Ulkomaat

Näin lapsena kellariin vangittu Natascha Kampusch elää nyt – omistaa talon, jonka tyrmässä virui 8 vuotta

Julkaistu:

Kirja
Kampusch kertoo vankeuden jälkeisestä elämästään uudessa kirjassaan.
Natascha Kampusch oli tavallinen kymmenenvuotias itävaltalaistyttö, kun 35-vuotias Wolfgang Priklopil sieppasi tämän kesken koulumatkan. Mies sulki tytön viiden neliön tyrmään talonsa kätkettyyn kellariin. Kahdeksan vuotta myöhemmin Kampusch pääsi pakenemaan pihalta, kun sieppaaja käski hänet imuroimaan autoaan.

Nyt 28-vuotias Kampusch on julkaissut jo toisen kirjan vapautumisensa jälkeen. Ensimmäisessä kirjassaan hän kertoi yksityiskohtaisesti 3096 päivästään sieppaajan kynsissä.

Juuri saksaksi ilmestyneessä kirjassaan 10 Jahre Freiheit Kampusch kertoo elämästään vankeuden jälkeen. Hän oli unelmoinut aloittavansa uuden elämän vankeutensa jälkeen. Sen sijaan hänen on täytynyt kerta toisensa jälkeen sukeltaa takaisin pimeään menneisyyteensä. Kampuschille on ollut vaikeaa myös löytää paikkaansa ja identiteettiään yhteiskunnassa, Kampusch kirjoittaa kirjassaan Aftonbladetin mukaan.

Tänä päivänä Kampusch on ehtinyt jo täyttää 28 vuotta. Hän asuu edelleen asunnossa Wienissä ja elää säästeliäästi. Kotimaassaan Itävallassa hän on todella tunnettu ihminen ja on tienannut hyvin kohtalostaan tehdyillä kirjoilla ja elokuvilla. Hän kertoo uudessa itävaltalaisen televisiokanavan ORF:n dokumentissa, että voi elää tuloillaan vielä ainakin kymmenen vuoden ajan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pitänyt vankitalon sellaisenaan

Kampusch omistaa nyt talon, jossa hän eli kahdeksan vuotta sadistisen ja pedantin Priklopilin vankina. Hän sai kaksi kolmasosaa talosta korvauksena Priklopilin kuoltua. Kolmasosan talosta omisti miehen äiti, mutta Kampusch osti myös sen osan itselleen.

– Se on minun pieni voittoni. Halusin omistaa talon, jotta kukaan ei voisi tehdä siellä mitään pahaa. Ettei sinne järjestettäisi kauhukierroksia Natascha Kampuschin vankityrmään ja jottei siitä tulisi jonkinlaista perverssien pyhättöä, Kampusch perustelee saksalaislehti Sternin haastattelussa.

Kampusch on pitänyt talonsa lähes sellaisenaan ja pesukoneen päällä on jopa Priklopilin aikanaan käsin kirjoittama ohjelappu pyykin pesuun. Maan alle kaivettu vankityrmä on nyt osittain tukittu, vastoin hänen tahtoaan.

– Minun oli pakko. Viranomaiset kirjoittivat kirjeen, jossa sanottiin, että taloni alla on luvaton onkalo, Kampusch kertoo Sternille.

– Se oli elämääni, jopa vankityrmä. Minulla oli vain se yksi ja siellä alhaalla olin päättänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen.

Kampusch käy talossa noin joka toinen kuukausi pitämässä huolta paikoista, vaikka hän kertoo voivansa pahoin heti astuessaan talon puutarhaan.

Lapsuuden jatkuva nälkä vaikuttaa elämään yhä

Kampusch kertoo Sternille muistavansa hyvin, miltä hänestä tuntui vapauduttuaan. Kaikkea oli liikaa: valoa, melua ja ristiriitaisia tunteita. Hän oli samaan aikaan onnellinen ja pelokas. Hänen vatsansa oli sekaisin pitkään jatkuneen ruoanpuutteen vuoksi.

– Hän (Priklopil) söi aina ison annoksen ja sain syödä kolmasosan siitä, mitä hän söi. Painoin vain 36 tai 38 kiloa, hän kertoo.

Nälkä on vaikuttanut nuoreen naiseen myös psykologisesti niin, ettei Kampusch pysty edelleenkään jättämään ruokaa lautaselle, vaan hänen on aina syötävä kaikki. Heti kun hän tuntee pienintäkin nälkää, keho joutuu hälytysvalmiuteen.

22-vuotiaana Kampusch suoritti viimein peruskoulun loppuun. Tulevaisuudessa hän haluaa valmistua ylioppilaaksi ja ehkä alkaa opiskella. Vapaina vuosinaan korujen suunnittelusta on tullut hänelle tärkeä harrastus.

Nykyään hän viettää aikaa ystäviensä ja perheensä kanssa. Kaksi kertaa viikossa Kampusch käy terapiassa. Hän ottaa myös laulutunteja ja ratsastaa mielellään.

Ei halua enää perhettä

Kampusch on perustanut lastenkodin Sri Lankaan ja unelmoi työskentelevänsä hoitotyössä tulevaisuudessa. Hän suunnitteli antavansa talon, jossa hän oli vankina, pakolaisille, mutta luopui sittemmin suunnitelmasta, koska arveli, etteivät naapurit pitäisi siitä.

Hän kertoo televisiodokumentissa olevansa valmis jopa suhteeseen, mutta hänen on ollut vaikea tavata ihmisiä. Hänen menneisyytensä vaikuttaa niin, että muiden ihmisten on vaikea ottaa kontaktia häneen. Vapautumisensa jälkeen hän kertoi unelmoivansa perheestä.

– Se oli vain silloin, enää en halua sitä. Nyt se on minulle selvää, hän sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt