Etelä-Afrikan slummeissa apartheid ei päättynyt koskaan: ”Ihmisille maksetaan yhä palkkaa värin, ei ammattitaidon mukaan.” - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Etelä-Afrikan slummeissa apartheid ei päättynyt koskaan: ”Ihmisille maksetaan yhä palkkaa värin, ei ammattitaidon mukaan.”

Guguletun townshipin asukkaiden elämä on kamppailua ryöstelyn, väkivallan, huumerikollisuuden, köyhyyden ja veden kanssa.

Kaverukset Bafana (vasemmalla), Akhona ja Buntu tepastelemassa kotiseudullaan, jossa piikkilanka-aidat kuuluvat katukuvaan.­

20.6.2015 13:03

On kulunut 21 vuotta siitä, kun Nelson Mandela julisti eteläafrikkalaiset vapaiksi ja apartheidin, valkoisen sortovallan ja rotuerottelun, päättyneeksi. He, joihin julistuksen olisi kuulunut vaikuttaa eniten, eivät ole nähneet muutosta vanhaan hirmuhallintoon.

Townshipit ovat apartheidin aikana jaettuja asuinalueita, jotka annettiin köyhimmille ei-valkoisille. Guguletun township Kapkaupungin kansainvälisen lentokentän kupeessa on yksi niistä.

– Olemme odottaneet, mutta emme ole nähneet mitään muutosta täällä missä asumme. Kun vertaamme köyhien mustien eteläafrikkalaisten määrää ja vertaamme valkoisiin, apartheid ei todella ole ohi, guguletulainen Anathi Masiza kertoo.

Monet Guguletun hökkelit on maalattu pastelliväreillä.­

On helppo kuvitella, että Guguletu on pysynyt samanlaisena iät ajat. Karut päällystämättömät kadut kiemurtelevat hökkeleiden ohi, joista useimmat on rakennettu sinne minne parhaaksi on nähty. Osoitetietoja tai karttoja ei sen vuoksi ole. Virallisesti Guguletussa arvioidaan asuvan noin satatuhatta ihmistä.

 Kuun lopussa ei kannata mennä ulos, sillä ryöstäjät ovat liikkeellä, kun ihmiset ovat saaneet palkkakuittinsa.

Talot on rakennettu aaltopellistä, pahvista, laudoista, pressuista ja ”hyväosaisimmat” ovat saaneet käyttöönsä sementtiä. Välillä helteisessä slummissa leyhähtää pistävä ulosteiden haju.

PARIKYMPPINEN Masiza sanoo, että hallitus antaa jatkuvasti tyhjiä lupauksia. Se pitää itsensä kiireisenä suihkukoneostoksilla samaan aikaan, kun kansalla ei riitä rahat ruokaan.

– Tilanne paranisi ainoastaan silloin, jos hallitus toteuttaisi lupauksensa mustien lasten koulutuksen parantamisesta. Se olisi ainoa tie, mutta en usko niin tapahtuvan.

Masizan teini-ikäinen pikkuveli Bafana Masiza sanoo, että perhe elää gangsterien pelossa. Guguletun kadut on tägäilty täyteen jengipomojen tunnuksia, jottei kellekään jäisi epäselväksi, kuka alueella päälliköi.

Masizan perheen pieni violettisävyinen asumus sijaitsee valtavaa hautausmaata vastapäätä. Perhe kuulee naapurustosta laukausten kajahtelua miltei päivittäin.

– Näemme melkein joka viikonloppu hautajaissaattueen, joka kuoppaa nuorta vainajaa. Kuun lopussa ei kannata mennä ulos, sillä ryöstäjät ovat liikkeellä, kun ihmiset ovat saaneet palkkakuittinsa.

KÖYHIEN mustien palkka on keskipalkan alapuolella. Jos heillä ylipäätään on töitä, he tienaavat noin 100-150 euroa kuukaudessa, jos sitäkään. Bafanan ystävä Akhona kertoo, ettei hän saa harjoittaa DJ:n ammattiaan muualla kuin omalla alueella.

– En voi mennä toiselle puolelle townshipia soittaman levyjä, sillä jengiläiset puukottaisivat minut. Töiden puutteen vuoksi siellä DJ:n hommat on varattu oman alueen pojille.

Seti, 42, muistaa apartheidin ajan ja kuinka hän taisteli sitä vastaan. Hänet laskettiin rotuerottelun aikaan värilliseksi.

– Taistelimme uuden Etelä-Afrikan puolesta, mustat ja värilliset yhdessä. Mutta se on yhä sama, vaikka mustat ovatkin vallassa. Ihmisille maksetaan yhä palkkaa värin, ei ammattitaidon mukaan. Siksi monet ovat ylivelkaantuneet.

Kun leikki- ja urheilupuistoja ei ole, jalkapallokentän virkaa saa toimittaa jätteistä askarreltu kotikutoinen kenttä.­

Ikäistään vanhemmalta näyttävä Seti harmittelee, että hänen oma poikansa sortui huumeisiin ja rikoksiin. Hän miettii, ettei ketään pakoteta käyttämään huumeita.

– Alunperin jengit perustettiin oman yhteisön suojelemiseksi. Sitten tulivat huumeet. Enää jengeissä ei ole kyse suojelusta, vaan kamasta. Hallitus ei voi tehdä mitään, sillä kun yksi huumetalo sulkee ovensa, toinen avaa.

MASIZAN perheeseen kuuluvat Anathin ja Bafanan lisäksi vanhemmat, isoveli, pikkuveli ja isoäiti. Anathilla on kaksi lasta. Pienessä hökkelissä asuu siis yhdeksän ihmistä. Perhe on kuitenkin oikeastaan vielä suhteellisen pieni kooltaan townshipin asunnoissa. Yhdessä luukussa voi olla jopa 16 ihmistä.

Perheen vanhin poika Siphiwe on saanut pätkätyösopimuksen kaupungin puhtaanapitolaitokselta. Hän kertoo, että alueen suurimmat ongelmat liittyvät puhtaaseen veteen. Townshipissä voi olla yksi hana korttelia kohti ja sähkökatkoksetkin ovat yleisiä.

– Elämä on kamppailua monessa suhteessa. Tarvitsisimme kunnon vessat ja peseytymismahdollisuudet. Meillä ei ole sisävessoja lainkaan. Yhtä bajamajaa saattaa käyttää kymmenen ihmistä.

Guguletua reunustavat bajamajojen rivistöt. Niiden ovissa roikkuvat vahvat munalukot. Vessat täyttyvät nopeasti, eikä hallitus tyhjennä niitä riittävän usein. Ulosteet valuvat kaduille.

Sisävessoja ei ole, eikä hallitus tyhjennä bajamajoja riittävän usein.­

– Tuntuu pahalta, että lapset leikkivät kirjaimellisesti paskan keskellä. He eivät aina peseydy leikittyään ja sitten he sairastuvat vakavasti. Kesäisin haju on aivan hirveä, kertoo guguletulaisnainen Asive Sibougosa.

SIPHIWE Masiza sanoo, että yksi alueen ongelmien syy on siinä, ettei lapsilla ole kunnon vapaa-ajanvieton mahdollisuuksia.

Jalkapallokenttä on askarreltu Kapkaupungin moottoritien viereen jätteiden keskelle. Pallo on puhki ja tolpat on askarreltu kivistä tai tyhjistä pulloista.

 Kuun lopussa ei kannata mennä ulos, sillä ryöstäjät ovat liikkeellä, kun ihmiset ovat saaneet palkkakuittinsa.

Masiza kertoo tulleensa ryöstetyksi monta kertaa. Köyhyys, työttömyys ja vapaa-ajan mahdollisuuksien puute selittävät osaltaan townshipien korkeita rikostilastoja, mutta Masiza sanoo osan olevan vain pahoja ihmisiä.

Siphiwe Masiza epäilee, että Etelä-Afrikan hallitus haluaa pitää köyhät hökkelikylissään.­

– Huonoista oloista ei voi aina syyttää muita. Ihminen voi tehdä muutakin kuin ryöstää toiselta. Varastaminen on vain laiskuutta.

Masiza uskoo, että Etelä-Afrikan hallitus haluaa köyhien pysyvän hökkeleissään. Hän syyttää hallitusta siitä, että se ei kerro köyhille, miten maan talous toimii, eikä auta köyhiä auttamaan itseään.

– Useimmat meistä eivät ymmärrä, miksi vettä ja sähköä ei ole, vaikka hallitus on luvannut ne hoitaa. Hallitus voisi tulla ja kertoa, mitä me voisimme tehdä tilanteemme parantamiseksi. Mitä meidän pitää tehdä, että he voisivat pitää lupauksensa.

PIKKUVELI Bafana Masiza käy peruskoulun viimeisiä luokkia ystävänsä Akhonan kanssa. Kumpikin poika kertoo tulleensa veitsimiesten ryöstämäksi koulumatkalla.

– Koulumme on ilmainen, mutta siellä ei ole oppimateriaalia tietokoneista puhumattakaan. Opettajien pätevyyskin on ihan toista luokkaa, Akhona kertoo.

Bafana sanoo, että onhan heillä kirjasto. Siellä ei vain ole kirjoja eikä internetiä. Pojat kertovat, että peruskoulu on seitsemän vuotta ja lukio viisi vuotta. Monet lopettavat koulun kesken.

Jengirikollisuus on suuri ongelma townshipeissä. Gangsterit merkkaavat reviirinsä tägeillä ja graffiteilla.­

Sisko Anathi Masiza sanoo, että Guguletun elämä on voittamista ja häviämistä, iloa ja surua. Ilo löytyy yhteisöstä ja siitä, että kaikki kylässä tuntevat toisensa ja pyrkivät yhdessä taistelemaan rikollisuutta vastaan.

– Tämä on voimakkaimpien selviytymistaistelua. Omaa turvallisuuttaan ja elämäänsä ei voi taata.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?