Piikkilangalla vedetty raja ahdistaa Georgiaa – ”Venäjää ei voi voittaa tankein” - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Piikkilangalla vedetty raja ahdistaa Georgiaa – ”Venäjää ei voi voittaa tankein”

Piikkilangan takana on Etelä-Ossetia, Georgiasta irtautunut alue, joka toimi 2008 Georgian ja Venäjän välillä käydyn sodan näyttämönä.

27.10.2015 19:00

Olemme Hurvaletin kylässä, joka sijaitsee alle sadan kilometrin päässä Georgian pääkaupungista Tbilisistä.

– Olen asunut tässä samassa paikassa 80 vuotta enkä ole lähdössä mihinkään, maanviljelijä Davit Vanishvili sanoo piikkilankaesteen takaa.

Maanviljelijä Davit Vanishvili on asunut samassa talossa 80 vuotta.­

Sodan jälkeen vedetty raja jakoi kokonaisia kyliä kahtia. Piikkilangan taakse jäivät myös georgialaisen Davit Vanishvilin pellot, minkä vuoksi hän joutuu elämään kotimaansa puolelta ojennettavilla avustuksilla.

Järjestely ei miellytä häntä eikä Venäjän turvallisuuspalvelua FSB:tä, jonka lähin valvontapiste sijaitsee näköetäisyydellä paikastamme.

Vuoden 2008 sota kesti vain viisi päivää, mutta sen vaikutukset ulottuvat pitkälle. Kuvassa venäläissotilaita Abhasiassa 10. elokuuta 2008.­

– He ovat vieneet minut useasti pääkaupunkiin Tskhinvaliin kuulusteltavaksi, kun tulen liian lähelle aitaa – mutta en välitä, Vanishvili sanoo.

”Ihmisiä on viety kesken peltotöiden”

50 metrin päässä näkyy vihreä rajakyltti, jollaiset ovat kuluneina kuukausina saaneet kansainvälistä huomiota. Heinäkuussa Georgia syytti Venäjää epävirallisen rajan siirtämisestä Georgian suuntaan – yksinkertaisesti liikuttamalla näitä kylttejä kauemmaksi. Syyn on kerrottu liittyvän Azerbaidžanin Bakusta Mustallemerelle kulkevan öljyputken sijaintiin.

Venäläisten on kerrottu myös ottavan kiinni rajan yli eksyviä tai kotieläintensä perässä tulevia georgialaisia ja vapauttavan heidät vasta 5 000 ruplan sakkoa vastaan.

Etelä-Ossetia julistautui vuoden 2008 sodan jäljiltä itsenäiseksi, mutta vain harva maa on tunnustanut valtion. Alueen pääkaupunki Tshinvali kärsi mittavia vaurioita sodassa. Kuva on 10. elokuuta 2008.­

Rajalla partioivien sotilasvarusteisten poliisien päällikkö tarjoaa vieraille tekemäänsä pontikkaa, chachaa, sekä lihatäytteisiä hinkaleita. Hänen mukaansa FSB:n rajavalvojat tienaavat sieppauksilla rahaa, ja tapaukset ovat muuttuneet selvästi yleisemmiksi sen jälkeen, kun ruplan kurssi putosi lännen talouspakotteiden seurauksena.

– Meillä on todisteita, joiden mukaan he ovat jopa tulleet Georgian puolelle ja vieneet ihmisiä kesken peltotöiden, päällikkö väittää.

Rajojen siirrosta erilaisia näkemyksiä

Kertomuksiin kannattaa suhtautua varauksella, sanoo Euroopan Union Monitoring Missionin (EUMM) tiedottajana Tbilisissä työskentelevä Anu Virtanen.

EUMM on tarkkailuoperaatio, joka perustettiin vuoden 2008 sodan jälkeen valvomaan rauhan säilymistä ja rakentamaan keskustelua konfliktin osapuolten välille. EUMM:n tarkkailijat vierailevat säännöllisesti rajaseuduilla keräämässä tietoa alueen asukkailta.

– Mitään pitäviä todisteita siitä, että georgialaisia vietäisiin rajan taakse tienaamistarkoituksessa ei meillä ole, Virtanen toteaa.

Etelä-Ossetian alueen rajalle pystytetyt vihreät kyltit ovat saaneet kansainvälistä huomiota, kun Georgia on syyttänyt venäläisiä niiden liikuttamisesta ja miehitetyn alueen suurentamisesta.­

Myös rajojen siirrosta on olemassa erilaisia näkemyksiä. Virtasen mukaan venäläiset ovat ryhtyneet merkitsemään selvemmin rajaa, jonka yli on paikoin saattanut jopa eksyä epähuomiossa.

Paikoitellen piikkilanka on voinut kulkea eri paikasta kuin varsinainen raja.

– Venäjän näkemys on todennäköisesti, että se vain toteuttaa suunnitelmaansa ja merkkaa rajaa. Georgialaisille se taas tarkoittaa miehitetyn alueen suurentamista, Virtanen sanoo.

 Meillä on todisteita, joiden mukaan he ovat jopa tulleet Georgian puolelle ja vieneet ihmisiä kesken peltotöiden.

Havaintojen perusteella Venäjä näyttää yhtenäistävän valvontaa eri alueilla. Itä-Ukrainasta tutut vihreät miehet ja valkoiset rekat liikkuvat täälläkin, ja Georgian rajoilta tuttuja kylttejä on alkanut näkyä myös Ukrainassa.

Mitään merkkejä Venäjän vyörymisestä uudestaan Georgiaan ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Viiden päivän sota vaati yli tuhat uhria

Vuoden 2008 sota syttyi, kun Georgian presidenttinä vuosina 2004–2013 toiminut Mihail Saakashvili ryhtyi siirtämään osseettien asuttamia alueita georgialaisille. Tätä edelsi pitkään jatkunut Venäjän harjoittama provosointi ja nykytermein hybridisodankäynti, jollaista nähtiin myös Krimin operaation alla.

Näkyvästi Yhdysvaltojen ja lännen kanssa yhteistyötä tehnyt Saakashvili uskoi saavansa tukea kumppaneiltaan, mutta jäikin yksin Venäjän tankkeja vastaan.

Rajaa Georgian puolella valvovat poliisit esittelevät aluetta neuvostoaikaisesta sotilaskartasta. Alueen asukkaat joutuvat säännöllisesti vaikeuksiin kuljettuaan vahingossa rajan yli­

Viiden päivän sota vaati yli tuhat uhria, ja sen seurauksena Etelä-Ossetia julistautui itsenäiseksi. Konflikti levisi myös toiseen Georgiasta irti haluavaan alueeseen, Abhasiaan.

Rauhansopimus syntyi mutta pysyvää ratkaisua kummankaan alueen tilanteeseen ei ole löytynyt. Venäläiset joukot vartioivat Etelä-Ossetiaa, jonka rajoja Georgia ei ole tunnustanut.

”Elämä ei ole kummoista, koska töitä ei ole”

Sodan seurauksena Georgiassa on edelleen yli 100 000 pakolaisia, joista suuri osa on majoitettu rajan tuntumaan rakennettuihin pakolaisleireihin.

Tbilisiin johtavan tien varressa sijaitsevassa Tserovanin pakolaisleirissä asuva 42-vuotias Paata Zangurashvili syyttää vuoden 2008 tapahtumista sen aikaista hallitusta ja venäläisiä.

– Georgialaisten ja osseettien välillä ei kotiseudullani ollut aikaisemmin mitään ongelmaa. Oma vaimonikin on osseetti, hän sanoo.

Tserovanin pakolaisleirissä asuva Paata Zangurashvili syyttää vuoden 2008 sodasta Georgian hallitusta ja venäläisiä. 15-vuotias Ana Mghebrishvili kertoo, ettei ole vieraillut kotiseudullaan viiteen vuoteen.­

Maanviljelijänä ja karjankasvattajana työtä tehneellä miehellä on kaksi taloa Etelä-Ossetian puolella, mutta hän ei voi itse matkustaa rajan yli, koska häneltä puuttuu matkustusasiakirja. Vaimo ja tanssijana työskentelevä poika sen sijaan pääsevät käymään töissä kotiseudullaan.

– Ilmapiiri leirillä on ihan hyvä, koska täällä asuu paljon entisiä naapureitani. Mutta elämä ei ole kummoista, koska töitä ei ole, Zangurashvili valittelee.

 Haluan muuttaa takaisin, tämä ei ole kotini.

Zangurashvilin 16-vuotias tytär ei suostu tulemaan ulos, mutta ohi kulkeva samanikäinen Ana Mghebrishvili uskaltautuu puhumaan toimittajille. Kahdeksanvuotiaana sotaa karkuun lähtenyt tyttö ei ole käynyt kotiseudullaan viiteen vuoteen.

– Haluan muuttaa takaisin, tämä ei ole kotini, hän sanoo hyvällä englannilla.

Suomi toimii esimerkkinä

Georgian nykyinen hallitus astui valtaan 2013. Pääministeri Irakli Garibashvili kuuluu edeltäjänsä, miljardööri Bidzina Ivanishvilin suojatteihin.

Hallituksessa kahden konfliktin ratkaisemisesta vastaava ministeri Paata Zakareishvili suo suomalaisille vieraille yli tunnin aikaansa ministeriönsä neuvotteluhuoneessa. Hänen mielestään Suomi toimii esimerkkinä Georgialle suhteiden luomisessa uudelleen Venäjän kanssa, mihin hallitus on pyrkinyt.

Paata Zakareishvili sanoo Georgian välttelevän konfliktia Venäjän kanssa kaikin keinoin.­

– Suomi on onnistunut luomaan jonkinlaisen immuniteetin Venäjää kohtaan. Toivotaan, että mekin pääsemme joskus samaan, hän sanoo.

Etelä-Ossetian ja Abhasian konflikteja pidä Zakareishvilin mukaan niputtaa yhteen, vaikka molempien tausta onkin Neuvostoliiton hajoamisessa.

– Abhasialle tärkeintä on itsenäisyys ja kansainvälisen yhteisön tunnustus. Etelä-Ossetian tavoite ei ole itsenäisyys, vaan Venäjään liittyminen, hän selittää.

”Venäjää ei voi voittaa tankein”

Luottamuksen löytäminen Venäjän kanssa ei ole helppo tehtävä. Zakareshvili sanoo Venäjän odottavan jatkuvasti, että Georgia tekisi virheen omassa toiminnassaan.

– Jos teemme sellaisen, Venäjä käyttää sen heti hyväkseen. Hallitus on pyrkinyt kaikin keinoin siihen, ettei tällaista tilannetta synny, hän sanoo.

Heinäkuussa Georgia syytti Venäjää epävirallisen rajan siirtämisestä Georgian suuntaan – yksinkertaisesti liikuttamalla näitä kylttejä kauemmaksi.­

– Emme lähde näihin provokaatioihin mukaan, siitä huolimatta että ne ovat jatkuvia. Sellaisia ovat erityisesti rajakylttien siirtäminen sekä pienet asiat, jotka luovat huolta yhteiskunnassamme.

Miten Venäjä reagoisi, jos Georgiasta irrottautuneet alueet haluaisivatkin palata vanhan emämaansa yhteyteen?

– Venäjän keinovalikoimassa ei ole muuta kuin tankkeja. Jos emme provosoidu itse aseelliseen yhteenottoon, niin loppujen lopuksi Venäjän on vaikea vaikuttaa kehitykseen, Zakareshvili sanoo.

– Venäjää ei voi voittaa tankein, koska heillä tulee aina olemaan niitä enemmän kuin meillä. Se onnistuu ainoastaan sellaisin asein, joita Venäjällä ei ole, eli demokratialla.

Demokratia vai ajojahti?

Entä demokratian tila Georgiassa? Maan suosituimman kaupallisen tv-kanava Rustavi 2 on viime kuukausien aikana ajautunut lopettamisuhan partaalle erilaisten määräysten ja oikeusjuttujen seurauksena, jotka ovat johtaneen kanavan omaisuuden takavarikoimiseen.

Avoimesti oppositiota tukeva Rustavi 2 tunnetaan räväkästä poliittisesta sisällöstään. Etyjin mediavaltuutettu Dunja Mijatović sanoi elokuussa oikeudenkäyntien uhkaavan median vapautta monimuotoisuutta Georgiassa.

Rustavi 2:n viestintäjohtaja Nina Nakashidze syyttää nykyistä hallitusta sananvapauden tukahduttamisesta ja kriitikkojen vainoamisesta.­

Rustavi 2:n viestintäjohtaja Nina Nakashidze syyttää nykyistä hallitusta sananvapauden tukahduttamisesta ja kriitikkojen vainoamisesta. Kanavan mukaan operaation takana on entinen pääministeri Ivanishvili, jonka väitetään edelleen johtavan maata kulisseista.

– Kyse on poliittisesta ajojahdista, Nakashidze sanoo.

Zakareshvili syyttää vaikeuksista riitaa kanavan edellisen omistajan kanssa. Hän muistuttaa presidentti Saakashvilin vaihdattaneen kaudellaan kanavan omistajat moneen kertaan ja puuttuneen muidenkin kanavien sisältöön, toisin kuin nykyinen hallitus.

– Voitte katsoa kansainvälisiä tilastoja. Meidän oikeusjärjestelmämme on hyvin oikeudenmukainen, hän puolustautuu.

Maassa toivotaan lännen tuen palauttamista

Georgia on pyrkinyt länteen ja erityisesti kohti Nato-jäsenyyttä pitkään ja määrätietoisesti. Missään muulla ei näe yhtä paljon EU-lippuja kuin täällä.

Vielä vuoden 2008 sodan alla kaikki näytti hyvältä, kun Georgiassa vieraillut Yhdysvaltain presidentti George W. Bush liputti vahvasti maan Nato-jäsenyyden puolesta.

Toivo ei ole mennyt, vaikka sota ja Venäjän aggressiiviset toimet Ukrainassa laittoivat suunnitelmat toistaiseksi jäihin. Nyt maassa toivotaan lännen tuen palauttamista.

– Georgia on eurooppalainen maa kulttuurinsa ja historiansa puolesta. Nykyisin jopa 80 prosenttia georgialaisista tukee jäsenyyttä EU:ssa ja Natossa, sanoo Georgian Eurooppa- ja euroatlanttisesta kehityksestä vastaavana ministerinä toimiva David Bakradze.

Ministeri David Bakradze toivoo maansa voivan jatkaa liikkumista kohti Nato-jäsenyyttä.­

Aikaisemmin Georgian suurlähetystön asiainhoitajana Helsingissä toiminut Bakradze toivoo maansa voivan toimia kuten parhaaksi näkee.

– Aivan kuin Suomi, joka on päättänyt olla hakematta Nato-jäsenyyttä, mutta joka varmasti voi niin toimia halutessaan.

Hän vakuuttaa, ettei Georgialla ole pyrkimyksillään tarkoitus toimia Venäjää vastaan.

– Kuka muka haluaisi kohdistaa ulkopolitiikkansa Venäjää vastaan? Emme me ainakaan, meillä on siitä riittävästi kokemusta.

Ylläoleva video: Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa tutkitaan sotarikoksien mahdollisuutta Etelä-Ossetiassa vuoden 2008 sodassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?