on nimittäin nyt liittoutuneiden tukikohta, joka varautuu Venäjän uhkaan. Viime vuoden heinäkuussa Nato päätti lisätä joukkojensa määrää Baltian maissa ja Puolassa Venäjän aggression vuoksi.
”Olemme sitoutuneita toisen Nato-maan puolustamiseen.
Kaupunkiin saapuu keväällä maalis-huhtikuussa 800 sotilaan vahvuinen brittipataljoona tukijoukkoineen. Kyseessä on 5 Rifles. Se on huippukoulutettujen sotilaiden panssaroitu jalkaväkiosasto. Se on Virossa ainakin vuoden loppuun asti.
– Tarkoituksemme on vakuuttaa Viron hallitus ja Viron puolustusvoimat siitä, että olemme sitoutuneita toisen Nato-maan puolustamiseen, pataljoonan komentaja everstiluutnantti Mark Wilson sanoo Britannian armeijan verkkosivuilla.
Tapan tukikohdassa käy myllerrys. Tukikohdassa odotetaan Nato-joukkojen saapumista.
Pataljoonalla pitkät perinteet
The Riflesilla on pitkät perinteet. Wiltshiren Bultford Campissä tukikohtaansa pitävä pataljoona perustettiin vuonna 2007 sulauttamalla neljä rykmenttiä, mutta sen perintö ulottuu 1780-luvulle. Perustamisensa jälkeen osasto on lähetetty neljälle komennukselle Irakiin ja Afganistaniin.
Se on saanut tunnustuksen 913 taistelusta ja sille on myönnetty 117 Viktorian ristiä, joka on Britannian korkein sotilasansiomitali. Osaston alkuperäinen tehtävä on toimia pääjoukkojen edellä tiedustelijoina ja häiritä vihollista.
Pataljoona ei ole vielä saapunut, mutta tukikohdassa käy sen vuoksi valtava myllerrys. Tukikohtaan rakennetaan neljää uutta parakkirakennusta Nato-joukkojen majoittamiseksi. Työkoneiden melu kaikuu aidatuilta rakennustyömailta ja sotilasajoneuvojen lisäksi tukikohdan kaduilla ajelee työkoneita.
800 brittisotilaan lisäksi Nato-osastoa vahvistaa vuorotellen 200 tanskalaista ja ranskalaista sotilasta. Osastot ovat Virossa puoli vuotta kerrallaan. Ranska tuo myös Leclerc-panssarivaunuja.
–Taisteluosaston saapuminen nostaa taistelukykymme uudelle tasolle, uskoo majuri Ranno Raudsik.
Ensimmäisen jalkaväkiprikaatin operaatio- ja koulutuspäällikkö majuri Ranno Raudsik näki osaston Saksassa sen viimeisessä sotaharjoituksessa ennen Viroon saapumista. Hän vaikuttui näkemästään.
– Olin yllättynyt, miten tehokas se oli ja kuinka hyvät johtajat heillä oli. Tämä on minulle ja prikaatille valtava asia. Taisteluosaston saapuminen nostaa ymmärryksemme ja taistelukykymme uudelle tasolle, Raudsik sanoo.
”Taisteluosaston saapuminen nostaa ymmärryksemme ja taistelukykymme uudelle tasolle.
Raudsik sanoo, että pataljoonasta tulee osa prikaatia. Nato-joukkojen koulutus alkaa yhdenmukaistamisesta ja prikaatitason harjoituksista, jotta ne pystyvät toimimaan osana sitä.
– Varmistamme, että pystymme puhumaan toisillemme radioilla ja muilla laitteilla, osaamme kutsua tuli- ja ilmatukea ja ymmärrämme, miten toistemme joukot toimivat.
Paikalliset kaverukset Karmo Sule, 28, ja Denis Zahharov uskovat, että kaupungille Nato-joukon saapuminen on hyvä asia.–Kaupunki avaa paljon ravintoloitaan heidän takiaan. Paikallisbisneksen kannalta heidän saapumisensa on hyvä asia.
Suomi mukana Kevätmyrskyssä
Virossa on keväällä muutamia harjoituksia, joista suurin on Viron puolustusvoimien Kevätmyrsky, Raudsik sanoo lisäten, että myös Suomi osallistuu samaan harjoitukseen.
Raudsik sanoo, että monikansallinen ympäristö on hyvä kaikille. Varusmiehet saavat harjoitella ja toimia kansainvälisten joukkojen kanssa.
– Se on tärkeää nähdä, miten muut pärjäävät. Nato-pataljoona antaa arvokkaita oppitunteja prikaatille ja Viron asevoimille.
Majuri sanoo, että yleensä panssaroituja yksiköitä käytetään toisia panssaroituja yksiköitä vastaan. Hän kuvailee pataljoonaa kyvykkääksi iskujoukoksi.
– Valmistaudumme sodanajan tehtäviimme. Tiedämme, että osasto on pieni valtavaa vihollisjoukkojen vyöryä vastaan. Sodan aikana panssaroituja jalkaväkiyksiköitämme voidaan käyttää moniin tarkoituksiin. Esimerkiksi iskujoukkona vihollisen panssaroituja jalkaväkiyksiköitä vastaan.
”Tiedämme, että osasto on pieni valtavaa vihollisjoukkojen vyöryä vastaan.
Tukikohdassa on myös 120 sotilaan vahvuinen komppania. Osasto saapui Viroon sen jälkeen, kun Venäjä nappasi Krimin niemimaan Ukrainalta itselleen keväällä 2014. Komppania vaihtuu kolmen neljän kuukauden välein.
Tukikohdan viestintäupseeri Sander Mändoja sanoo, että amerikkalaisjoukot harjoittelevat Viron puolustusvoimien ja maanpuolustusjärjestöjen vapaaehtoisten kanssa.
– Amerikkalaiset tutustuvat Viroon, maastoomme ja olosuhteisiimme. He pystyvät testaamaan kalustoaan talvisissa ja kosteissa olosuhteissa. Se, että he ovat täällä, on osoitus siitä, että Amerikka on sitoutunut Natoon ja he ovat täällä puolustamassa Viroa meidän kanssamme, jos on tarve, Mändoja sanoo.