Rankka ratkaisu Antarktiksella: Tiedemies joutui leikkaamaan itseltään umpilisäkkeen

Julkaistu:

Historia
Neuvostoliiton retkikuntaan kuului yksi lääkäri. Valitettavasti hän oli nimenomaan se, joka oli avun tarpeessa. Tapauksesta kertoi Britannian yleisradioyhtiö BBC.
Ensin neuvostoliittolainen kirurgi Leonid Rogozov, 27, tunsi itsensä heikoksi, väsyneeksi ja pahoinvoivaksi. Hieman myöhemmin tulivat kivut.

– Kirurgina hänellä ei ollut vaikeuksia tehdä diagnoosia. Isä tiesi heti, että kyseessä oli umpilisäkkeen tulehtuminen, Rogozovin poika Vladislav kertoo BBC:n haastattelussa.

– Hän oli tehnyt aiemmin monta umpilisäkkeen poistoa. Sehän on aivan rutiinioperaatio sivistyneessä maailmassa. Ongelma oli vain se, että isä ei ollut sivistyneessä maailmassa, hän oli lähellä etelänapaa.

Rogozov kuului venäläisistä tiedemiehistä koottuun ryhmään, joka oli lähetetty Etelämantereella sijaitsevaan tukikohtaan helmikuussa 1961. Tiedemiesten ryhmä asettui taloksi ja valmistui viettämään rankat talvikuukaudet sisätiloissa.

Huhtikuun lopussa Rogozov kuitenkin sairastui, eikä ulkopuolisesta avusta ollut toivoakaan. Matka tukikohtaan oli kestänyt 36 päivää merellä ja miehiä kuljettanut laiva ei ollut palaamassa vielä vuoteen. Lentäminen ei tullut kuuloonkaan lumimyrskyjen takia.

– Isällä ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin yrittää tehdä operaatio itse, Vladislav muistelee ja lisää, ettei isä ollut lainkaan varma, olisiko leikkausta edes mahdollista tehdä itse.

Rogozov tiesi, että tulehtunut umpisuoli saattaisi puhjeta minä hetkenä hyvänsä. Jos niin tapahtuisi, hän todennäköisesti kuolisi. Samalla kun Rogozov mietti vaihtoehtojaan, oireet vain pahenivat.

Viimein lääkäri teki päätöksensä. Parempi yrittää itse, kuin kuolla tekemättä mitään.

– En nukkunut lainkaan yöllä. Kivut olivat helvetilliset. Lumimyrsky puhalsi sieluni läpi. Tuntui, kuin sata sakaalia olisi ulvonut yht’aikaa, Rogozov runoili päiväkirjaansa.

Aamulla Rogozovin suunnitelma oli valmis. Hän tiesi leikkauksen jokaisen yksityiskohdan ja nimesi osan miehistöstä apureiksi.

– Isä toimi täysin systemaattisesti. Hän neuvoi avustajiaan, kuinka tulisi toimia, jos hän menettäisi tajuntansa. Kuinka antaa lisää adrenaliinia, kuinka antaa tekohengitystä.

Tavallinen nukutus ei tietenkään tullut kysymykseenkään. Rogozov antoi itselleen paikallispuudutuksen mahaan. Umpilisäke piti kuitenkin poistaa ilman puudutusta, koska Rogozovin piti pitää ajatuksensa mahdollisimman selkeinä.

– Säälin avustajiani. Voi heitä. Kun katsoin heihin, he olivat kasvoiltaan valkeampia kuin asusteet, joihin he olivat pukeutuneet. Pelkäsin kyllä itsekin. Mutta sillä hetkellä, kun pistin puudutuspiikin vatsaani, siirryin automaattiohjaukseen. En enää kiinnittänyt huomiotani mihinkään muuhun, kuin itse operaatioon, lääkärin päiväkirjassa lukee.

Alkuun leikkaus meni hyvin. Lopussa Rogozov oli kuitenkin menettää tajuntansa.

– Verenvuoto oli aika rajua. Vatsakalvon leikkaus ei onnistunut, kuten suunnittelin. Leikkasin väärin ja jouduin paikkaamaan virheeni. Heikotus lisääntyi koko ajan. Päässäni pyöri. Jouduin pitämään lyhyen tauon viiden minuutin välein, Rogozov kuvailee leikkausta.

Mies leikkasi itsensä viimeisellä mahdollisella hetkellä. Tutkittuaan umpilisäkkeensä Rogozov huomasi, että sen puhkeaminen oli kiinni vain tunneista.

Kaksi tuntia ensimmäisen viillon jälkeen Rogozov ompeli viimeisen tikin kiinni. Leikkaus oli onnistunut. Mies palasi aseman rutiinitöihin jo kahden viikon kuluttua operaatiosta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt