Nämä 10 nuorta menettivät vanhempansa 9/11-iskussa – näin he elävät tänään: ”Tämä on sinulle, isä”

rac

Julkaistu:

15 vuotta iskusta
Yli kolmetuhatta alle 18-vuotiasta lasta menetti vanhempansa syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa. Yli sata heistä ei koskaan ehtinyt nähdä isäänsä.

Patrick Hannaford, 17

– Te häviätte, sanoo 17-vuotias Patrick Hannaford.

Hän tarkoittaa terroristeja.

– Me olemme yhä täällä. Olemme nousseet ja olemme vahvempia kuin silloin. Tuntuu hyvältä tietää, että he epäonnistuivat, nuori mies kertoi äskettäin CNN:n tv-ohjelmassa.

Se esitteli 10 lasta, jotka menettivät isänsä tai äitinsä syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa tasan 15 vuotta sitten. Hirvittävää tragediaa muistellaan jälleen tänä viikonloppuna Yhdysvalloissa monin tavoin. Amerikkalaismedia on kertonut tapahtumista tällä kertaa erityisesti lasten kautta.

CNN:n mukaan 3 051 alle 18-vuotiasta lasta jäi ilman toista vanhempaa. Yli sata lasta syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen.

Patrick Hannaford oli 2-vuotias, kun hänen isänsä Kevin Hannaford kuoli World Trade Centerin pohjoistornissa. Isä oli Cantor Fitzgeraldin raaka-ainemarkkinadiileri, yhteensä 638 surullisenkuuluisan yrityksen työntekijää kuoli tornissa.

Kevin Hannaford, 14

Patrickin pikkuveli Kevin Hannaford Jr. syntyi neljä kuukautta isänsä kuoleman jälkeen.

– Mitä olen kuullut niin hän oli erittäin antelias ihminen. Vuosien varrella olen saanut lukuisia kirjeitä hänen lukiokavereiltaan, jotka kertovat että isä oli aina auttamassa jos tuli ongelmia.

– Yritän tehdä kuten hän olisi tehnyt.

Hannafordit ovat perustaneet isän nimiin säätiön, joka jakaa vuosittain kymmeniätuhansia dollareita stipendeinä naapurustonsa lapsille, jotka ovat menettäneet vanhempansa.


Thea Trinidad, 25

Thea Trinidad oli 10-vuotias, kun hän kuuli puhelun. Isä soitti. Hän ja äiti olivat eronneet kolme vuotta aiemmin. Isä työskenteli WTC:n pohjoistornissa Cantor Fitzgeraldin telekommunikaatioanalyytikkona.

– Rakastan sinua ja rakastan lapsia. En selviä täältä ulos. Hyvästi, Michael Trinidad sanoi ex-vaimolleen ja pyysi sitten tämän uutta aviomiestä olemaan isä lapsilleen.

Kasvaessaan aikuiseksi Thea Trinidad pohti, kuinka parhaiten kunnioittaa isää. Sitten hän keksi, että jatkamalla heidän yhteistä, orastanutta harrastustaan. Isä oli tavoitellut uraa Yhdysvalloissa suositussa showpainissa, ja poikatyttömäinen Thea oli ollut pienestä pitäen hurjapäinen ja matkinut isäänsä hyppimällä huonekalujen päältä.

Floridassa asuva Thea Trinidad nimettiin vuonna 2011 alan lehdessä ”vuoden innostavimmaksi painijaksi”. Hän painii edelleen ja kuvailee uutistoimisto AP:n haastattelussa tuntevansa isänsä läsnäolon mennessään kehään.

– Tämä on sinulle, isä. Suojele minua tuolla.


Kevin Parks, 29

Kevin Parks juoksi ensimmäisen maratoninsa vuonna 2013 Bostonissa. Hän oli nopea ja ehti perheensä ja ystäviensä kanssa juhlimaan kattobaariin ennen kuin terroristien pommit räjähtivät juoksun loppusuoralla.

Parks katsahti vierelleen. Siinä istui sama kaveri, joka oli istunut hänen vieressään koulun matematiikan tunnilla liki 12 vuotta aiemmin, kun he kuulivat lentokoneen iskeytyneen pohjoistorniin. Myös Kevinin isä oli töissä Cantor Fitzgeraldilla koneen osumakohdan yläpuolella.

– Se oli outoa, kuin déjà-vu, Parks kuvaili CNN:lle.

– Erilaisia tragedioita tapahtuu koko ajan. Helppo reaktio on suuttumus ja turhautuminen, se on luonnollista. Kannatan kuitenkin positiivisempaa sävyä ... kuten miettimistä, miten kamalasta tilanteessa otetaan irti eniten.

– Uskon että minusta on tullut pelottomampi henkilökohtaisesti ja ammatillisesti. Otan riskejä koska tiedän, että ympärilläni on turvaverkko mitä tahansa tapahtuukin.

Sonia Shah, 22

Isän kuolema pohjoistornissa oli Sonia Shahin mukaan sysäys hänen tarpeelleen auttaa. Jayesh Shahin tytär opiskelee nykyisin sosiaalialaa Baylorin yliopistossa Texasin Wacossa. Viime kesänä hän matkusti vapaaehtoistyöhön pakolaisjärjestön riveihin Kreikkaan.

Joskus kun pakolaiset kertoivat hänelle menetyksistään, Shah saattoi paljastaa, että hänkin on kokenut yhden.

– Tunnistan vaikeudet muiden ihmisten elämässä paljon helpommin, Shah kuvailee ammatillisia kykyjään AP:lle.

Lindsay Weinberg, 26

Lindsay Weinberg oli 12-vuotias, kun New Yorkin rikoslaboratorio onnistui vihdoin tunnistamaan hänen isänsä Steven Weinbergin jäänteet WTC:n raunioista löytyneistä kudoksista. Nykyisin hän itse työskentelee samassa rikoslaboratoriossa. Ympyrä on sulkeutunut.

Weinbergin perhe oli yksi onnekkaista, sillä moni uhri jäi ikuisesti virallisesti kadoksiin, kun mitään ei löytynyt. Tieteen kyky kaivaa mikroskoopilla vastauksia valtavan tuhon keskeltä jäi pikkutytön mieleen ja toimi motivaationa omalle uralle. Nykyisin Weinbergin työhön kuuluu joskus myös saattaa suruviesti väkivaltaisen kuoleman uhrin perheelle.

– Kokemani empatian määrä on suuri, hän sanoo AP:lle.


Alexandra Wald, 28

– Haluan varmistaa, ettei niin käy enää koskaan.

Alexandra Waldin isä Victor kuoli WTC:ssä osin siitä syystä, että Yhdysvaltain tiedustelu epäonnistui eri tietojen yhdistelyssä ja terroristien juonen paljastamisessa. Jo nuorena hän halusi ymmärtää ja ahmi kirjallisuutta, joka yritti selittää epäonnistumista.

Aikuistuttuaan Wald lähti opiskelemaan arabiaa ja kansainvälisiä suhteita ja päätyi tiedustelualalle. Hän työskentelee kyberturvallisuusprojektissa liittovaltion virastossa pääkaupunki Washingtonissa.

– Haluan tulkita tietoa, suojella kotimaata.

Rodney Wotton, 14

Kahdeksan päivää isänsä kuoleman jälkeen Rodney Wotton leikattiin ulos äitinsä vatsasta, koska lääkärit pelkäsivät äidin stressin vahingoittavan lasta.

Vaikka poika ei tuntenut isäänsä, jostain syystä hänestä tuli aivan samanlainen tietokonenörtti. Nimikin on sama kuin WTC:ssä kuolleella isällä. Ja joka vuosi 11.9. poika pukee ylleen isältä ja isoisältä periytyneen New York Giantsin pelipaidan.

– Minusta on kiva kuulla, että olen kuin hän, Wotton tokaisi New York Postille.

Hän esiintyi myös CNN:n ohjelmassa, jossa hän mietti pitkään vastausta kysymykseen, mitä hän kysyisi isältään jos voisi.

– Kysyisin onko tapoja, joilla muistaa häntä enemmän, ja onko hän ylpeä tavasta jolla pidämme hänet elämässämme.

Robyn Higley, 14

– Olen aina ollut hyvin tietoinen maailmasta, kuvaili seitsemän viikkoa isänsä kuoleman jälkeen syntynyt Robyn Higley People-lehdelle.

Vakuutusalalla työskennellyt Robert Higley kuoli WTC:ssä, ja isän menetys on antanut tyttärelle syvällistä perspektiiviä maailman menoon.

– Maailman pitäisi olla paikka, jossa voit olla oma itsesi, rakastaa ketä rakastat ja uskoa mihin haluat. Ne ovat asioita, joista meidät on pohjimmiltaan tehty.


Ronald Milam, 14

Pelipaidassa on numero 33. Ronald Milam ei aina kerro koripallokavereilleen miksi, mutta hän ei suostu ottamaan muuta numeroa. Hänen isänsä Ronald Milam Sr. oli 33-vuotias armeijan majuri, kun hän jäi Pentagonin raunioihin. Äiti, tuolloin arvoltaan kapteeni, onnistui pelastautumaan puolustusministeriön rakennuksesta vauva vatsassaan.

Pojalla on isänsä piirteet ja rauhallinen luonne. Pelinumero on yksi keinoista, joilla hän hakee yhteyttä isään, jota ei koskaan tuntenut.

– Tunnen että isä katselee. Kaikessa mitä teen, hän on mukana, nuori mies sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt