Ulkomaat

Isä katosi talvisodassa – Valentina Tereshkovaa ei haluttu päästää historialliselle avaruuslennolle: ”Minua pidettiin petturin tyttärenä”

Julkaistu:

IS Historia
– Hei, taivas, riisu hattusi! lausui Valentina Tereshkova ennen historiallista avaruuslentoaan puolivuosisataa sitten. Oli kuitenkin lähellä, että hänen tilalleen olisi valittu joku muu. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu epäili, että Tereshkovan isä oli antautunut suomalaisten vangiksi talvisodassa.
Nykyisessä Venäjän Karjalassa, entisillä Suomen mailla seisoo rinnakkain kaksi kivipaatta, jotka näyttävät hieman kiireessä kyhätyiltä – kivien keskinäinen kokoero kun ei näytä erityisen harkitulta.

Isompaan on ikuistettu kasvokuva neuvostosotilaasta tähtikokardissaan. Pienemmässä lukee teksti: Panssarivaunun komentaja Vladimir Aksjonovitsh Tereshkov 25.01.1940.

Muistomerkki on seissyt paikallaan Pitkärannan lähellä Koirinojan-Lemetin alueella vasta vuodesta 1988, sillä siihen asti Vladimir Tereshkovin kohtalo oli yllättäen yksi Neuvostoliiton avaruushistorian kuumimmista arvoituksista.

Tuleva maailman ensimmäinen naisavaruuslentäjä Valentina Tereshkova oli alle kolmivuotias pikkutyttö, kun hänen isänsä lähetettiin sotimaan Suomea vastaan talvisotaan.


Jaroslavlin lähellä kolhoosissa traktorinkuljettajana työskennellyt Vladimir Tereshkov sopi luontevasti panssarivaunun komentajaksi, ja myöhemmissä sankaritarinoissa hänen onkin kerrottu taistelleen ”viimeiseen ammukseen asti” suomalaisia vastaan.

Keväällä 1940 perhe sai kuitenkin huolestuttavia uutisia: isä oli julistettu kadonneeksi.

Raskaana ollut Jelena-äiti jäi yksin hoitamaan kahta tytärtä, ja pian syntyi vielä Vladimir-poikakin. Vuosikaudet perhe elätteli toiveita, että isä vielä palaisi.

 

Halu tulla kosmonautiksi valtasi minut täysin.

Myöhemmin Valentina Tereshkova sai oppia, että kadonneeksi julistetun sotilaan status oli Neuvostoliitossa epäilyksen varjo koko perheen ylle. Kun varmuutta kuolemasta ei ollut, sijaa jäi arvailuille: olisiko Tereshkov paennut maan alle tai antautunut suomalaisten vangiksi?

– Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu epäili, että isäni oli karkuri. Siksi minun ei aluksi haluttu antaa lentää, koska olin ”petturin tytär”, Tereshkova on sanonut venäläislehdille myöhemmin antamassaan haastattelussa.

Isän mainetta nakersi sekin, että hän kuoli ”väärässä” sodassa: Neuvostoliittohan yritti vaieta talvisodan kuoliaaksi myös omille kansalaisilleen. Niinpä monissa venäläisartikkeleissa lukee yhä, että Tereshkovan isä kuoli suuressa isänmaallisessa sodassa, joka alkoi vasta 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon.

Ihanteellinen kosmonauttikokelas

Neuvostoliiton avaruusohjelman isä Sergei Koroljov oli kuitenkin vakuuttunut, että juuri Valentina Tereshkovasta tulisi hyvä kosmonautti.

Juri Gagarinin avaruuslennon jälkeen Neuvostoliitolla oli kiire ottaa seuraava propagandavoitto amerikkalaisia vastaan, ja Koroljov halusi lähettää avaruuteen naisen.

Gagarinin avaruuslennon aikaan 1961 Valentina oli 24-vuotias tekstiilitehtaan työläistyttö Jaroslavlissa. Köyhissä oloissa isättömänä kasvanut nuori nainen oli kuuluisa tahdonvoimastaan ja rohkeudestaan, ja jo parin vuoden ajan hän oli harrastanut laskuvarjohyppyjä.


Tereshkova oli myös ideologisesti oikeaoppinen, paikallisten Komsomol-nuorten sihteeri.

Gagarinin lento sai Tereshkovan haaveilemaan avaruudesta, vaikkei hän vielä tiennyt Koroljovin suunnitelmista mitään.

– Halu tulla kosmonautiksi valtasi minut täysin. Haave oli niin vahva, etten pystynyt keskittymään mihinkään muuhun, vaikka tein mitä tahansa, Tereshkova on kuvaillut.

1962 Neuvostoliitto alkoi etsiä vapaaehtoisia naisia avaruusohjelmaan. Halukkaita ilmoittautui satoja, myös Tereshkova, jonka vahvin valtti oli yli sata suoritettua laskuvarjohyppyä. Hän sopi tehtävään muutenkin: alle 30-vuotias, alle 170 senttimetriä pitkä ja alle 70 kiloa painava.

Kerrotaan, että lopulta itse Nikita Hrushtshev teki valinnan Tereshkovan eduksi. Häntä miellytti se, että nainen oli syntyjään pienen kylän kolhoosilta ja työskennellyt tekstiilitehtaan lisäksi myös autonrengastehtaalla: siis todellinen ihanne-esimerkki Neuvostoliiton proletariaatin kaikkivoipaisuudesta!

Tässä vaiheessa myös epäilyt Tereshkovan isän kohtalosta sysättiin syrjään. Asiasta joko vaiettiin tai hänen annettiin ymmärtää kaatuneen sotasankarina.

Koulutus alkaa

Tereshkova sai 18 kuukautta kestäneen koulutuksen avaruuslentoaan varten, yhdessä neljän muun naisen kanssa. Neuvostotapaan kaikki tapahtui salaisesti, joten nuori nainen joutui kertomaan jopa äidilleen valheita laskuvarjohyppytreeneistä, joihin muka kävi osallistumassa.

Koulutus oli jo itsessään rankkaa. Tereshkova joutui istumaan avaruuspuvussaan lämpökapselissa, jonka lämpötila nostettiin 70 asteeseen. Hänet laitettiin kymmeneksi päiväksi täysin äänieristettyyn tilaan, kun hänen paineensietokykyään testattiin.

MiG-hävittäjän kyydissä Tereshkovaa totutettiin sietämään painotonta tilaa. Painottomuus saatiin kestämään yhteensä 40 sekuntia ja sama toistettiin yhdellä lennolla 3–4 kertaa. Joka kerran jälkeen Tereshkovan piti suorittaa määrätty testausrituaali: kirjoittaa paperille nimensä, syödä pieni annos ruokaa ja ottaa radioyhteys lennonvalvontaan.

Paljon harjoiteltiin myös katapultin käyttöä ja laskeutumista laskuvarjolla, sillä maahan tultaessa kosmonautin piti irrottautua kapselista ja tulla alas varjon avulla.


”Hei, taivas, riisu hattusi!”

Kesäkuun 16. päivänä 1963 koitti vihdoin Tereshkovan suuri päivä. Hänen avaruusaluksensa Vostok-6 laukaistiin avaruuteen Baikonurin avaruuskeskuksen läheisestä varatukikohdasta.

Ennen lentoaan Tereshkova lausui fraasin, joka on jäänyt neuvostohistoriaan samalla tavalla kuin Neil Armstrongin ”pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle”.

– Hei, taivas, riisu hattusi! Tereshkova tervehti tulevaa lentosuuntaansa käyttäen Majakovskin runon säettä hieman muunneltuna.

Tereshkovan koodinimenä lennonjohdon kanssa käytävissä keskusteluissa oli Tshaika eli Lokki.

– Täällä Lokki. Näen horisontin, vaaleansininen kaunis nauha. Tämä on Maa. Kuinka kaunis se onkaan. Kaikki sujuu normaalisti, Tereshkova raportoi.

Todellisuudessa kaikki ei kuitenkaan sujunut hyvin. Tereshkovan kerrotaan voineen pahoin liki koko lennon ajan ja Koroljovin sanotaan jopa harkinneen lennon keskeyttämistä ennen aikojaan.

Myöhemmin Tereshkova on itse selittänyt, ettei ongelmana ollut niinkään pahoinvointi vaan avaruuskapselin pienuus ja liikkumattomana istuminen. Liki kolme vuorokautta kestäneen lennon aikana hänen oikeaa polveaan alkoi särkeä ja kypärä painoi olkapäitä.

 

Täällä Lokki. Näen horisontin, vaaleansininen kaunis nauha.

Tereshkova on kuitenkin tunnustanut, että hän oksensi kerran. Tämä ei johtunut hänen mukaansa painottomuuden tilasta vaan mukaan annettujen avaruusruokien ällöttävyydestä. Neuvostotiedemiehet olivat pakanneet hänelle mukaan muun maussa tuubiin ahdettua kaalikeittoa ja hapankaalia.

Lennolla ilmeni ohjausongelmia, joista syytettiin ensin Tereshkovaa itseään, sillä hän ei saanut käsiohjausta toimimaan kuten harjoituksissa.

Myös automaattiohjauksessa paljastui pulmia: alus ei alkanutkaan lähestyä Maata vaan loittoni koko ajan.

Tereshkova ilmoitti ongelmista lennonjohtoon ja kävi ilmi, että ohjelmaan oli syötetty väärät tiedot. Koroljov laski nopeasti uudet koordinaatit, ja ongelma saatiin korjattua seuraavana päivänä.

Kuten neuvostotapaan kuului, aluksen ohjausongelmista vaiettiin julkisuudessa täysin, vaikka pahimmassa tapauksessa Tereshkovasta olisi voinut tulla avaruuden ihmis-Laika ensimmäisen avaruuskoiran tapaan. Laikaa kuljettanut Sputnik 2 ei voinut palata hallitusti Maahan.

– Huomasin ohjelmointivirheen ajoissa ja pääsin laskeutumaan. Säilytin kuitenkin salaisuuden vuosikymmenet, sillä minua pyydettiin tuolloin vaikenemaan, Tereshkova paljasti sittemmin venäläislehdille.

Lento kesti liki 71 tuntia, tarkemmin sanoen 2 vuorokautta, 22 tuntia ja 50 minuuttia.


Laskeutuminen lavastettiin valokuvia varten uusiksi

Laskeutuminenkaan ei mennyt aivan kuten oli suunniteltu.

Kun Tereshkova oli laukaissut laskuvarjonsa, hän huomasi allaan järven. Hän oli kauhuissaan, sillä uuvuttavan lennon jälkeen hän tuskin olisi jaksanut pysytellä pinnalla pelastajien saapumiseen asti, vaikka järveenkin laskeutumista oli harjoiteltu.

Kova tuuli pelasti hänet kuitenkin järven yltä.

Maahan tulo tapahtui myös kivuliaasti. Tereshkova iski päänsä kypärän sisällä niin, että hänen nenäänsä tuli iso mustelma ja hän menetti liki tajuntansa.

Tereshkova kiidätettiin Altain alueelta Moskovaan, jossa hänen terveydentilaansa tutkittiin ja kasvojen mustelmat meikattiin huolellisesti piiloon: eihän maailman ensimmäisen naiskosmonautin sopinut ilmaantua julkisuuteen naama ruhjeilla.

Seuraavana päivänä laskeutuminen lavastettiin valokuvia varten uudelleen. Kun Tereshkova nosti kypäränsä luukkua, kameraan katsoi hymyilevä ja iloinen nainen ilman ruhjeen häivää.

Kun ensimmäinen helpotuksen tunne oli ohi, neuvostoviranomaiset löysivät huomautettavaa myös Tereshkovan toimista heti maahantulonsa jälkeen. Hänen kerrottiin nimittäin tehneen paikallisten ihmisten kanssa ”vaihtarit”. Tereshkova oli antanut uteliaille paikallisille maisteltavaksi kuvottavia avaruusruokiaan ja saanut itse vihdoinkin normaalia maanpäällistä ruokaa.

Kun lennosta kerrottiin radiossa, Tereshkovan äiti sai vihdoin tietää, ettei tyttö ollutkaan laskuvarjohyppykilpailuissa.


Rautarouva, sankari ja poliitikko

Tereshkovasta tuli Neuvostoliitolle liki Juri Gagarinin veroinen sankari, jonka elämä ei koskaan enää palannut tavallisen työläisen arkeen. Hänelle annettiin Jaroslavlista kolmen huoneen asunto ja häntä ryhdyttiin kierrättämään ympäri laajaa valtakuntaa esiintymässä. Tereshkova kelpasi Neuvostoliiton mannekiiniksi myös ulkomailla, joten hän pääsi matkustamaan sekä kommunistisiin että kapitalistisiin maihin – kertoakseen muun muassa neuvostonaisen tasa-arvosta miesten rinnalla.

Tereshkovasta tuli myös nopeasti Neuvostoliiton kansanedustaja, ja sillä tiellä hän on yhä. Nykyisin Tereshkova istuu Venäjän duumassa Yhtenäisen Venäjän kansanedustajana, mutta hän pitää erittäin matalaa profiilia eikä ole avustajansa mukaan antanut enää vuosikausiin käytännössä lainkaan haastatteluja.

Tereshkova ei koskaan enää päässyt lentämään avaruuteen, sillä Gagarinin traagisen kuoleman jälkeen Neuvostoliitto päätti säästellä ensimmäisiä kosmonauttejaan kaikilta uhkilta.


Venäjällä Tereshkovaa kutsutaan usein Rautarouvaksi, sillä hänen itsepäinen ja tinkimätön luonteensa on tullut sittemmin tutuksi kaikille hänen kanssaan työskennelleille. Toisaalta kaikki kuitenkin ymmärtävät, että päättäväisyys ja rohkeus olivat ratkaisevia syitä, miksi juuri Tereshkova valittiin lopulta ensimmäiseksi naiseksi avaruuteen.

Poikkeuksellinen rohkeus tuli esille myös pian lennon jälkeen, kun neuvostojohto kysyi Tereshkovalta, miten he voisivat palkita hänet onnistuneen avaruuslennon johdosta.

Tereshkova ilmoitti tuolloin hetkeäkään epäröimättä, että hän haluaisi vihdoin saada selville totuuden isästään ja tietää tarkemmin, missä tämä taisteli sodan aikana. Tätä ennen hän oli yrittänyt yksin selvittää asiaa arkistoista, mutta tuloksetta.

Tuosta pyynnöstä kului vielä 25 vuotta, ennen kuin neuvostojohto oli valmis tunnustamaan Mihail Gorbatshovin aloittaman avoimuuspolitiikan hengessä, että Vladimir Tereshkov kuoli talvisodassa entisellä Suomen alueella niin sanotussa Lemetin motissa – eli talvisodan legendaarisissa mottitaisteluissa. Hänen ruumiinsa ilmoitettiin lepäävän eräässä venäläissotilaiden veljeshaudassa.

Vuonna 1988 isä-Tereshkoville pystytettiin muistomerkki Koiranojan kylän lähelle, hyvin lähelle paikkaa, jossa seisoo nykyisin myös suomalaisten ja venäläisten yhteistyönä pystyttämä Murheen risti.

Venäläislähteiden mukaan Tereshkova on siitä lähtien käynyt isänsä haudalla säännöllisesti, mutta Suomeakaan kohtaan hän ei tunne katkeruutta. Vuonna 2002 hän kävi esimerkiksi luennoimassa tiedekeskus Heurekassa Vantaalla.


Artikkeli on julkaistu 28.3.2013 ilmestyneessä Ilta-Sanomien Avaruus-liitteessä.

IS Historia -sarja kertoo joka sunnuntai historian käännekohdista ja niihin liittyvistä ihmiskohtaloista.

Sarjan avausjuttu kertoi natsi-Saksan keskitysleiriltä hengissä selvinneistä suomalaisista merimiehistä. Lue juttu täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt