Putinilta onnistui kaikki vuonna 2016 – Forbes: Maailman vaikutus­valtaisin ihminen

Julkaistu:

Venäjä
Vuonna 2016 kaikki onnistui Venäjän kannalta. Voitot ovat kuitenkin vielä kuittaamatta.
Tuomio on varsin yksimielinen: vuosi 2016 oli Vladimir Putinille erittäin hyvä. Venäjälle myönteiset voimat etenivät Euroopassa, Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi ja Syyriassa Venäjä sementoi itselleen tukevan jalansijan maailmanpolitiikassa.

– Juuri nyt Vladimir Putin on luultavasti korkkaamassa shampanjapulloa, luonnehti France 24 -kanavan haastattelema IFRI-tutkimuslaitoksen Venäjä-asiantuntija Julien Nocetti joulun alla.

Osa Putinin voitoista tuli tuurilla, mutta hänellä oli myös taitoa liikutella pelinappuloitaan menestyksekkäästi.

Siksi amerikkalainen talouslehti Forbes nimesi Putinin jo neljättä kertaa peräkkäin maailman vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi.

– Venäjän presidentti on ulottanut maansa vaikutusvaltaa lähes jokaiseen maailmankolkkaan. Kotimaasta Syyriaan ja Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, Putin saa mitä haluaa. Häntä eivät sido perinteiset globaalit normit, ja hänen toimintasäteensä on vain kasvanut viime vuosina, Forbes perusteli.


Tärkeänä perusteluna Forbesin listaukselle oli Venäjän väitetty tuki Trumpin valinnalle, minkä Kreml on tosin jyrkästi kiistänyt.

– Oli miten oli, kun Putinilla on todennäköinen liittolainen Valkoisessa talossa, hänen valtaansa ei ehkä kiistetä vielä vuosiin, Forbes julisti.

Myös Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes toteaa, että mennyt vuosi lisäsi merkittävästi Venäjän ulkopolitiikan liikkumavaraa, vaikka sillä ei ollutkaan sormiaan pelissä kaikissa kehityskuluissa.

– Moskova voi olla ylpeä siitä, että se diagnosoi oikein lännen heikentymisen. Venäjä voi nyt jatkaa politiikkaansa entisellä linjalla Ukrainassa ja Syyriassa ja niin sanotun länsimaisen informaatiotilan sisällä, Moshes analysoi.

Putin skoolailee kuitenkin ennenaikaisesti, jos hän odottaa ensi vuodesta helppoa jatkoa linjalleen. Voitot ehkä roikkuvat hänen nenänsä edessä, mutta ne pitää vielä konkreettisesti saavuttaa.

Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Hanna Smith muistuttaa, että mitään Venäjän kannalta tärkeistä kysymyksistä ei ole saatu päätökseen.

– Ukrainan kriisiä ei ole ratkaistu, Syyrian tilannetta ei ole ratkaistu, Venäjän ja lännen välillä on vielä paljon ongelmia, Smith luettelee.

Smithin mukaan Venäjä on onnistunut kuluneen vuoden aikana paaluttamaan politiikkaansa, mutta Moskovassakin tajutaan, että kaikki on kesken.

Paljon on spekuloitu sillä, että heikkenevä EU ja Yhdysvaltain uudet vallanpitäjät merkitsisivät, että Venäjälle Krimin ja Ukrainan takia langetetut talouspakotteet murenisivat.

– Ei kukaan lännessä ole vielä sanonut konkreettisesti, että pakotteista oltaisiin luopumassa. Niistä ei pidetä, mutta jos kysytään miten niistä päästään eroon niin aina palataan siihen, että Minskin rauhansopimus pitäisi saada toimimaan, Smith sanoo.


Haasteita Venäjällä riittää, jotta kehitys jatkuisi sen kannalta suotuisana. Uusia aloitteita voi olla tulossa.

Smithin mukaan Putin pyrkinee rakentamaan laajempaa terrorismin vastaista liittoumaa, jotta Venäjä ei jäisi yksin Syyriassa, mikäli Yhdysvaltain mielenkiinto alueeseen hiipuu.

Pakotteiden purkuun ja EU-suhteiden lämmittelyyn ei päästä ilman ratkaisua Ukrainassa. Smithin mukaan Ukraina on koko ajan esitetty uhkana Venäjän valtiojohtoisessa mediassa, ikään kuin valmistauduttaisiin johonkin. Tämä on ongelma.

– Kun ylläpidetään tällaista, silloin on älyttömän vaikea sopia mistään. Vaikkei haluttaisi jäätynyttä konfliktia, ei tiedetä miten se ratkaistaisiin.

– Venäjä joutuu koko ajan tasapainottelemaan sisä- ja ulkopolitiikan välillä laajemminkin. Jos Venäjän tavoitteena on yhteistyö EU:n kanssa, niin miten se onnistuu, kun samaan aikaan jo vuosia on luotu vastakkainasettelun ilmapiiriä, Smith kysyy.

 

Jos Venäjän tavoitteena on yhteistyö EU:n kanssa, niin miten se onnistuu, kun samaan aikaan jo vuosia on luotu vastakkainasettelun ilmapiiriä?

Selvää kuitenkin on, että Putin lähtee vuoteen 2017 vahvoista asemista.

Hän saa nauttia shampanjansa ensi vuonna kaviaarin kera, mikäli välit Yhdysvaltoihin lämpiävät Trumpin myötä.

Arkady Moshes uskoo, että edessä on luultavasti jonkinlainen yritys normalisoida suhteet. Mikäli sopuun päästään ja Yhdysvallat esimerkiksi vähentää läsnäoloaan Euroopassa, Venäjän liikkumavara vain paisuu ja sitä myöten epävarmuus varsinkin Baltiassa voi lisääntyä.

– Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden normalisointi voidaan saavuttaa joidenkin itäisen Euroopan maiden kustannuksella – joista yksi on Suomi, vaikka Suomi ei kuulukaan samaan kastiin Baltian maiden kanssa.

Moshes ei usko Venäjän ja EU:n välien normalisointiin vuonna 2017. Yhdysvallat voi vetäytyä pakotteista, mutta EU:lle se on mahdotonta ilman pysyvää ratkaisua Ukrainassa.

– Saksan ja Ranskan maine on pelissä Ukrainassa. Jos ne antavat Putinille periksi, ne osoittavat ettei Euroopan sana ole paljon väärti.

– Moskovallakaan ei ole kiire. Venäjän talous on sopeutumassa pakotteisiin ja se kestää niitä vielä useamman vuoden, Moshes arvioi.

Vaalit luovat sisäistä jännitettä vuonna 2017

Vuosi 2017 on Venäjälle myös sisäpoliittisesti tärkeä, koska jossain vaiheessa Putin ilmoittaa ehdokkuudestaan vuoden 2018 presidentinvaaleissa.

Hanna Smithin mukaan vaalit ovat aina jännitekohta, vaikka Putinin valinta olisi kuinka varma.

– Jo tänä vuonna on nähty useita muutoksia, kun järjestelmälle uskollisia henkilöitä on järjestelty uudelleen järjestelmän sisällä, ja protestoijat on pyyhitty pois, tai ainakin yritetty pyyhkiä. Kysymys kuuluu, kuinka paljon näitä vielä on tulossa, Smith pohtii.

Venäjän talouden on pitkään ennustettu kurjistuvan romahduksen partaalle matalan öljyn hinnan ja pakotteiden takia, mutta kriisiä ei ole tullut. Lappeenrannan teknillisen yliopiston professorin Pekka Sutelan mukaan Venäjän ensi vuoden budjetissa on aliarvioitu öljytulojen määrä, mikä antaa Putinille liikkumavaraa ja mahdollisuuden jopa jonkinlaiseen vaalibudjettiin 2018. Paluuta nopean kasvun aikaan Venäjällä tuskin on, ja pitkällä tähtäimellä pakotteista olisi päästävä eroon.

– Venäjä tarvitsee Yhdysvalloista tai Euroopasta teknologiaa arktiseen öljyntuotantoon. Todella iso uhkakuva Venäjän kannalta on, että pakotteet jatkuvat vielä viisi vuotta ja Venäjän öljynvientikyky romahtaa, Sutela arvioi.