”Kuoleman juna”, jatkuvaa hakkaamista, täydellinen hiljaisuus – ex-vangit kertovat Syyrian pahamaineisimman vankilan kauhuista - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

”Kuoleman juna”, jatkuvaa hakkaamista, täydellinen hiljaisuus – ex-vangit kertovat Syyrian pahamaineisimman vankilan kauhuista

Saidnayan sotilasvankilan kolmihaarainen rakennus satelliittikuvassa. Sotilaspoliisin ja tiedustelupalvelujen ylläpitämää vankilaa on kuvailtu ”maanpäälliseksi helvetiksi”.

Saidnayan sotilasvankilan kolmihaarainen rakennus satelliittikuvassa. Sotilaspoliisin ja tiedustelupalvelujen ylläpitämää vankilaa on kuvailtu ”maanpäälliseksi helvetiksi”.

Julkaistu: 18.8.2016 8:23

Amnestyn raportti listaa Syyrian hallinnon julmuuksia poliittisia vankeja kohtaan. Erityisen pahamaineinen on sotilasvankila, josta vain harva palaa.

Jokainen Saidnayan sotilasvankilaan saapuva joutuu välittömästi mukaan ”tervetuliaisjuhliin”. Vangin silmät sidotaan, hänet pakotetaan lattialle kasvot alaspäin jalat kohotettuina, ja sitten alkaa hakkaaminen. Metalliputkien, muiden apuvälineiden ja nyrkkien iskut suunnataan pääasiassa vangin päähän ja kasvoihin. Osa kuolee vammoihinsa jo ennen varsinaiseen sellihelvettiin joutumista.

– ”Tervehdys” oli erittäin kuuluisa Saidnayan vankien keskuudessa, mutta se oli pahempaa kuin osasin ikinä odottaa, kertoo 17-vuotiaana vankilaan mielenosoitukseen osallistumisesta joutunut Omar.

– Pidätyskeskuksessa kidutuksen ja ja hakkaamisen tarkoitus oli saada meidät tunnustamaan. Saidnayassa tuntui kuin tarkoitus olisi ollut kuolema, jonkinlainen luonnonvalinta – päästä eroon heikoista heti heidän saavuttuaan, nykyisin 21-vuotias mies sanoo.

Ex-vankien kuvailujen perusteella tehty piirros ”tervetuliaisjuhlasta”, jossa jokaista vankia hakattiin vankilaan saapuessa rajusti. Osa ei selvinnyt.

Ex-vankien kuvailujen perusteella tehty piirros ”tervetuliaisjuhlasta”, jossa jokaista vankia hakattiin vankilaan saapuessa rajusti. Osa ei selvinnyt.

Kapinan syy

Hänen kertomuksensa on osa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn juuri julkaistua raporttia, joka dokumentoi Syyrian hallinnon julmuuksia poliittista oppositiota vastaan maan pidätyskeskuksissa ja vankiloissa. Yksi osa raportista käsittelee maan pahamaineisimpiin vankiloihin kuuluvaa Saidnayaa pääkaupunki Damaskoksen pohjoispuolella.

”Maanpäälliseksi helvetiksi” kuvailtu Saidnaya on tunnettu jo entuudestaan. Se mainittiin yhtenä syynä vankilamellakkaan, josta raportoitiin syyrialaisessa Haman kaupungissa toukokuussa. Vangit ryhtyivät kapinaan, kun osaa poliittisista vangeista oltiin siirtämässä Saidnayaan – paikkaan josta vain harvojen tiedettiin palanneen.

Ainoat kuva Saidnayan vankilasta on otettu satelliitilla. Yksikään ulkopuolinen tarkkailija tai toimittaja ei ole päässyt vierailemaan paikalla, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Damaskoksesta pohjoiseen.

Ainoat kuva Saidnayan vankilasta on otettu satelliitilla. Yksikään ulkopuolinen tarkkailija tai toimittaja ei ole päässyt vierailemaan paikalla, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Damaskoksesta pohjoiseen.

Syyrian vankiloiden epäinhimillisistä oloista, kidutuksista ja jopa kymmenien tuhansien vankien kuolemista on raportoitu aiemminkin maan verisen sisällissodan aikana. Amnestyn raportti kerää yhteen uusia todistajanlausuntoja, ja se rakentaa myös yksityiskohtaisen kuvan Saidnayan vankilakompleksista.

”Astuin hänen peniksensä päälle”

Saidnayaan päätyvät ovat yleensä käyneet jo läpi pidätyskeskusten piinalliset kuulustelut, ja viimeisenä etappinaan he saapuvat Saidnayaan kärsimään sotilastuomioistuimen usein pikaisesti langettamaa tuomiota. Siitä alkaa tuska, joka voi kestää kuukausia, vuosia – tai päättyä armeliaaseen kuolemaan.

”Tervetuliaisjuhlista” selviytyneet vangit viedään aluksi epäinhimillisiin maanalaisiin yhteisselleihin, jossa on kosteata, pimeää, ahdasta ja erittäin kylmää. Ruokaa annetaan vähän, ja jokapäiväinen rutiini on kantaa ruumiit ulos selleistä.

– Kun saavuimme, meidät kaikki laitettiin suihkualueelle päällekkäin. Olimme tietenkin alastomia. Penikseni kosketti toisen selkää. Sain krampin jalkaani ja minun täytyi siirtää sitä, jolloin ystäväni liikahti ja sitten astuin vahingossa hänen peniksensä päälle. Hän huusi, ja siitä hyvästä he hakkasivat meitä metalliputkilla kämmenille, kertoi Damaskoksessa vuonna 2012 pidätetty paikallinen avustustyöntekijä Jamal.

– He toivat ruokaa, mutta sitä oli hyvin vähän. He hakkasivat meitä kaksi tuntia ja huusivat ”(presidentti) Bashar (al-Assad) on jumalanne”. Sama tehtiin muissa eristysselleissä olleille, ja kuulimme heidän lähestyvän selli selliltä, kertoi kurdiaktivisti Shappal.

”Kuoleman juna” käytävillä

Siirto maan alta päivänvaloon – kuten kaikki vankien siirrot Saidnayassa – tehtiin äärimmäisen nöyryyttävästi. Vangit pakotettiin ”kuoleman junaksi” kutsuttuun muodostelmaan peräkkäin usein täysin alasti. He ottivat edessä olevaa vyötäröltä kiinni, painoivat päänsä ja lähtivät kävelemään käytäviä ja rappusia. Vartijat hakkasivat heitä koko ajan päähän.

– Jos pyörtyi, se tarkoitti todennäköistä kuolemaa koska silloin putosi junasta ja hakkaaminen jatkui. Ainoa tapa selvitä elossa oli pysyä liikkeessä eikä päästää irti edessä kulkevasta ... Kiinni pitäminen tarkoitti pysymistä kiinni elämässä, Omar kuvaili.

Amnestyn raporttiin laadittiin vankien kuvailun perusteella kolmiulotteinen malli Saidnayasta.

Amnestyn raporttiin laadittiin vankien kuvailun perusteella kolmiulotteinen malli Saidnayasta.

Pääsy maanpäällisiin selleihin toi helpotusta vain hieman. Hakkaaminen oli vankien mukaan päivittäistä, terveydenhuolto olematonta. Alepposta kotoisin oleva lakimies Salam kertoi selliinsä tuodun kidutettuja vankeja, joiden raajat olivat luonnottomassa asennossa jonkinlaisen riiputuksen takia.

– Emme voineet auttaa heitä. Lääkäri tuli ja katsoi heitä, hakkasi heitä ja lähti. Hän oli luutnantti... Tällaista tapahtui niin paljon ettemme enää tunteneet mitään, Salam kertoi.

”Vankilan johtaja voi leikkiä sinulla”

Vankien omaisten kannalta Saidnayaan joutuminen merkitsi joko täydellistä toivon menetystä tai tuskallista epätietoisuutta. Heille saatettiin ilmoittaa, että vanki oli kuollut, mutta papereihin merkitty päivämäärä olikin aiemmin kuin vangista oli viimeksi saatu elonmerkkejä.

Vankien mielestä kyseessä oli silkka mielivallan osoitus. Tuomiossa käytetyt tunnustukset oli saatu kiduttamalla ja väärentämällä, joten kuolintodistuksia voitiin tehtailla yhtä hyvin.

– Kaikki pidätyksen asiakirjat olivat väärennöksiä. Kuolintodistuksia on vaikka kuinka monella nimellä. Vankilan johtaja voi leikkiä sinulla, hän voi myydä sinut, hän voi ottaa lahjuksia tai hän voi tappaa sinut, Omar sanoi.

Joidenkin vankien omaisille sallittiin vierailuja Saidnayaan. Kyseessä ei varsinaisesti ollut helpotus, sillä vanki hakattiin järjestelmällisesti ennen ja jälkeen vierailun.

Saidnayasta eloon jääneet selvisivät joko kestämällä tuomionsa loppuun tai pääsemällä muuten eri syistä vapaiksi. Useissa tapauksissa on kerrottu ainoaksi keinoksi se, että omaiset lahjoivat viranomaisia armahtamaan vangin.

Amnestyn haastattelemista entisistä vangeista suuri osa on nykyisin pakolaisena Etelä-Turkissa. Haastateltavat olivat olleet Saidnayassa maaliskuun 2011 ja joulukuun 2015 välisenä aikana.

Amnestyn mukaan kaikkiaan lähes 18 000 vankia on kuollut Syyrian pidätyskeskuksissa ja vankiloissa vuosina 2011–2015.

Syyrian vankiloissa tapahtuvista kuolemista, kidutuksesta ja muusta vankien kaltoin kohtelusta saatiin vakuuttavia todisteita vuonna 2014, kun koodinimellä "Caesar" kutsutun Syyrian armeijan entisen valokuvaajan ottamat kuvat tulivat julki. Caesarin Yhdysvaltoihin salakuljettamissa kuvissa näkyi monin eri tavoin pahoinpideltyjä, nälkiintyneitä ja kuolleita vankeja. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch totesi kuvat aidoiksi puolen vuoden tutkimusten jälkeen. Heinäkuussa 2014 Caesar puhui kokemuksistaan ja ottamistaan kuvista Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneessa järkyttäen kuulijoitaan pahoin. Kaikkiaan 55000:stä Caesarin ottamasta kuvasta parikymmentä asetettiin myös näytteille YK:n päämajaan New Yorkissa. Kuva näyttelystä maaliskuulta 2015.

Syyrian vankiloissa tapahtuvista kuolemista, kidutuksesta ja muusta vankien kaltoin kohtelusta saatiin vakuuttavia todisteita vuonna 2014, kun koodinimellä "Caesar" kutsutun Syyrian armeijan entisen valokuvaajan ottamat kuvat tulivat julki. Caesarin Yhdysvaltoihin salakuljettamissa kuvissa näkyi monin eri tavoin pahoinpideltyjä, nälkiintyneitä ja kuolleita vankeja. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch totesi kuvat aidoiksi puolen vuoden tutkimusten jälkeen. Heinäkuussa 2014 Caesar puhui kokemuksistaan ja ottamistaan kuvista Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneessa järkyttäen kuulijoitaan pahoin. Kaikkiaan 55000:stä Caesarin ottamasta kuvasta parikymmentä asetettiin myös näytteille YK:n päämajaan New Yorkissa. Kuva näyttelystä maaliskuulta 2015.