Ulkomaat

JFK:n hävetyn sisaren julmasta kohtalosta kohistaan USA:ssa – lobotomia tuhosi Rosemaryn

Julkaistu: , Päivitetty:

kennedyt
Isän pakottamana tehty lobotomialeikkaus, eristys maailmalta loppuelämäksi. Rosemary Kennedyn, presidentti John F. Kennedyn hävetyn sisaren julmasta kohtalosta tuli USA:ssa syksyn puheenaihe.

SYNNYTYS oli käynnistynyt, mutta lääkäriä ei näkynyt missään. Kätilö käski naista odottamaan. Älä ponnista, älä vielä.

Kahden poikalapsen äiti tunsi supistusten vuoksi valtavia tuskia. Onko kaikki kunnossa? Miksi lääkäri ei ole paikalla? Miksi hän – Joseph Kennedyn vaimo – joutui odottamaan? Sitä 104-vuotiaaksi asti elänyt Rose Kennedy mietti kuolemaansa saakka.

Rosemary Kennedy syntyi 13. syyskuuta 1918 perheensä vanhimpana tyttärenä. Hänen isänsä Joseph (Joe) oli Harvardin yli­opistosta valmistunut liikemies ja diplomaatti, joka janosi rahaa, valtaa ja ulkopuolisten arvostusta.

Ennen Rosemarya Rose-äiti oli synnyttänyt kaksi poikaa: Joseph jr:n 1915 ja Johnin 1917. Rosemaryn jälkeen perheeseen syntyi vielä kuusi lasta lisää: Kathleen, Eunice, Patricia, Robert, Jean ja Edward.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Rosemary oli heistä se selvästi erilainen. Hänen elämästään on julkaistu nyt syksyllä kaksi kirjaa, The Missing Kennedy ja Rosemary – The Hidden Kennedy. Ne piirtävät kuvan tytöstä, jonka isä uhrasi. Joe Kennedyn ajattelutavan mukaan mikään ei saanut uhata hänen perheensä nousua Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimmaksi suvuksi.


KENNEDYJEN vanhin tytär oppi kävelemään, lukemaan, syömään ja puhumaan paljon myöhemmin kuin lapset yleensä. Äiti ja isä vertailivat Rosemarya ensin isoveljien kehityskäyrään ja myöhemmin myös muihin lapsiinsa.


Jokin ei tuntunut olevan kunnossa, vanhemmat ajattelivat. Tuohon aikaan ei puhuttu lukihäiriöistä, ei ylivilkkaudesta eikä keskittymsongelmista samalla tavalla kuin nykyään. Jälkikäteen on analysoitu, että noita piirteitä Rosemaryssa oli.


ROSEMARYN koulunkäynti oli vaikeaa, oppiminen tuotti tytölle suurta tuskaa. Samalla kärsivät myös vanhemmat. Miten on mahdollista, että heidän lapsensa ei olekaan se etevin ja taitavin?

Äiti kiersi kaikki mahdolliset asiantuntijat läpi ja vaati selitystä. Lopulta äidille kerrottiin, että tytär on kehitysvammainen. Se oli tuohon aikaan termi, jota käytettiin kuvaamaan kaikkia mahdollisia poikkeavuuksia henkisessä kehityksessä.

Tieto oli sokki niin isälle kuin äidillekin.


PRESIDENTTI Franklin D. Roosevelt nimesi Joe Kennedyn Yhdysvaltojen suurlähettilääksi Lontooseen 1938.

Rosemary, 20-vuotias nuori nainen, kävi oppimisongelmistaan huolimatta siellä koulua. Isälle tilanteen käsitteleminen alkoi käydä entistä vaikeammaksi.

Joe Kennedy alkoi nähdä tyttärensä olevan yhä suurempi uhka perheen tietoisesti kiiltokuvamaiseksi rakennetulle maineelle. Isä muun muassa ilmoitti kouluun, että siellä pitäisi alkaa tarkkailla Rosemaryn syömistä. Tyttö oli näet isän mielestä lihonut, ja hänellä oli selvästi ongelmia painonsa hallinnassa.


KENNEDYT palasivat pian toisen maailmansodan sytyttyä takaisin Yhdysvaltoihin, Washingtoniin.

Isä rakensi määrätietoisesti poikiensa uraa, ja huolestui ”seksuaalisesti aktiivista elämää” viettäneen Rosemaryn käytöksestä ja sen vaikutuksesta Kennedy-nimen maineelle.

 

Joseph Kennedy päätti viedä Rosemaryn lobotomialeikkaukseen.

Tytär vietti aikaa isän mielestä epämääräisessä seurassa. Jotain oli tehtävä, niin isä ajatteli. Rosemary ei hänen mielestään pystynyt hallitsemaan itseään ja oli välillä jopa väkivaltainen.


ISÄN PAHIN painajainen oli, että Rosemary tulisi raskaaksi. Joseph Kennedy päätti toimia. Useimmat lähteet väittävät, että isä teki päätöksen yksin, vaimoltaan kysymättä.


Hän päätti viedä Rosemaryn lobotomialeikkaukseen.


LOBOTOMIA oli 1940-luvulla uusi tapa hoitaa psyykkisesti sairaita ihmisiä. Leikkauksessa otsalohkojen yhteydet aivojen takaosiin katkaistaan, kun molemmin puolin päätä on ensin porattu reiät.

Toimenpiteen jälkeen potilaan aggressiivisuus yleensä katosi, mutta persoonallisuus muuttui täysin. Osa taantui täysin, takaisin pienen lapsen tasolle.


Niin kävi myös 23-vuotiaalle Rosemary Kennedylle. 1941 tehty operaatio epäonnistui. Se lopetti Rosemaryn väkivaltaisuuden, mutta aikuinen nainen muuttui henkisesti 2-vuotiaaksi.

Jo ennen leikkausta tytär oli ollut isälleen häpeäpilkku, mutta sen jälkeen Rosemarysta tuli Kennedyn klaanin vaiettu salaisuus. Hän muuttui tytöksi, joka eli vankina omassa kehossaan ja mielessään.


Rosemary piti saada pois muun perheen elämästä, niin Joe-isä ajatteli. Leikkauksen jälkeen Rosemary sijoitettiin yksityiseen sairaalaan New Yorkiin.

1949 hänet siirrettiin Wisconsinin osavaltiossa sijaitsevaan laitokseen, jossa oli muitakin Rosemaryn kaltaisia. Hänelle järjestettiin kaksi omaa hoitajaa, katolilaista nunnaa, joiden avulla Rosemaryn päivät, viikot ja lopulta vuodet etenivät hyvin samankaltaisella kaavalla.

Koirakin hänelle laitokseen järjestettiin, mutta ostivatko vanhemmat sillä itselleen parempaa omatuntoa? Aikuinen nainen oli mieleltään kuin pieni lapsi – ja ehkä juuri siksi hän kaipasi sinne, missä muutkin olivat.

Rosemary ikävöi kotiin.


TAMMIKUUSSA 1961 Kennedyn perheen toiseksi vanhin poika, 43-vuotias John Fitzgerald, nousi Yhdysvaltain historian nuorimpana maan presidentiksi.

Vaalikampanjan aikana myös Rosemaryn nimi oli noussut esiin. Missä hän on? toimittajat kyselivät. Heille valehdeltiin.


Rosemaryn kerrottiin ”muuttaneen kauemmas” ja toimivan opettajana vammaisten lasten koulussa. Hänen kerrottiin vaalivan yksityisyyttään. Sitä hän todella oli, mutta vastoin omaa tahtoaan – ja yksityisen lisäksi hyvin, hyvin yksinäinen.

Joe-isä kuoli loppuvuonna 1969. Hän ei koskaan käynyt tapaamassa Rosemarya St. Colettassa. Aikaa olisi ollut 20 vuotta.


ROSE-ÄITI vieraili laitoksessa ensimmäisen kerran 1961, sen jälkeen kun JFK oli valittu presidentiksi. Kun äiti saapui St. Colettaan, hän näki tyttärensä kahden nunnan seurassa. Tytärkin huomasi äidin ja lähti tulemaan häntä kohti.

Rose kertoi myöhemmin, miten hänen vanhin tyttärensä levitti äitinsä edessä kätensä. Äiti odotti halausta.

Rosemary löi kuitenkin äitiään voimakkaasti rintaan ja huusi. Hän kiljui kysymystä, miksi hänet oli jätetty, miksi hänet oli hylätty.


MIEHENSÄ kuoleman jälkeen Rose Kennedy on väittänyt, että päätös lobotomiasta oli yksinomaan Joe Kennedyn. Hän ei itse siitä tiennyt, eikä siihen vaikuttanut.

Mutta muuttuiko äidin suhtautuminen tyttäreensä sittemmin? Pystyikö hän osoittamaan lapselleen rakkautta sillä tavalla kuin äidit yleensä – ovat lapset sitten millaisia tahansa, osaavia tai osaamattomia?

Joe ja Rose Kennedyn esikoispoika Joseph jr kuoli toisessa maailmansodassa elokuussa 1944, kun hän kuljetti räjähdelastissa ollutta sotilaslentokonetta. Kone räjähti, eikä Kennedyn ruumista koskaan löydetty.


JOHN F. KENNEDY toimi presidenttinä vajaat kolme vuotta. Salamurhaaja ampui hänet Dallasissa marraskuussa 1963. Murhaajasta ei edelleenkään ole täyttä varmuutta.

Robert Kennedy koki John-veljensä kohtalon. Sirhan Sirhan ampui hänet presidentinvaalikampanjan aikana 1968.

John ja Robert olivat Rose-äidin silmäterät, ei Rosemary. Kun pojat olivat kuolleet, äidin kerrotaan purkaneen tuskaansa sanoilla, jotka kuvasivat hänen todellisia tunteitaan: – Miksi Jumala vei minulta kolme lahjakasta poikaa ja jätti vammaisen tyttären?

 

Joe Kennedy alkoi nähdä tyttärensä olevan yhä suurempi uhka perheen tietoisesti kiiltokuvamaiseksi rakennetulle maineelle.

ÄITI SYYTTI tyttären erilaisuudesta koko elämänsä ajan kätilöä, joka ei hakenut lääkäriä ajoissa paikalle, kun Rosemary syntyi. Se johti ensin happivajeeseen ja kertautui sitten kaikkeen muuhun. Niin Rose Kennedy ajatteli.

Mutta millainen äiti soittaa vuosikausia suljetussa hoitolaitoksessa eläneen tyttärensä hoitajille säännöllisesti, ettei Rosemarylle saa antaa jälkiruokaa tai mitään muitakaan herkkuja, ettei hän liho?

Hoitajat kuuntelivat, mutta eivät totelleet äidin vaatimuksia. Eivät he halunneet viedä eristetyn naisen elämästä niitä harvoja iloja, joita enää oli jäljellä.


ENTÄ miten sisaruksen suhtautuivat Rosemaryn kohtaloon? Kuinka paljon he tiesivät tai halusivatko edes kuulla kaikkea? Oliko totuudelta sittenkin helppo sulkea korvat?

Ei, ei se helppoa ollut, eivätkä kaikki sitä edes halunneet. Presidentti John F. Kennedy allekirjoitti lokakuun lopussa 1963 laki­aloitteen, jolla vapautettaisiin henkisesti jälkeenjääneet laitosmaisesta pakkohoidosta. Se laki­aloite jäi hänen viimeisekseen ennen salamurhaa.

Näkyvimmin on toiminut Eunice Kennedy, joka alkoi kantaa huolta kehitysvammaisista jo 1950-luvulla.

 

Rosemary haudattiin vanhempiensa viereen. Heidän rinnallaan hän olisi halunnut myös elää.

Hän perusti myöhemmin pitkään johtamansa organisaation, joka järjesti kehitysvammaisille omat olympialaiset ensimmäisen kerran 1968. Ajattelu tasa-arvoisemmasta maailmasta, jossa ihmisiä ei sorrettaisi henkisen kypsyyden perusteella, juonsi läheltä – hänen oman siskonsa kohtalosta.


Rosemary Kennedy kuoli Fort Atkinsonin sairaalassa 86-vuotiaana, tammikuussa 2005. Hän eli vuodet 1949–2005 St. Colettan alueella siinä samassa laitoksessa, jonne isä hänet siirrätti lobotomia­leikkauksen jälkeen pois muiden silmistä.

Sisarukset Jean, Eunice, Patricia ja Edward saattoivat hänet viimeiselle matkalle siskonsa kuolinvuoteen äärellä istuen.

Ruumis haudattiin Holyhoodin hautausmaalle, Joe ja Rose Kennedyn viereen – vanhempiensa, joiden rinnalla Rosemary Kennedy olisi halunnut myös elää, yhtä tasa-arvoisena kuin muutkin sisarukset.

Erilaisuudestaan huolimatta.
Lähteet: Daily Mail, The Guardian, Huffington Post, People.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt