Ulkomaat

EU:ssa muhii jo uusi kriisi – onko tässä Suomen seuraava Kankkulan kaivo?

Julkaistu:

Talous
Britannian Brexit-äänestyksen nostattama pöly on hädin tuskin alkanut laskeutua, kun EU:n etelälaidalla Italiassa muhii jo uusi kriisi.

KUN riskit toteutuvat ja jonkun on kannettava tappiot, vapaaehtoisia käsiä nousee yleensä kovin vähän.

Siksi Italian pääministerin Matteo Renzin ja muiden EU-maiden johtajien, kuten Saksan liittokanslerin Angela Merkelin välinen kiista kaatumispisteessä olevien italialaispankkien pelastamisesta on poikkeuksellinen: Renzi haluaa kaataa tappiot johtamansa valtion niskaan, mutta Merkelille ja kumppaneille tämä ei sovi.

– Emme voi tehdä samoja virheitä yhä uudestaan, Merkel sanoi viime viikolla ja viittasi edelliseen finanssikriisiin, jonka aikana pankkien tappiot runnottiin valtioiden eli viime kädessä veronmaksajien piikkiin.

Tämän vuoden alussa voimaan tullut uusi EU-lainsäädäntö pakottaa pankkeihin sijoittaneet velkakirjojen omistajat maksumiehiksi. Tuore kriisinratkaisudirektiivi lähtee siitä, että ennen veronmaksajien nimissä tehtäviä pelastusoperaatioita ongelmapankkeihin sijoittaneiden tahojen saamisista on leikattava vähintään kahdeksan prosenttia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pääministeri Renzi ei uudesta lainsäädännöstä perusta, eikä hän lotkauttanut korviaan Merkelin nuhteluille.

– Me emme koskaan halunneet muuttaa sääntöjä, emmekä ole tulleet tänne opettajan läksytettäviksi, Renzi sanoi EU-huippukokouksessa.

Sunnuntaina Financial Times kertoikin, että Renzi on valmis viemään pankkien kymmenien miljardien eurojen suuruisen julkisen pelastuspaketin eli niin sanotun bail outin läpi EU:n säännöistä välittämättä.




EU-JOHTAJIEN julkinen nokittelu voi kuulostaa lapselliselta, mutta sen ei kannata antaa hämätä, sillä panokset ovat korkeat.

Lukuisat Euroopan pankit ovat yhä huonommassa kunnossa, ja asiantuntijoiden mukaan italialaispankeille puuhattava pelastuspaketti on osoitus siitä, että seuraava pankkikriisi lähestyy uhkaavasti. Nyt tehdään päätöksiä siitä, kuka joutuu kriisin maksumieheksi.

 

Siinä puhutaan jälleen tästä sairaasta yhteisvastuusta, jota ei pitänyt Maastrichtin sopimuksen mukaan syntyä. Nyt sitä sitten kuitenkin ollaan sitten rakentamassa.

Italian pankkisektorin ongelmat ovat olleet tiedossa vuosia, mutta nyt niiden kärjistyminen näyttää todennäköisemmältä kuin koskaan. Tätä kuvastaa se, että italialaispankkien osakkeiden arvosta on alkuvuoden aikana sulanut yli puolet.

Helsingin Sanomien mukaan Suomen valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Jussi Lindgren on tehnyt karkean laskelman, jonka perusteella koko pankkisektorin lopullinen pääomavaje voi nousta jopa 100 miljardiin euroon.


HELSINGIN yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen muistuttaa, että Italian pankkikriisi heijastaa maan kansantalouden kriisiä.

– Se ei ole irrallinen ilmiö, koska taloudella menee huonosti. Italian talous ei ole ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen kasvanut lainkaan, Kanniainen sanoo.

Italian hurjalla vauhdilla kasvava velkataakka onkin noussut lähes 2 200 miljardiin euroon. Se vastaa 140 prosenttia Italian vuotuisesta bruttokansantuotteesta.

Pääministeri Renzi olisi valmis ottamaan kansalaisten nimissä vielä kymmeniä miljardeja euroja lisää velkaa, jolla se paikkaisi pankkien taseisiin syntyneitä ammottavia aukkoja.

Renzi kuitenkin tietää, että kansalaisten luottamuksen voi menettää myös sijoittajia kurittamalla – Italiassa kansalaiset ja sijoittajat kun ovat usein samoja henkilöitä.




ITALIALAISET äänestävät suuresta perustuslain uudistuksesta lokakuussa, eikä Renzillä ole varaa menettää kannatusta ennen sitä. Siksi Renzi vaatii ainakin yksityissijoittajien, mutta mielellään myös kaikkien muiden saamisten suojaamista.

EU:lla ei puolestaan ole varaa joustaa pankkiunionin keskeisistä periaatteista heti kättelyssä, sillä se vaarantaisi koko unionin uskottavuuden. Kanniaisen mukaan voi silti olla, että EU antaa periksi Italialle.

– Voihan olla, että unioni siihen suostuu. Silloin se rikkoo omat päätöksenä ja lakinsa jälleen kerran.

Koska molemmilla osapuolilla on paljon pelissä, on myös mahdollista, että kiista ratkeaa jonkinlaiseen kompromissiin, jossa osa pankkien velkojista selviää ilman tappioita.


KANNIAISEN mukaan suomalaiset voivat viime kädessä joutua maksumiehiksi Italian pankkikriisissä EU:n pankkiunionin osaksi ehdotetun talletussuojan kautta. Hän kertoo, että Suomessa on tätä tarkoitusta varten kerätty pankkien tuloksesta – eli käytännössä osakkeenomistajilta – miljardin euron verran rahaa.

– Meillä nämä herkkäuskoiset europoliitikot ovat rakentaneet yhteistä talletussuojaa. Se ei ole vielä toteutunut, mutta tulee käsittääkseni tulevan syksyn aikana äänestettäväksi eduskunnassa kaikissa Euroopan rahaliiton jäsenmaissa. Sen toteutuminen tarkoittaisi sitä, että Suomessa pankeilta kerätty potti saattaisi olla menossa.

 

Me emme koskaan halunneet muuttaa sääntöjä, emmekä ole tulleet tänne opettajan läksytettäviksi.

Kanniaisen mukaan miljardi ei auta Italiassa mihinkään, mutta tilanne on toinen, jos muutkin maat joutuvat osallistumaan talkoisiin.

– Siinä puhutaan jälleen tästä sairaasta yhteisvastuusta, jota ei pitänyt Maastrichtin sopimuksen mukaan syntyä. Nyt sitä sitten kuitenkin ollaan sitten rakentamassa.

Vaikka rahat on kerätty osakkeenomistajilta, löytyy Kanniaisen mukaan lopullinen maksaja toisaalta.

– Kun rahaa jostakin viedään, niin pankkien palvelut heikkenevät ja korot ja kustannukset nousevat. Kyllä se vyörytetään asiakkaille jollakin tavalla.

EU:n penäämän sijoittajavastuun ongelma on se, että sitä ei yksinkertaisesti enää voi toteuttaa niin, etteivät myös tavalliset ihmiset kärsisi. Tärkeimpiä suursijoittajia ja samalla pankkien velkojia kun ovat eläkerahastot, jotka tarvitsevat kipeästi tuottoja kansalaisille annettujen eläkelupausten lunastamiseen.

Jos Euroopassa leimahtaa kunnon pankkikriisi, sijoittajavastuun soveltaminen johtaa väistämättä eläkkeiden leikkaamiseen tai eläkemaksujen jyrkkään korottamiseen.


ONKO siis olemassa mitään tapaa selvitä pankkikriisistä niin, että sivulliset eivät joudu maksumiehiksi?

Italian ja Ranskan mukaan on. Maat ehdottivat huhtikuussa, että euroalueen pankkien tuoreelle kriisirahastolle annettaisiin oikeus lainata rahaa Euroopan vakausmekanismilta.

Koska EVM toimii jäsenvaltioiden antamilla takauksilla, kenenkään ei Italian ja Ranskan ehdotuksen mukaan tarvitsisi laittaa sinne lisää pääomaa kuin vasta sitten, kun pankit eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin – eikä välttämättä silloinkaan.

Esimerkiksi Kreikan pankeille myönnetyistä lainapapereista iso osa on päätynyt Euroopan keskuspankkiin, joka haalii itselleen myös koko ajan suurempia määriä valtioiden velkapapereita.

Ei olisi yllättävää, jos mahdollisen seuraavan kriisin aiheuttamia tappioita kaadettaisiin nimenomaan EKP:n syliin. Keskuspankilla on nimittäin jotain, jota euroalueen valtioilla tai kansalaisilla ei ole: oikeus luoda rahaa.

Tulossa kansanäänestys eurosta?

Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman vanhempi tutkija Marco Siddi pitää äärimmäisen epätodennäköisenä sitä, että Italian pankkien pelastamiseen jouduttaisiin käyttämään suomalaisten veronmaksajien rahoja.

– Tämänhetkinen keskustelu koskee ainoastaan italialaisten veronmaksajien rahojen käyttämistä, Siddi toteaa.

Italiassa järjestetään lokakuussa kansanäänestys perustuslaillisista uudistuksista. Siddin mukaan on olemassa korkea riski, että äänestyksen tulos ajaa Italian poliittiseen epävakauteen.

– Vaalit ovat tärkeät lähinnä siksi, että pääministeri on kertonut eroavansa, jos hän häviää ne. Tämä tietysti edellyttää sitä, että hän pitää lupauksensa. Italiasta puhuttaessahan mikään ei ole sata­prosenttisen varmaa.

Taannoisissa kunnallisvaaleissa populistiset puolueet menestyivät hyvin, mikä on merkki italialaisten kasvavasta protestimielialasta. Populistipuolueet, kuten vasemmistopopulistinen Viisi tähteä -liike, ovatkin lupailleet kansanäänestystä eurosta luopumisesta, mikäli ne voittavat äänestyksen ja mahdolliset uudet parlamenttivaalit.

Italialaisen tutkimuslaitoksen tuoreen kyselyn mukaan Viisi tähteä -liikkeen suosio on voimakkaassa kasvussa. Saman kyselyn perusteella näyttää kuitenkin siltä, että eurosta luopumista kannattaa vain 32 prosenttia italialaisista.

Kyselyn tulos kertoo lisäksi, että italialaisilla ei ole myöskään erityistä hinkua päästä eroon Euroopan unionista, sillä vain 26 prosenttia kansalaisista kannattaa Britannian mallin mukaista EU-eroa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt