EU hylkäsi pakolaiset ja periaatteensa

Julkaistu: , Päivitetty:

EU hylkäsi keskeisiä historiallisia periaatteitaan pitääkseen unionin kasassa, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaan uutisten tuottaja Jari Alenius.
Nämä päivät muistetaan hetkenä, jolloin Euroopan unioni muuttui. Se hylkäsi keskeisiä historiallisia periaatteitaan yhden päämäärän vuoksi. Tuo päämäärä on pitää unioni ylipäätään kasassa.

Ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia ja yhdenvertaisuus kuuluvat EU:n perusarvoihin, mutta näyttää siltä, että niiden rikkomista ollaan valmiita katsomaan läpi sormien tai jopa venyttämään periaatteita itse, jos tilanne vaatii.

EU:n ja Turkin orastava pakolaissopu tarkoittaa sitä, että EU on käytännössä sulkemassa isoilta pakolaisjoukoilta tien Eurooppaan. Ihmiset pakotetaan virumaan epäinhimillisissä oloissa Kreikassa ilman tietoa poispääsystä ja mahdollisuudesta uuteen tulevaisuuteen. Heidät aiotaan jopa käännyttää takaisin Turkkiin, jossa olot ovat todennäköisesti jopa kauheammat. Ihmisistä tehdään karjaa. Siinä meni ensimmäinen periaatteista.

Alla olevalla videolla kerrotaan, mikä tilanne on Kreikan ja Makedonian rajalla. Idomenin pakolaisleirille oli ahtautunut maanantaina jo 14 000 pakolaista:


Ei EU päätöstä pahuuttaan tee, tietenkään. EU ei vain kykene löytämään yksimielistä ratkaisua massiiviseen turvapaikanhakijaongelmaan. EU-maat riitelevät ja vetävät eri suuntiin, jolloin koko unionin yhtenäisyys on uhattuna ja perussopimukset murenevat.

Siksi ihmisten auttamisen sijaan EU päätti auttaa itseään.

Päätös aiheuttaa vielä rutkasti päänvaivaa, koska pitäisi keksiä, mihin ihmiset laitetaan, ketkä heistä saavat jäädä ja ketkä pikakäännytetään. Prosessissa uhkaa mennä lapsi pesuveden mukana, eli yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet ovat vakavasti uhattuina. Yhtenä perusteluna on, että lapset eivät enää ainakaan hukkuisi Aigeianmereen piittaamattomien salakuljettajien uhreina.

Siksi Turkin kanssa veivataan sopimuksia ja maalle luvataan miljardeilla euroilla apua, jotta se valvoisi rajojaan ja pitäisi pakolaiset itsellään ja ottaisi jo meren ylittäneitä takaisin. Turkin kohdalla romukoppaan joutavat viimeisetkin periaatteet, sillä EU joutuu hymistelemään ja hyvittelemään koko ajan kauemmas demokratiasta ja vapaudesta luisuvaa autoritaarista valtiota.

Kaikki tämä tehdään ilman varmoja takeita siitä, että ratkaisut edes toimivat. Turkki voi hangoitella vastaan, vaikka mitä sovittaisiin. Oikeiden avun tarpeessa olevien ihmisten kohtalo on auki. Ja koska heiltä itseltään ei enää kysytä mitä he haluavat, isoin tuntematon kysymys on heidän tuleva käyttäytymisensä. Löytävätkö he uuden reitin tai yrittävätkö läpi vaikka väkisin?

EU:n pakolaispolitiikassa, olkoonkin osin pakon sanelema, on paha maku, että ongelmat yritetään vain lakaista maton alle.