Kommentti: Aleppon hirmuteot ja häpeä seuraavat Venäjän johtajia vielä pitkään - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Aleppon hirmuteot ja häpeä seuraavat Venäjän johtajia vielä pitkään

Venäjä perustelee Syyrian sotaa Yhdysvaltain Irakissa tekemien virheiden korjaamisella. Vertaus ontuu pahasti, kirjoittaa Jari Alenius.

17.12.2016 8:05

YK:n turvaneuvostossa koettiin tiistaina harvinainen sanakahakka. ”Oletteko täysin kyvyttömiä tuntemaan häpeää”, tivasi Yhdysvaltain lähettiläs Samantha Power Venäjältä, Iranilta ja Syyrialta, kun Aleppon kapinallisia ja siinä sivussa myös siviilejä, pelastushenkilöstöä, sairaaloita ja suojapaikkoja pommitettiin murskaksi. Power vertasi Aleppoa kansanmurhiin, jotka tapahtuivat Halabjassa, Ruandassa ja Srebrenicassa. Halabjalla viitataan Saddam Husseinin vuonna 1988 kaasuttamiin tuhansiin Irakin kurdeihin, Ruandaa 1994 ja Srebrenicaa 1995 tuskin tarvitsee tässä tarkemmin esitellä.

Tiedot ja kuvat Alepposta ovat saaneet monet meistä tuntemaan samoin kuin Power. Voimaton suuttumus, tyrmistys ja syvä suru ovat vaihdelleet mielessä viime päivinä. Miten joku voi tehdä tuollaista, ja vielä lapsille?

Venäjän YK-lähettilään Vitali Tshurkinin vastaus Powerille hakee vertaistaan tunnottomuuden historiassa. Tshurkin syytti Poweria heittäytymisestä ”äiti Teresaksi” ja muistutti Yhdysvaltain menneistä teoista, erityisesti siitä, että Yhdysvaltain ja Britannian hyökkäys Irakiin 2003 loi olosuhteet, jotka johtivat Isisin syntyyn ja terrorismin leviämiseen, joilla Venäjä perustelee puuttumistaan Syyrian tilanteeseen.

Samaan hokemaan törmää usein. Venäjän toimia Syyriassa jopa oikeutetaan sillä, että hyökkäsihän Yhdysvallatkin Irakiin.

Perustelu on typerryttävän häikäilemätön, koska se ulkoistaa kokonaan syyn muiden niskoille. Ikään kuin Venäjä pommittaisi nyt Syyriaa hyvää hyvyyttään ratkaistakseen Yhdysvaltain luomat ongelmat. Surullista on, että monet antiamerikkalaisesti ajattelevat Suomessakin uskovat niin.

Venäjä hakee asemaa aseilla

Venäjän puolustukseksi esitetty vertaus ontuu pahasti. Ensinnäkin peruskysymys: miten mikään oikeuttaa lähes sotarikoksiin ja joukkomurhiin verrattavat teot? Saako terroristien tuhoamista käyttää perusteluna tuhansien siviilien tappamiselle? Se miten kysymykseen vastaa, kertoo onko henkilön moraalikäsitys keski- vai nykyaikainen.

Yhdysvaltain ja Venäjän sotaretket eroavat lähtökohdiltaan ja toteutukseltaan toisistaan selvästi.

On perusteltua epäillä, että Irakin sodan taustalla oli kyseenalaisia seikkoja, kuten presidentti George W. Bushin hallinnon kostomentaliteetti ja taloudelliset hyötymismahdollisuudet. Saddam Hussein oli kuitenkin yksi historian julmimmista diktaattoreista, joka aloitti sotia ja teloitti vastustajiaan ja näiden perheitä vuosikymmeniä, ja Yhdysvallat ja Britannia lähtivät poistamaan häntä vallasta. Vertaus Syyriaan voisi olla oikeutettu, jos ne olisivat lähteneet PUOLUSTAMAAN Saddamia. Kuten Venäjä tekee nyt Syyriassa tukemalla asein diktaattori Bashar al-Assadia, joka mieluummin raunioittaa oman maansa kuin jakaa valtaansa muille.

Yhdysvallat oli vuonna 2003 supervalta, jolla ei ollut tarvetta sotia vain vahvistaakseen jalansijaansa Lähi-idässä tai kuvaansa maailmalla. Venäjä ei ole Syyriassa mistään muusta syystä kuin siksi, että se hamuaa maailmanpolitiikassa kunnioitusta ja asemaa, jota se ei voi saada taloudellaan eikä kulttuurillaan vaan ainoastaan aseillaan. Syyrian sota on osoitus Venäjän johtajien äärimmäisen heikosta itsetunnosta.

Irak opettaa

Yhdysvaltain sotaretkessä Irakiin on myös toinen merkittävä ero verrattuna Venäjän sotaretkeen Syyriaan. Venäjä käy summittaista, totaalista sotaa piittaamatta siviiliuhreista, Yhdysvallat on ainakin yrittänyt välttää niitä. Riippumaton media ja länsimainen oikeuskäsitys ovat taanneet sen, että monet Irakissa rikoksiin syyllistyneet amerikkalaiset on julkisesti nöyryytetty ja tuomittu. Rangaistuksia on varmasti jäänyt jakelemattakin, mutta pahimmat mätäpaiseet on puhkaistu. Venäjän kohdalla on vaikea uskoa, että avustuskuljetuksia ja sairaaloita pommittaneet saataisiin koskaan vastuuseen. Korkeintaan heille saadaan kunniamerkki rintaan.

Irak ei suistunut kaaokseen vain siksi, että Saddam kaadettiin, vaan ensisijaisesti siksi, että Yhdysvallat teki pahoja virheitä sodan jälkihoidossa ja Irakin vallanjaossa, jossa sunnimuslimeja sorsittiin ja kylvettiin näin siemen Isisille. Irakin opetukset ovat olleet syynä siihen, miksi Barack Obama ei ole halunnut lähteä kaatamaan tai edes estämään Assadia. Irakista on tullut Yhdysvalloissa monelle poliitikolle taakka, ja esimerkiksi Donald Trump käytti sitä hyväkseen vaalikampanjassaan toistuvasti. Venäjälle Syyriasta tuskin tulee taakka sisäpoliittisesti, mutta kansainvälisesti Aleppon hirmuteot ja häpeä seuraavat Venäjän johtajia vielä pitkään.

Aleppon voittoa juhlivan Venäjän kannattaisi muistaa, että sota on paljon helpompi aloittaa kuin lopettaa. Historiankirjoitus on jälkikäteen tuominnut Yhdysvallat Irakin sotaretkestä, ja arvaan, että historia tuomitsee Venäjän vielä tylymmin Syyrian sotaretkestä. Sikäli kuin se joskus päättyy.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?