Maon hullu kumous – Kiinan kulttuurivallankumouksesta 50 vuotta - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Maon hullu kumous – Kiinan kulttuurivallankumouksesta 50 vuotta

Puoli vuosisataa sitten käynnistyi Kiinassa 1900-luvun kummallisin kamppailu, kulttuurivallankumous.

Mao taisteli alun perin tasa-arvon puolesta, mutta nousi lähes jumalaksi Kiinassa.

16.5.2016 10:31 | Päivitetty 16.5.2016 10:31

Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea julkaisi 16. toukokuuta 1966 kiertokirjeen, joka käynnisti kuohuvan 1900-luvun omituisimman tapahtumaketjun.

”Porvariston edustajat ovat luikerrelleet puolueeseen, hallintoon, armeijaan ja kulttuurielämään. He ovat vastavallankumouksellisia revisionisteja. Sopivassa tilanteessa he kaappaavat vallan ja muuttavat proletariaatin diktatuurin porvariston diktatuuriksi. Joidenkin läpi olemme jo nähneet, osa ei ole paljastunut”, teksti uhosi.

1900-luvun stalinistisissa diktatuureissa tämä ei itse asiassa ollut kovin erikoista kielenkäyttöä. Se mitä seurasi oli. Kiinan johtaja Mao Zedong määräsi perustettavaksi ”kulttuurivallankumouksen pienryhmän”.

Kulttuurivallankumouksen virallinen kuva nuorista uudistajista sai innokkaita seuraajia ympäri maailmaa.

Se alkoi organisoida opiskelijoita punakaarteihin, joiden piti toimia uuden kumouksen kärkenä. Heitä lietsottiin suoraan nousemaan opettajiaan ja muita auktoriteetteja vastaan.

Joukkokokouksissa lietsottiin raivoa, joka purkautui entisten arvokansalaisten nöyryyttämiseen, pahoinpitelyyn ja murhiin. Monet häväistyt tappoivat itsensä.

Vihan kohteeksi joutui kaikki vanha. Kiinan historiallisia aarteita hävitettiin, koska ne kertoivat ”porvarillisesta” ja keisarillisesta menneisyydestä.

– Kapinointi on oikein! punakaartilaiset toistelivat Maon yhtä iskulausetta.

Punakaartien toiminta levisi koko maahan

Mao itse vetäytyi sivuun kaikesta ja antoi kaartien riehua rauhassa. Yllättäen 16. heinäkuuta hän ilmaantui julkisuuteen mahtavalla Jangtse-joella, jossa teki uintiretken. Virallisen tiedon mukaan 72-vuotias Mao ui 65 minuutissa 15 kilometriä, huimaa vauhtia.

Ulkomaailmalle koomisen esityksen tarkoitus oli osoittaa Maon olevan yhä voimissaan. Kiinassa se antoi haudanvakavan viestin. Kulttuurivallankumousta piti kiihdyttää. Sen raamattu oli Maon ajatuksia sisältävä Pieni punainen kirja, jonka väitettiin jopa parantaneen kuuromykän.

Maon Punaista kirjaa myytiin pekingiläisellä marketilla toukokuussa.

Punakaartien toiminta levisi koko maahan ja opiskelijoihin liittyi nuoria työläisiä. Vanhemmat paikallisviranomaiset, jotka pelkäsivät asemansa ja henkensä puolesta, perustivat omia punakaartejaan. Kaikki syyttivät toisiaan vastavallankumouksellisiksi ja vannoivat Maon nimeen.

Pian koko maa oli käytännössä sisällissodassa, jossa kaartit taistelivat alueiden hallinnasta. Joskus tapeltiin kepeillä ja kivillä, joskus käytettiin tykistöä. Sitä saatiin armeijan osastoilta, jotka innostuivat mukaan puolelle tai toiselle.

– Kaikkialla taisteltiin, jakauduttiin kahteen leiriin; jokaisessa tehtaassa, koulussa, provinssissa, piirikunnassa, Mao itse kertoi amerikkalaiselle toimittajalle Edgar Snow’lle jo syksyllä 1967.

”Suuri harppaus” päättyi nälänhätään

Minkä vuoksi Mao päästi sekasorron irti? Mitä ilmeisemmin oman valtansa vuoksi. 1950-luvun lopulla Mao käynnisti ”suuren harppauksen”, jonka piti nostaa Kiina nopeasti ohi sen kommunistisesta isoveljestä Neuvostoliitosta ja kapitalistisista maista. Kansankommuunien alulla haluttiin teollistaa maaseutu ja päästä huimiin tuotantotuloksiin.

Käytännössä usein oli kyse pakkotyöstä ja taloudellisesti täysin järjettömistä hankkeista. Suuri harppaus päättyi nälänhätään, jossa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Juliste vuodelta 1966.

Jopa Kiinan vallankumouksen johtajan Maon asemaa tuollainen horjutti. Häntä ei voitu syrjäyttää, mutta muut kommunistiveteraanit veivät Maolta käytännön valtaa, ja hän pelkäsi muuttuvansa pelkäksi keulakuvaksi.

30 vuotta aiemmin Josif Stalin oli joutunut samanlaiseen tilanteeseen, kun hänen kollektivointihankkeensa näännyttivät nälkään miljoonia neuvostokansalaisia. Myös Stalin pelkäsi syrjään joutumista ja vastasi väkivallalla, suurella puhdistuksella.

Vaimo vallankahvassa

Stalin vahvisti asemansa systemaattisella terrorilla; Maon keinot ja ehkä päämäärätkin olivat kaoottisia. Mao aloitti vastaiskun valmistelun jo vuonna 1965 järjestämällä niin, että eräs häntä piilotellusti arvostellut näytelmä teilattiin.

Virallisesti kulttuurivallankumouksen pienryhmää johti maltillinen ulkoministeri Zhou Enlai, käytännössä Maon ultraradikaali vaimo Jiang Qing, jota moni piti miehensä pahana henkenä.

Kulttuurivallankumoukseen kuului kuviteltujen taantumuksellisten sadistinen nöyryyttäminen.

Maon ideat saattoivat kuitenkin tulla jo hänen nuoruudestaan. Mao kertoi hyvälle tutulleen, Kiinan tuntija Snow’lle aatteellisesta kehityksestään:

– Luin joitakin pamfletteja anarkismista ja ne vaikuttivat minuun suuresti.

Hän sanoi nuorena kannattaneensa monia anarkistien ajatuksia, vaikka siirtyikin pian valtavirran marxismiin. Maon oma oppi maolaisuus oli sekoitusta näistä aineksista ja kiinalaisesta ajattelusta.

1960-luvulla monet länsimaiden vasemmistolaiset innostuivat Maon luomasta kaaoksesta, kun olivat hylänneet neuvostokommunismin liian harmaana ja byrokraattisena. Uudet punakaartilaiset ja heidän kommuuniensa suora ”demokratia” innostivat.

Traktoritehtaalle lähetetty peri vallan

Maon luoma kaaos auttoi nopeasti syrjäyttämään hänen arvostelijansa puolueessa. Nyt piti päästä eroon kaaoksesta. Punakaartin jäseniä alettiin lähettää maaseudulle ”oppimaan talonpojilta ja työläisiltä”.

Tämän koki heistä jopa 20 miljoonaa. Innokkaimpia radikaaleja vangittiin. Mao piti kuitenkin myös maltillisia arvostelijoitaan yhä varpaillaan.

Kulttuurivallankumous päätettiin vuonna 1969. Arviot siinä surmansa saaneista liikkuvat 400 000:sta yli 1,5 miljoonaan.

Nykyisen kiinalaistulkinnan mukaan se päättyi vasta vuonna 1976, kun Mao kuoli. Hänen leskensä Jiang Qing pidätettiin pian yhdessä muiden kumouksellisen ”neljän koplan” jäsenten kanssa. He saivat syyn niskoilleen. Maon leski surmasi itsensä myöhemmin.

Maon vaimo Jiang Qing kuvattuna ”neljän koplan oikeudenkäynnissä tammikuussa 1981.

Maon vallan peri yksi niistä, joiden pelossa hän oli käynnistänyt kulttuurivallankumouksen: Deng Xiaoping.

Kulttuurivallankumouksen aikana Deng lähetettiin työläiseksi traktoritehtaalle ja hänen poikansa hakattiin raajarikoksi. Deng kuitenkin selvisi, ja Maon kuoltua puoluepomojen enemmistö halusi hänet selvittämään Maon taloudellista ja yhteiskunnallista konkurssipesää.

Deng lähti aivan uusille teille ja aloitti vallankumouksen, jonka maailmanhistoriallinen merkitys on paljon kulttuurivallankumousta isompi. Yhtä omituinen se ei kuitenkaan ole.

Lähteet: Paltemaa & Vuori: Kiinan kansantasavallan historia. Salisbury: the New emperors - Mao and Deng. Kastari: Mao - missä sä oot.

Mao Zedong

  • Mao Zedong (1893–1976) luki alun perin opettajaksi mutta joutui mukaan Kiinan vallankumousliikkeeseen ja kommunistipuolueeseen, jonka johtoon nousi. Pitkä sisällissodan jälkeen Mao perusti Kiinan kansantasavallan vuonna 1949.

  • Mao riitaantui alkuperäisen liittolaisensa Neuvostoliiton kanssa. 1970-luvulla alussa hän solmi suhteet Yhdysvaltain kanssa.

  • Mao oli neljä kertaa naimisissa. Sisällissodan aikana kommunistien vastustajat teloittivat kaksi hänen veljeään ja kasvattisiskon. Yksi Maon pojista kaatui Korean sodassa.

  • Maon perintö on kiistelty. Virallisesti hän on yhä nyky-Kiinan valtion arvostettu perustaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?