Saksalaiskenraalin salaiset paperit kertovat, miten Suomi ja Saksa valmistautuivat sotaan

Julkaistu:

Saksalaiskenraali Erich Buschenhagen oli keskeinen hahmo Suomen tiellä jatkosotaan 1941. IS pääsi tutustumaan hänen yksityisarkistoonsa Berliinissä.
Helmikuu 1946, metsäinen tie jossakin Saksassa. Kaksi saksalaista sotavankia, jalkaväenkenraali Erich Buschenhagen ja sotamarsalkka Friedrich Paulus, seisoskelee ja katselee, kuinka heidän neuvostoliittolaiset vartijansa korjaavat seurueen autoa.

Miehet on kuljetettu pahamaineisesta Lubjankan vankilasta Moskovasta lentoteitse Berliiniin. Sieltä matka jatkuu autolla kohti Nürnbergiä ja suurta sotarikosoikeudenkäyntiä, jonne heidät on käsketty syyttäjän todistajiksi.

Kulkuneuvo on kuitenkin – jälleen kerran – hajonnut pitkällä ajomatkalla.

– Buschenhagen, lähdetään karkuun, ehdottaa Paulus.

– Täällä ne eivät saa meitä koskaan kiinni.


KENRAALI toppuuttelee sotamarsalkkaa. Venäläiset ovat luvanneet päästää kummankin vapaaksi heti Nürnbergin todistajanlausunnon jälkeen. Buschenhagenin kehotuksesta miehet eivät lähde juoksemaan metsään.

Perillä Buschenhagen ja Paulus astuvat vuorollaan tribunaalin todistajanaitioon. Buschenhagen kertoo tuomareille muun muassa Suomen liittymisestä sotaan Saksan rinnalla, Paulus osuudestaan Hitlerin suuren idänsotaretken valmisteluissa.

Sitten – vapaus? Venäläisten lupaus osoittautuu tyhjäksi: upseerit joutuvat heti takaisin Moskovaan. Paulus pääsee muuttamaan sosialistiseen Itä-Saksaan 1953, Buschenhagen palaa kotiin Länsi-Saksaan vasta lokakuussa 1955.


Tämän tarinan on tallentanut jalkaväenkenraalin poika Klaus Buschenhagen (1933–2012) muistelmakirjaansa, jota ei ole julkaistu. Pöytälaatikkoon jäänyt teos on perheen yksityisarkistossa, johon IS pääsi tutustumaan syyskuussa.

”Kuten tiedämme, näitä tapahtumia seurasi vielä yhdeksän ja puoli vuotta vankeudessa. Pako noissa oloissa ei olisi kuitenkaan todennäköisesti päättynyt onnellisesti”, kirjoittaa isänsä elämäntarinan hyvin tuntenut Klaus Buschenhagen.

 

Buschenhagen, lähdetään karkuun!

Erich Buschenhagen (1895–1994) oli Suomen kannalta kiinnostava hahmo. Everstinä ja Saksan Norjan-armeijan esikuntapäällikkönä välirauhan aikana hän oli keskeisessä asemassa, kun Saksa ja Suomi neuvottelivat sotilaallisesta yhteistyöstä sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Buschenhagenin keskustelukumppanit olivat Päämajan korkeimpia upseereita: hän tapasi muun muassa kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin, kenraalimajuri Axel Fredrik Airon ja operaatiopäällikkönä toimineen eversti Kustaa Tapolan.


YKSITYISARKISTOSSA on dokumentteja sekä näistä neuvotteluista että saksalaisten operaatiosuunnitelmista: kopioita Wehrmachtin salaiseksi leimatuista raporteista, sähkeistä ja armeijakäskyistä ja kenraalin kirjeenvaihtoa tutkijoiden kanssa.


Historiallinen jackpot puuttuu: Buschenhagenin omia muistiinpanoja, kalentereita tai yksityisiä matkakertomuksia Suomesta ei ole tallessa. Arkistoidut Wehrmacht-asiakirjat ovat tuttuja tutkimuskirjallisuudesta.

Henkilökohtaisten merkintöjen puutteesta huolimatta arkisto avaa kiinnostavan näkymän Saksan tavoitteisiin itärintaman pohjoisella siivellä sekä Wehrmachtin sotilaalliseen suunnitteluun ja sen taustoihin.

Arkiston asiakirjoissa on muun muassa luonnehdintoja Päämajan suomalaisupseereista.

”Kenraalimajuri Airo on epäilemättä erittäin älykäs ja hyvän sotilaallisen koulutuksen saanut persoona, joka pitää itsensä korostetun kaukana kaikista poliittisluonteisista kysymyksistä”, kirjoittaa Saksan Helsingin-lähetystön sotilasasiamies, eversti Horst Rössing 10. tammikuuta 1941.


RÖSSINGIN raportti on osoitettu Saksan Norjan-armeijalle.

”Airo on rotupuhtaan suomalaisen prototyyppi, joka vastustaa ankarasti ruotsinsuomalaisten liian suurta vaikutusvaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa, erityisesti asevoimissa. Kenraalimajuri puhuu huonosti ruotsia eikä hän hyväksy ruotsin kielen käyttöä Suomessa. Koska useimmat ulkomaalaiset eivät osaa suomea, pitää hänen kanssaan keskustella ranskan kielellä, jota hän hallitsee hyvin. Saksaa kenraalimajuri osaa vain heikosti.”


Eversti Rössingin raportin mukaan Airo ja saksalaiset kävivät 7. tammikuuta 1941 jo melko tarkkoja sotilaallisia keskusteluja toimista Pohjois-Suomessa siinä tapauksessa, että Suomi joutuisi uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Näissä keskusteluissa Airo ilmoitti Rössingin mukaan, ettei Suomi pystyisi puolustamaan Petsamoa mahdolliselta Neuvostoliiton hyökkäykseltä.


SAKSA ja Suomi sopivat sotilasyhteistyöstä muodollisesti Salzburgissa toukokuun lopulla 1941. Buschenhagen oli suomalaisen upseerivaltuuskunnan mukana näissä neuvotteluissa. Suomalaiset korostivat ryhtyvänsä sotaan vain siinä tapauksessa, että Suomi joutuu ensin Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi.

Buschenhagen on tallentanut jäljennöksen kenraali Heinrichsin muistiosta, joka on päivätty 2. kesäkuuta 1941. Siinä Päämaja vastaa saksalaisten ehdotuksiin ja antaa tiedot saksalaisten käyttöön luovutettavista lentokentistä ja niistä suomalaisjoukoista, jotka voivat ottaa osaa sotatoimiin.

Heinrichsin muistion henki on positiivinen.

”Saksan korkeimman johdon esitysten taustalla oleva perusajatus ei voi kuin täyttää ilolla Suomen taistelevat miehet. Siksi suomalaiset pitävät sitä historiallisena merkkinä suuresta tulevaisuudesta”, muistiossa sanotaan.


BUSCHENHAGENIN salaiseksi leimatussa raportissa Salzburgin neuvotteluista kerrotaan muun muassa suomalaisten valmiudesta edetä talvisodassa menetettyjä alueita pitemmälle.

”Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö korostaa, että suomalaiset voimat (12. Div.) ovat mukana hyökkäyksessä myös vanhan valtiorajan ylitse.”


Suomalaisupseerit ovat sotien jälkeen kuvanneet näitä jatkosotaa edeltäneitä sotilasneuvotteluja vain yleisluontoisiksi ja hypoteettisiksi. Kustaa Tapolan mukaan saksalaiset raportoivat niistä esikunnilleen omien toiveidensa mukaisesti ja liian optimistisesti.

Operaatio Barbarossa – Saksan massiivinen hyökkäys Neuvostoliittoon – alkoi 22. kesäkuuta 1941. Suomi liittyi sotaan 25. kesäkuuta Neuvostoliiton pommitettua Suomen aluetta.

Näin suomalaiset toimivat sovitun mukaisesti ja aloittivat sotatoimet vasta jouduttuaan hyökkäyksen kohteeksi.


JOULUNA 1945 Buschenhagen antoi Moskovassa kuulustelulausunnon, joka lähetettiin tammikuun alussa 1946 pika pikaa sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin Helsinkiin. Lausunto oli syytettyjen ja myös marsalkka Mannerheimin kannalta kiusallinen, vaikka se oli epätarkka ja sisälsi virheitä muun muassa neuvottelujen ajankohdasta.

Syyttäjä Toivo Tarjanne käytti Buschenhagenin kertomusta osoittaakseen, ettei Saksa vienyt Suomea jatkosotaan väkisin kuin pässiä narusta – suomalaiset neuvottelukumppanit olivat alusta lähtien aktiivisesti mukana suunnitelmissa. Valvontakomissio puolestaan piti kenraalin kertomusta kiistattomana näyttönä siitä, että syytettyjen argumentti jatkosodasta Suomen omana ”erillissotana” oli kaatunut.

Puolustus onnistui kuitenkin virheiden vuoksi nakertamaan lausunnon uskottavuutta eikä sillä uskota olleen suurta merkitystä langetettuihin tuomioihin.



Lue lisää Erich Buschenhagenin toiminnasta Suomessa Ilta-Sanomien tuoreesta Syytetyt-erikoislehdestä. Se kertoo Helsingissä tasan 70 vuotta sitten alkaneesta sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä. Hinta 3,90 euroa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt