Kommentti Brexitistä: Aamulla joku itkee katkerasti

Kun Britannia herää aamiaiselle sillä on käsissään todennäköisesti epämiellyttävän tasainen äänestystulos. Jakautuneen saarivaltion on aloitettava kansakunnan yhdistäminen välittömästi, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Hanna Vesala.

23.6.2016 20:30

Lontoossa vaaliuurnille käydään nihkeässä ja kosteassa kuumuudessa. Vain kunnon ukkosmyrsky voisi raikastaa ilman, joka on yhtä tunkkainen kuin brittien EU-kansanäänestyksestä käyty kahden leirin kamppailu.

Ukkosmyrsky on matkalla Lontooseen ja aamulla se saa seuraa poliittisesta myrskystä. Joko Euroopan unionista lähtöä ajavat tai siihen jäädä haluavat itkevät katkerasti.

Lontoon kaduilla ei parin viime päivän aikana ole puhuttu juuri muusta kuin EU-kansanäänestyksestä. On normaalia kuulla keski-ikäisen rouvan huutavan Marks & Spencerillä puhelimeensa: ”Älä yritä päättää puolestani, miten äänestän”. Vastaanottavassa päässä oli todennäköisesti aviomies.

The Sunin etusivu sai äänestyspäivänä vaikutteita Independence Day -elokuvasta.

Yhtä todennäköistä on kuulla äidin selittävän lapselleen, että Sunin etusivulla lukee suurin kirjaimin ”itsenäisyyspäivä ja kirkas aurinko valaisee koko Britannian”, koska lehti kampanjoi EU-eron puolesta. Lähtöä vastustava Daily Mirror puolestaan on painanut kanteensa mustan aukon, johon Britannia katoaa, jos se ottaa hatkat.

Viimeisen kolmen päivän aikana käydyille lukuisille keskusteluille brittien kanssa on ollut tyypillistä se, että ne, jotka haluavat lähteä, haluavat todella lähteä. Ne, jotka haluavat jäädä eivät suhtaudu asiaan yhtä raivoisasti. Ja hekin usein myöntävät, että EU:n on muututtava, mutta jääminen tuntuu silti turvallisimmalta vaihtoehdolta.

Lähtöä haluavien puheissa vilahtelevat sanat ”saamarin saksalaiset”, ”ahneet EU-byrokraatit” ja ”me voitimme kaksi maailmansotaa”. Heillä on vakaa usko siihen, että Britannia kohoaa uuteen kukoistukseen, kunhan se pääsee typerästä ja hyödyttömästä Euroopan unionista eroon.

Lähtöhalut kuplivat pinnan alla

Ollessani Lontoossa Ilta-Sanomien kirjeenvaihtajana vuonna 2008 brittien kansallinen ylpeys ei ollut lainkaan samalla tavalla esillä keskusteluissa. Selvää oli, että EU ei miellyttänyt, mutta kukaan ei aktiivisesti puhunut siitä lähdöstä. Finanssikriisissä oli riittävästi tekemistä.

Halua lähteä omilleen on kuitenkin aina kuplinut pinnan alla. Keskiluokkainen brittimies kävi läpi eilen oman perheensä ratkaisuja. Kun Britanniassa järjestettiin 1975 edellinen EU-kansanäänestys, perhe äänesti liittymisen puolesta, koska eivät uskaltaneet äänestää vastaankaan.

– Nyt vanhempani, setäni ja tätini ovat odottaneet vuosikymmeniä, että he saisivat korjata tekemänsä virheen. Vihdoin heillä on siihen mahdollisuus, mies sanoi.

Eurokriittisen UKIP-puolueen mielestä EU uhkaa jopa Iso-Britannian kaloja. Mielenosotusveneitä brexitin puolesta ja vastaan on nähty Thamesilla parlamentin edustalla pitkin kesäkuuta.

Ne, jotka uskovat, että Britannia selviäisi paremmin yksin, ovat asiasta niin vakuuttuneita, etteivät he usko varoitteluja taloudelle koituvista vaikeuksista. He uskovat vakaasti, että ero unionista on selvä kahdessa vuodessa, vaikka Brysselistä on toistuvasti sanottu, että prosessi voi viedä seitsemänkin vuotta.

He haluavat erota niin kovasti, että suupielet vaahtoavat, kun he kertovat, että EU kyllä tekee sen kanssa hyvän kauppasopimuksen. Onhan Britannia maailman viidenneksi suurin talous ja suuri sotilasmahti! Heidän tarinassaan Britannia siis kertoo EU:lle, mitä se haluaa ja unioni tarttuu siihen kuin hädän edessä.

Toiveissa on enemmän kuin ripaus optimismia, mutta se ei oikeastaan ole lähtöä haluaville tärkeää. He ovat valmiita ottamaan vähän takkiinsa taloudellisesti, kunhan saarivaltio pääsee manner-Euroopasta eroon. Ne saamarin saksalaiset ja ranskalaiset myös!

Cameronin on tyydyttävä kansan tahtoon

Brexitin kannattajille erityistä myrkkyä ovat EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin eilisen jyrähdyksen kaltaiset lausunnot. Juncker sanoi, että jos Britannia lähtee, se on siinä. Toista mahdollisuutta ei tule. Sun-lehti käskikin Junckerin tunkea mielipiteensä sinne minne aurinko ei paista. Ne ovat myös omiaan kääntämään vielä epävarmojen äänestäjien kannan lähdön puolelle.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että EU:sta lähtöä ajavat tulevat olemaan syvästi järkyttyneitä, jos heille tarjolla ollut vapaus, ei tulekaan todeksi kansanäänestyksen tulosten valmistuttua.

Äänestys näkyy Lontoossa kaikkialla. Tate Modern -museon seinässä on suuri unioniin jäämistä kannattava lakana.

Jos he voittavat, ei pääministeri David Cameronilla ole muuta mahdollisuutta kuin toteuttaa kansan tahto, jättää Britannian erohakemus ja poistua sitten konservatiivipuolueen ja Britannian johdosta. Lähtö voi toki tulla jo hyvin piankin. Kansanäänestys ei tietenkään sido hallituksen käsiä, se voisi halutessaan jättää sen omaan arvoonsakin. Se ei kuitenkaan ole mitenkään mahdollista.

Tunteet ovat käyneet niin kuumina kampanjan ajan, että Lontoon kaduilla syttyisi repivä mellakka, jos Cameron edes yrittäisi sitä.

Oli tulos mikä tahansa, sen mukaan on mentävä. Sitä toivovat myös äänestäjät. Oman vivahteensa kamppailuun tuo se, että aamulla Manchesterista julkistettava tulos on todennäköisesti epämiellyttävän tasainen ja alleviivaa kansan kahtiajakautumista.

Eteenpäin mennäkseen Britannian on aloitettava kansakunnan kasaan parsiminen heti joko EU:n jäsenenä tai oman onnensa saarena.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?