Onko maailma niin pahasti sijoiltaan kuin nyt tuntuu? Asiantuntijat arvioivat - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Onko maailma niin pahasti sijoiltaan kuin nyt tuntuu? Asiantuntijat arvioivat

Onko maailma oikeasti niin sijoiltaan nyrjähtänyt kuin miltä monista tuntuu? Kuinka tilanteeseen pitäisi suhtautua? Neljä asiantuntijaa vastaa.

Maailmalla on tällä hetkellä liikkeellä samaan aikaan monenlaisia muutoksia, mitkä luovat yhdessä kuvaa epävarmasta maailmasta.

2.8.2016 18:41

Kun kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) lähti nuorena miehenä interrailaamaan Eurooppaan, oli saksalaisten junien ikkunoihin teipattu etsintäkuulutuksia. Oletko nähnyt näitä terroristeja? lapuissa luki kasvokuvien kera. Elettiin 70-lukua. Saksassa verta vuodattivat Baader-Meinhof ja Punainen Armeijakunta eli RAF. Oli myös ETA, IRA ja Punaiset prikaatit, jotka ajoivat asiaansa verisin seurauksin kotimaissaan.

Viimeisen parin viikon aikana terrorismi on taas tullut suomalaisiinkin koteihin viestimien välityksellä lähes päivittäin. Haavisto sanoo, että viime viikkojen tapahtumista näkee, kuinka väkivalta ruokkii väkivaltaa.

– Pullonhenki pääsee irti. Kun joku saa väkivaltaiselle teolleen huomiota, saa toinen vastaavaa tekoa pirttinsä pimeydessä miettinyt siitä sytykkeen, Haavisto sanoo.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola muistuttaa, että terroritekoja oli Euroopassa etenkin 70-luvulla paljon enemmän. Nyt terrorismi nostaa päätään uudella tavalla ja Isisin iskut ovat tulleet monille Euroopan maille kuin salama kirkkaalta taivaalta.

– Puhutaan, että islamilainen maailma nousee. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että suuri osa islamilaista maailmaa ei hyväksy Isisin harjoittamaa väkivaltaa. Siksi luulen, että sellainen väkivallan käyttö tulee islamilaisessakin maailmassa tiensä päähän, Haavisto arvioi.

Toistaiseksi sota Syyriassa jatkuu kuitenkin jo kuudetta vuotta, eikä terroristijärjestö Isisiä ole saatu nujerrettua.

EUROOPASSA, Saksassa ja Ranskassa, tapahtuneiden veritöiden lista viimeiseltä reilulta kahdelta viikolta on karua luettavaa. Terroristijärjestö Isisiin kytköksissä olleet miehet surmasivat papin veitsellä kesken jumalanpalveluksen Rouenissa. Niin ikään Isisiin liitetty turvapaikanhakija räjäytti itsensä ravintolassa Ansbachissa ja haavoitti 15 ihmistä. David Ali Sonboly ihannoi norjalaista joukkosurmaaja Anders Behring Breivikiä ja ampui Utøyan viisivuotispäivänä pistoolilla hengiltä yhdeksän nuorta Münchenissä. Alaikäinen turvapaikanhakija haavoitti viittä ihmistä kirveellä paikallisjunassa Würzburgissa.

Ja verisen heinäkuun aluksi radikaalista islamista hiljattain kiinnostunut Mohamed Lahouaiej Bouhlel ajoi Nizzan rantabulevardilla 84 ihmistä kuoliaaksi. Joukkosurmassa loukkaantui lisäksi 300 ihmistä.

Suuret muutoksen mannerlaatat liikkuvat kuitenkin koko maailmassa. Mika Aaltola pitää selvänä, että maailma etsii parhaillaan uutta järjestystä. Kylmän sodan lopun maailmasta ollaan siirrytty tai siirtymässä epävarmuuden maailmanaikaan.

Jälleen yksi pommi-isku Irakissa. Lähi-idän epävakaus vaikuttaa maailman järjestykseen.

Kylmän sodan loppu oli lännen voittokulkua. Osa tutkijoista ajatteli jopa historian tulleen tiensä päähän. Valtaosa maailmasta tuntui jakavan liberaalin demokratian ja markkinatalouden arvot.

– Sotien syklit olivat loppumassa ja kaikki valtiot tavoittelevat samanlaista mallia.

Niin ei ole enää.

– Sodan mahdollisuus Euroopassa on noussut ihmisten kartalle ensimmäistä kertaan vuosikymmeniin.

Kylmän sodan lopun jälkeiseen maailmaan kuului ajatus siitä, että vastuu järjestyksen tuottamisesta on lännellä. Nyt ajatus on hautautumassa. Maailman järjestyspoliisina toiminut Yhdysvallat on myös yhä penseämpi toimimaan johtavana valtiona. Uudessa rajattomassa maailmassa tarvittaisiin uudenlaista otetta, mutta sitä ei ole vielä löytynyt.

–  Erilaiset riskitekijät luovat uudenlaista globaalin hallinnan vaatimusta. Meillä ei kuitenkaan ole tahoja, jotka sellaista tuottaisivat. Haasteet ovat valtavat, mutta ratkaisut ja ratkaisijat puutteellisia.

SE, MIKSI maailma tuntuu niin epävakaalta ja pelottavalta, että kolmatta maailmansotaakin on uumoiltu, johtuu pitkälti siitä, että liikkeellä on samaan aikaan monenlaisia muutoksia. Ne eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään, mutta luovat yhdessä kuvaa epävarmasta maailmasta. Aaltola puhuu turvattomuusajureista.

Yksi niistä on radikaali-islam ja sen herättämä terrorismi. Laajempaan viitekehykseen suhteutettuna se ei Aaltolan mukaan sinänsä ole vielä kovinkaan suuri uhka. Mutta maailmasta on tullut rajaton, Euroopassa on nähty historiallinen maahanmuuttotulva, ilmastonmuutos asettaa valtioille uusia haasteita ja voi sysätä liikkeelle uusia ihmisvirtoja. Eletään globaalissa maailmassa, jossa valtasuhteet muuttuvat.

Britannian päätös lähteä Euroopan unionista tuottaa ihmisille huolta tulevaisuudesta ja luo epävakautta maailmatalouteen. Yhdysvalloissa presidentiksi saattaa nousta rääväsuinen liikemies Donald Trump. Jos hän nousee valtaan, Yhdysvalloissa jyllää ”amerikanismi, ei globalismi”. Yhdysvalloista ”tehdään taas suuri”. Aaltolan mukaan Trumpin kaltaiset henkilöt myyvät paluuta ”jonkinlaiseen kulta-aikaan”, jota ei enää ole.

Kansanedustaja Pekka Haavisto kehottaa miettimään ikäville uutisille täsmälääkkeitä.

– Ratkaisuja haetaan menneisyydestä, eikä uusia malleja tunnu olevan tarjolla. Populismi tuottaa uudessa tilanteessa ihmisille kipulääkettä.

Haavisto huomauttaa, että maailmantalouden kiintopiste on kääntymässä Aasiaan. Esimerkeiksi hän nostaa Kiinan ja Etelä-Korean. Haaviston mukaan painopisteen siirtyminen näkyy Yhdysvaltain kipuiluna, jonka ilmentymiä on esimerkiksi Trumpin ajama protektionismi.

– On Trumpin Irti WTO:sta -kampanjat ja näin. Työväen keskuudessa koetaan, ettei vapaakaupasta ja vapaista maailmanmarkkinoista ole saatu riittävästi hyötyä. Aasia ja myös jotkin maat ovat menneet edelle.

SEKÄ Haavisto että Aaltola nostavat esiin myös voimakkaasti autoritääristen yhteiskuntien paluun. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan aloitti Turkissa kovakätiset puhdistukset armeijan toissaviikkoisen vallankaappausyrityksen jälkeen. Presidentti Vladimir Putin haluaa pönkittää Venäjän valta-asemaa, mikä on johtanut Krimin miehitykseen ja hyytyneisiin suhteisiin lännen kanssa.

– Venäjä ja Turkki erkaantuvat omilla tavoillaan länsimaisista ihmisoikeuskäsityksistä ja vähemmistöoikeuskäsityksistä. Kehitys kulkee autoritäärisempään suuntaan. Sekin voi johtaa pakolaisvirtoihin, jos demokraattisia arvoja etsivät ihmiset joutuvat lähtemään näistä maista, Haavisto sanoo.

Aaltola nostaa suurimmaksi uhaksi erityisesti nostalgiset, nationalismiin nojaavat ydinasevaltiot, kuten Venäjän ja Kiinan. Venäjän talous yskii ja Kiinan saattaa pian yskiä. Mihin kaikkeen ne voivatkaan nurkkaan ajautuessaan olla vielä valmiita?

– Klassisen ydinasekatastrofin ilmeneminen uudestaan on hyvin välitön ja akuutti uhka. Paljon suurempi kuin terrorismi, Aaltola sanoo.

– Miten ne sopeutuvat suuriin globaaleihin haasteisiin? Jos huonosti ja niillä on ydinaseita, niin silloin eletään kriittisiä aikoja.

Tutkija Mika Aaltola katsoo maailman olevan matkalla uuteen aikakauteen.

AALTOLAN mukaan tilanne maailmassa oli viimeksi yhtä kireä 80-luvulla, kun Neuvostoliitto nitisi liitoksistaan ja lopulta hajosi.

– Silloin oli muutaman vuoden murrosaika, jolloin ei tiedetty, mihin suuntaan kehitys menee. Muita kipupisteitä oli Lähi-idässä ja Afganistanissa.

Aaltola katsoo, etteivät haasteet ole kuitenkaan koskaan olleet yhtä suuret kuin nyt rajattoman maailman aikana. Ennen pitkään globaalin hallinnon palaset kuitenkin loksahtavat kohdalleen.

– Ratkaisuja ei aivan heti löydy, mutta ajan myötä kyllä.

Haavisto näkee ilmassa yhteiskuntien itsepuolustuksen tarvetta. Ennen veristä heinäkuuta Isis on kylvänyt terroria jo Pariisissa ja Brysselissa. Ne ovat osa tapahtumia, jotka toivat Euroopan rauhallisemman ajan päätökseen. Iskujen jälkeen tiedustelupalvelut käyvät ylikierroksilla ottaakseen niskalenkin terroristeista. Haaviston mielestä tarvetta on myös ilmapiirin muutokselle.

–  Se liittyy marginalisaatioon ja maahanmuuttajien integraatioon. Pariisin ja Brysselin iskuissa puhuttiin toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajista. Eurooppa on osin epäonnistunut ihmisten integroimisessa. Haaste on entistä ajankohtaisempi, koska viime vuonna Euroopassa nähtiin suuri maahanmuuttajien joukko.

Mitä jokainen meistä voi sitten tehdä selvitäkseen muutoksen kourista ahdistumatta liialti?

– Jokaista ongelmaa kannattaa analysoida erikseen ja ymmärtää, että jokaiselle on omat syynsä. Se syy voi olla mielenterveys, poliittinen tavoite tai vaikkapa Venäjän tilanteessa etääntyminen demokratian perusarvoista. Jokaiseen ongelmaan kannattaa sitten yrittää kohdistaa mielessään siihen sopiva täsmälääke. Miettiä, mikähän tähän asiaan auttaisi ja että tämä on eri asia kuin tuo toinen. Sillä tavalla asiat pysyvät mielessä paremmin järjestyksessä. Muuten uutisvirtaa seuratessa voi tuntua, että ei voi vaikuttaa mihinkään, Haavisto sanoo.

Aaltola muistuttaa, ettei ihmisten elämä ole ollut koskaan niin hyvää kuin nyt etenkin lännessä. Teknologinen kehitys on nostanut ihmisiä pois köyhyydestä, elinikäodotteet ovat pidentyneet ja ihmisten terveydentila on parempi kuin koskaan aiemmin.

–  Me elämme juuri tällä hetkellä sitä kulta-aikaa, jota monet nyt tavoittelevat menneisyydestä. Ihmisiä tietenkin pelottaa, että kaikki saavutettu menetetään.

Turvapaikanhakijoita Tornion järjestelykeskuksen edessä 25. syyskuuta 2015.

MITÄ maailman nilkuttamisesta mahtavat ajatella ihmisten hyvinvoinnin parissa työskentelvät ammattilaiset? Juho Saari toimii hyvinvointipsykologian professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän kehottaa asettamaan tapahtumat laajempaan viitekehykseen.

Silloin käy ilmi, että maailma ei olekaan muuttunut niin turvattomaksi kuin saatamme ajatella. Saaren omassakin tutkimuksessa on selvinnyt, että turvallisuuden tunteemme on kokonaisuutena parantunut.

– Välillä tulee turvattomuuden piikkejä, kuten terrori-iskuja tai vastaavia. Yleisesti turvallisuuden tasomme on kuitenkin lisääntynyt. Samaten elintaso ja elämänlaatu ovat pitkässä juoksussa nousseet. Ihmiset yleensäkin kokevat turvattomuutta yleisesti, mutta ei välttämättä omassa elämässään.

Saari kehottaa myös ajattelemaan, millaiseen viitekehykseen maailman nykyiset myllerrykset asettuvat esimerkiksi 30 vuoden päästä.

– Mitä ajattelemme silloin esimerkiksi Donald Trumpista ja hän politiikastaan? Millaiseen isoon kuvaan se asettuu? Saari kysyy.

Samalla hän muistuttaa, että Yhdysvalloissa oli vaikeina maailmanpoliittisina vuosina johdossa myös entinen Hollywood-näyttelijä, Ronald Reagan.

Maailma on kuitenkin muuttunut. Ja vauhti vain kiihtyy. Ihmiset tietävät maailman asioista enemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Silloin Lähi-idän ja kaukomaiden tapahtumat eivät tulleet yhtä lähelle 24/7. Saari ottaa esille myös termin moraalipaniikki. Klassinen esimerkki siitä nähtiin Suomessa esimerkiksi viime vuoden pakolaiskriisissä. Siinä merkittävältä osalta perustelematon moraalin sormen heristely kanavoitui tiettyä ryhmää eli maahanmuuttajia kohtaan. Tunnusomaista moraalipaniikille on, että suhteellisen pienet asiat aiheuttavat suhteettoman suuren reaktion.

– Suomeen tulleet turvapaikanhakijat mahtuisivat yhdelle stadionille. Se ei siten ole Suomen suurin ongelma. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä on 126 800.

Diakonia-ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Sakari Kainulainen on havainnut terrorismin uhkan nousevan tapaamiensa ihmisten puheissa esiin aina matkalle lähdettäessä. Suomalaisten riski joutua esimerkiksi terrori-iskun kohteeksi on kuitenkin suhteellisen pieni. Lääkkeeksi vallitsevaan epävarmuuden aikaan hän tarjoaa eriarvoisuuden poistamista.

– Pidemmässä juoksussa se on avain parempaan.

Juho Saari kehottaa asettamaan tapahtumat laajempaan viitekehykseen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?