Ulkomaat

Suomalaisnainen todisti Berliinin luhistumista 1945 – ”Sisään tuli neljä venäläistä”

Julkaistu:

Historia
Saksan antautumisesta toisessa maailmansodassa tulee 8. toukokuuta kuluneeksi 70 vuotta. Neuvostoliiton sotilaat valtasivat Saksan pääkaupungin Berliinin raivokkaissa katutaisteluissa, joita todisti myös suomalainen toimittaja.
Suomalainen toimittaja, FM Ada Norna (1896–1976) oli kiinnitetty Uuden Suomen kirjeenvaihtajaksi Berliiniin jo vuonna 1929. Häntä pidetään Suomen lehdistöhistorian ensimmäisenä täyspäiväisenä kirjeenvaihtajana, joka saikin asemamaassaan todistaa maailmanhistoriallisia tapahtumia vuosien ajan.
  • Yllä olevalla videolla toinen Berliinissä sota-aikana ollut suomalainen, 91-vuotias Saimi Paakkari, kertoo kokemuksistaan.
Kansallisbiografiasta löytyvän Jyrki Vesikansan kirjoittaman elämänkerta-artikkelin mukaan Norna vaikutti hyvin innostuneelta kansallissosialismista. Tampereella Bärlundin kauppiasperheeseen syntynyt nainen solmi hyvät suhteet Joseph Goebbelsin johtamaan natsi-Saksan propagandakoneistoon ja pääsi hyville paikoille erilaisissa tilaisuuksissa.


Toisen maailmansodan aikana Ada Norna teki Berliinissä töitä sotakirjeenvaihtajana. Hänen kotinsa tuhoutui pommituksissa, jolloin hän muutti Dahlemin esikaupunkialueelle Berliinin eteläpuolelle. Hän jatkoi työtään myös sen jälkeen, kun Suomi teki välirauhan Neuvostoliiton kanssa ja ajautui sotaan Saksaa vastaan syksyllä 1944. Norna sai jatkaa työtään Berliinissä, koska hän kirjoitti ruotsalaiseen Stockholms-Tidningeniin.

Elämänkerta-artikkelin mukaan Norna ei tosin enää päässyt virallisiin tiedotustilaisuuksiin esitettyään liian tiukkoja kysymyksiä.


Adolf Hitler vietti Berliinissä viimeisiä syntymäpäiviään 20.4.1945. Tuolloin puna-armeija aloitti myös varsinaisen hyökkäyksen kaupunkiin. Ada Norna kirjoitti pian sodan jälkeen kirjan Kun venäläiset tulivat Berliiniin (WSOY 1946), jossa hän kertoo kaupungin viimeisistä päivistä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Norna kertoo, että hän oli yksi harvoista siviileistä, joilla oli enää käytössään henkilöauto ja riittävästi bensiiniä. Ulkomaisen toimittajan valtuuksilla hän pääsikin ajamaan kertomansa mukaan melko vapaasti kaupungin keskustaan asti, kun taistelut jo riehuivat.

Hän kertoo ajaneensa jopa Potsdamer Platzin lähelle, joka oli kuitenkin suljettu liikenteeltä. Keskeinen paikka oli vain muutaman sadan metrin päässä Uudesta valtakunnankansliasta, jonka alapuolella olleessa bunkkerissa Hitler vietti viimeiset päivänsä.



Nornan selostus kolmesta automatkasta rintamalle on kuin jännityskertomuksesta. Venäläiset lentokoneet pyörivät ympärillä, mutta niiden tuli ei osunut suomalaiseen toimittajaan. Lopulta liikkumisesta tuli mahdotonta, ja Norna alkoi muiden kaupunkilaisten tavoin odottaa venäläisten saapumista. Hän toivoi venäläisten tulevan pian Dahlemiin, jotta aluetta ei enää ammuttaisi tykistöllä. Puna-armeijan kärkijoukot saavuttivat hänen korttelinsa yöllä 26.4.1945

”Ovelle tullen heristin kuitenkin korviani kuulostellen ulkoa tulevia ääniä. Venäläisiä! Toden totta venäläisiä. Riemastuinko? En osaa sanoa. Hetki oli siinä määrin jännittävä, että se viritti minut vain toimeliaisuuteen”, Norna kirjoittaa.

”Sisään tuli neljä venäläistä, upseeri, hänen adjutanttinsa ja kaksi sotilasta. ’Miksi että avannut ovea heti’, kysyivät sisään astuvat venäläiset. ’Nukuin.’ ’Onko täällä saksalaisia sotilaita?’ ’Ei ole.’”


Norna kuvaa upseeria noin kolmikymppiseksi, vaiteliaaksi ja täsmälliseksi. Hänellä oli Punaisen tähden kunniamerkki. Henkilöpaperien tarkastuksen jälkeen tunnelma muttui leppoisaksi. Norna tarjosi sotilaille viiniä.

Venäläissotilaiden saksalaisnaisiin varsinkin Berliinin taisteluissa kohdistamista raiskauksista ja väkivallasta on kerrottu muistelmissa ja tutkimuskirjallisuudessa paljon. Se oli suora vastaus niihin kauheuksiin, joita saksalaiset olivat tehneet pitkin itärintamaa. Kirjasta päätellen Norna osasi odottaa, ettei saksalaisnaisia kohtaan tunnettu armoa - sen oli ottanut myös propaganda-aseekseen myös Joseph Goebbels.

Kirjassaan Norna ei kuitenkaan mainitse raakuuksista. Kertomansa mukaan venäläiset kohtelivat häntä asiallisesti, vaikka hän joutuikin kuulusteluihin. Norna ei myöskään mainitse erityisestä väkivallasta naapurustossa. Elämänkerta-artikkelissa arvellaan, että kirjan tyyliin ja kuvaukseen on voinut vaikuttaa ilmestymisajankohdan tilanne.

Sodan jälkeen Ada Norna muutti Milanoon Italiaan. Hän jatkoi siellä Maaseudun tulevaisuuden avustajana. Vähän ennen kuolemaansa Norna muutti takaisin Suomeen, Ouluun.


Natsien kukistumisesta 70 vuotta

Ilta-Sanomien erikoislehti Natsien tuho kertoo toisen maailmansodan dramaattisista loppuvaiheista. Lehdessä kerrotaan muun muassa siitä, miten espoolainen Saimi Paakkari todisti teinityttönä Berliinissä Adolf Hitlerin seuraajien julmuuksia.

91-vuotias Paakkari on yksi harvoista elossa olevista suomalaisista, joka koki läheltä natsi-Saksan nousun ja sota-ajan Berliinissä.


Saksalais-suomalainen Paakkari asui Berliinissä syyskuuhun 1943 asti, jolloin hän pakeni kaupungin pommituksia isänsä kotimaahan Suomeen. Paakkarin videohaastattelun näet yllä.

Natsien tuho kuuluu Ilta-Sanomien palkittuun historialehtien sarjaan, jossa ovat viimeksi ilmestyneet muun muassa Lapin sota, Sylvi Kekkonen ja Jääkärit. Lehti on myynnissä rajoitetun ajan yhdessä Ilta-Sanomien kanssa ja se maksaa 3,90 euroa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt