Pariisin verilöyly oli harppaus kohti maailmojen sotaa

Julkaistu:

Uutiset Pariisista kertovat kuolemasta ja surusta. Eivät kai ne kerro myös siitä, millainen huominen on, kysyy erikoistoimittaja Seppo Varjus.

VAPAA Eurooppa kuoli Pariisissa viime perjantaina, 13. marraskuuta 2015. Se surmattiin kylmäverisesti, julmasti ja harkitusti. Tappajien komentajat halusivat katkaista kaiken vuoropuhelun eurooppalaisen maailman ja islamilaisen maailman kesken. Vuoropuhelun katkaisemiselle ei ole parempaa tapaa kuin väkivalta.

Terroristit haluavat, että heidän hallitsemillaan alueilla ihmiset voisivat valita vain kuoleman ja tottelemisen väliltä. Siksi mahdollisuutta pakoon ei saa olla edes mielikuvituksessa. Nyt Eurooppa on sellaisen tarjonnut. Terroristit haluavat, että jo sukupolvia Euroopassa asuneet muslimit ja kantaväestö joutuvat vastakkain. Silloin musliminuoria syrjitään ja he hakevat kostoa ääriliikkeiden opeista.

Perjantain 13. päivän verilöyly oli iso askel kohti maailmojen sotaa, joka on terroristien tavoite.


VAPAA Eurooppa oli hyvin sairas jo ennen viime perjantaita. Sitä kiusasivat vuosia taloushuolet ja niistä johtuvat riidat maiden välillä. Euroopan piti olla vapaiden kansojen vapaaehtoinen liitto. Alkoi näyttää, että jotkut maat ovat siinä tasa-arvoisempia kuin toiset.


Euroopan piti olla vapaiden kansojen vahva liitto. Yli vuoden ajan Venäjä teki siitä pilkkaa Ukrainassa ja näytti kuinka heikko Eurooppa on, Natolla tai ilman Natoa.

Euroopan piti tarjota turva vainotuille. Lähi-idän sotien pakolaisvyöry osoitti, että vauras turvasatama oli pelkkä kuvitelma. Kun turvaa tarvitsevia virtasi, Eurooppa meni sekaisin.

Ammuttiinko Pariisissa lopetuslaukaus Euroopan unelmille?


VAPAAN Euroopan tärkein väline, Schengen-sopimus on jo toreissaan pakolaiskriisin vuoksi. Monen maan kansalaiselle kelpaa kyllä oma vapaus matkustaa, mutta muiden vapaudella ei niin väliä ole. Varsinkin jos heidän ihonvärinsä on vähän väärä ja kielensä outo.

Kaupan vapauskin tuntuu usein vain vievän työpaikkoja. Sen hyödyt tuntuvat etäisiltä ja teoreettisilta. Moni poliitikko heittäisi vaivalla sovituille vapauksille mieluusti keveät mullat.


Muodollisesti Schengen voi pysyä voimassa, mutta käytännössä terroristien jahti ja terrorin pelko tekevät siitä kuolleen kirjaimen. Valtioilla on oikeasti velvollisuus turvata kansalaisensa murhapartioilta. On vaikea ymmärtää, miten tämä onnistuisi ilman ihmisvirtojen kontrollin lisäämistä. Tiukan linjan poliitikoille tämä ei ole ikävä välttämättömyys vaan toivottu tilaisuus pysäyttää koko ihmisvirrat.

Pakosta turvallisuuskoneistot ympäri Eurooppaa saavat enemmän valtaa. Vaikka ei tahdota, tämä muuttaa yhteiskuntia huonompaan suuntaan. Kun poikkeustilasta tulee pysyvä, sen varjolla tehdyistä rikkeistä tulee sääntö eikä poikkeus.


JUURI Suomella ei juuri nyt olisi tähän kaikkeen varaa. Voi olla montaa mieltä tavasta, jolla Suomen hallitus maan taloutta hoitaa, mutta siinä se on oikeassa, että nyt pitäisi keskittyä vain talouteen. Vaan kun ei voi. Aika ja energia menee pakosta Euroopan kriiseihin, vaikka omissa kriiseissä olisi ihan tarpeeksi.


Schengen-sopimuksen luhistuminen osuu pahasti juuri Euroopan pussin perällä sijaitsevaan Suomeen, jonka talous on rakennettu viennin varaan. Kun rekat seisahtuvat taas vanhoille rajoille, myös Euroopan talouden pyörät pyörivät hitaammin. Ja niiden pitäisi nyt pyöriä vauhdilla, että nostaisivat Suomen suosta.

Passin näyttö rajalla on pienin harmi, joka suomalaisille Schengenin luhistumisesta seuraisi.


SUOMENKIN sisällä maahan jo tulleiden pakolaisten ja siirtolaisten valvonta kiristyy vääjäämättä. Viranomaisilta vaaditaan kovaa taitoa ja malttia, että väestönosien välit eivät siinä kiristy. Syystä tai syyttä maahanmuuttajien luottamus esimerkiksi poliisiin on jo pienempi kuin kantaväestön. Syytä ei pidä antaa.

Katselin muutama viikko sitten yhtä Kampintorin pakolaisvastaisista mielenosoituksista. Vastamielen­osoittajat tulivat iholle ja poliisi esti vaivoin joukkotappelun. Pakolaisten vastustajille terrori heittää bensaa liekkeihin. Siitä seuraa vihaa myös kantasuomalaisten välille.

Kansalaiset ovat jo monesta syystä jakaantuneet enemmän kuin vuosikymmeniin. Tämä on ilkein suomalaisia jakava asia. Ja malliesimerkki siitä, kuinka terroristien tavoite lisätä eurooppalaista kaaosta toimii etäisyyksien päässä iskupaikasta.


LÄHI-IDÄN sotatantereet ovat kaukana Suomesta, mutta niiden seurauksena voimatasapaino muuttuu Pohjolassakin. Hetki sitten nurkkaan pelattu Putin onkin toistaiseksi pelannut korttinsa julman taitavasti. Sekaantumalla suoraan Syyrian sotaan Venäjä voimisti asemiaan. Siitä yksi lentokoneellinen venäläisiä lentomatkustajia on hinta, jollaisia Putin on tottunut maksamaan.


Länsi tarvitsee Venäjää ja siitä Venäjä ottaa korvauksen, joka maksetaan Itä-Euroopassa, jossa sen kädet vapautuvat. Lännen sotavoima on joka tapauksessa kohta kiinni Lähi-idässä, joka ei pysy kurissa pelkästään mahtavaksi kuvitellulla ilma-aseella.

Kun Venäjän vaikutusvalta kasvaa, Suomessa muistetaan äkkiä vanhat idänsuhteiden viisaudet, jotka jotkut jo kuvittelivat iäksi haudatuiksi. Sokki sekin.


OTSIKOT Pariisista kertovat surusta ja kuolemasta. Kertovatko ne vain siitä, mikä meitä odottaa huomenna paljon kamalampana?

Tilanne Euroopassa muistuttaa jo 1930-lukua. Kaukaiset sodat tulevat lähemmäs. Jo toista kertaa tänä vuonna niitä taisteltiin Pariisin kaduilla.

1930-luvulla Suomi kuvitteli olevansa kaukana turvassa kaikesta tuollaisesta pahuudesta. Totuus oli toinen. Ei historia samassa muodossa itseään toista, mutta kyllä sen varoitukset pitää muistaa.


1930-LUVULLA eri aatesuuntien voimapoliitikot sysäsivät syrjään varovaiset valtiomiehet. Terrori-iskut ajavat nyt Eurooppaa samaan suuntaan. Saksan Angela Merkelin asema horjuu, kun hänen hetki sitten kiitetty pakolaismyönteisyytensä onkin äkkiä kirosana omien poliittisten liittolaistenkin keskuudessa.

Olisi ihme, jos iskut eivät lisäisi Ranskassa muukalaisvastaisen Kansallisen rintaman suosiota. Ajatuksella presidentti Marine Le Penistä on leikitelty, mutta pian siitä on leikki kaukana. Le Pen on Putinin liittolainen. Terroristit ovat nyt Le Penin liittolaisia haluamattaan tai todennäköisemmin täysin sydämin, sillä juuri hänenlaisiaan johtajia he Eurooppaan toivovat.

Isku hyödyttää Unkarin Viktor Orbánin kaltaisia äärikonservatiiveja, jotka muutenkin ovat erityisesti Euroopan itäosassa nousussa. Heidän jukuripäisyytensä rapauttaa unionia entisestään.


1930-luku oli pahaa aikaa. Sen ja sodan kokeneet sukupolvet keksivät ajatuksen yhteisestä ja vapaasta Euroopasta, jossa vallitsisi pysyvä rauha. Nuo sukupolvet alkavat olla haudassa ja heidän opetuksensa on unohdettu. Ne joudutaan ehkä taas oppimaan kauhun ja kärsimyksen kautta.

1930-luku oli paha, 1940-luku pahempi. Onko sellainen aika taas tulossa? Meidän pitää estää se.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt