Halusivatko murhaajat antaa Putinille uhrilahjan?

Julkaistu:

Nemtsovin murha
On kuin murhaajat haluaisivat antaa Putinille jonkinlaisia uhrilahjoja, joista arvelevat tämän ilahtuvan tai Venäjän valtakoneiston hyötyvän, Arja Paananen kirjoittaa.
Mitä yhteistä ja mitä eroa on neljällä juopuneella suomalaisella kananmunanheittelijällä ja neljä tarkkaa osumaluotia ampuneella moskovalaisella murhaajalla?

Ensiksi mainitut neljä pidätettiin viime marraskuun alussa pikavauhdilla Kremlin muurin kupeesta epäiltyinä Tuntemattoman sotilaan haudan häpäisystä, vaikka sittemmin paljastui, että miehet eivät olleet edes heitelleet muistomerkkiä. Presidentti Vladimir Putinia turvaava valtava valvontakoneisto toimi kuitenkin tehokkaasti, ja Venäjän media raportoi laajasti suomalaisten huligaanien saamasta sakkorangaistuksesta.


Neljä surmanluotia ampunut murhaaja puolestaan lähetti Venäjän opposition sinnikkäimmän tähden Boris Nemtsovin hautaan niin ikään Kremlin muurin lähistöltä. Tällä kertaa tekijät kuitenkin pääsivät pakenemaan eikä heitä ainakaan tätä kirjoitettaessa ole vielä pidätetty. Edes heistä ja heidän autostaan ei ole julkaistu yhtään ainoaa selkeää valo- tai videokuvaa.

Kaiken lisäksi Nemtsov kulki surmapaikalleen kävellen Gumin tavaratalolta, joka sijaitsee vastapäätä Kremliä ja lähellä Venäjän presidentin hallintorakennusta. Oletettavaa siis on, että murhan tekijät varjostivat Nemtsovia sieltä asti, joten tuolle reitille on mahtunut lukuisten valvontakameroiden lisäksi myös useita poliiseja.

Erittäin suurella todennäköisyydellä Venäjän turvallisuuspalvelu on ollut myös koko ajan selvillä Nemtsovin liikkeistä tuona iltana. Nemtsov valmisteli sunnuntaille suunniteltua opposition rauhanmarssia ja teki sen kuin tahallaan Kremlin nenän alla. Niinpä hänen ja Anna Duritskajan illallishetki lienee ollut FSB:n tarkassa valvonnassa tai sitten Venäjän maineikas turvakoneisto on nukahtanut todella pahasti.


Viimeinen naula

Kaikesta huolimatta murhaaja näytti kuitenkin luottavan itseensä ja onnistumiseensa, sillä murhapaikan valinta oli tuskin sattumaa.

Monille Neuvostoliiton hajoamista ja sen jälkeistä vapautumisen aikaa seuranneille Nemtsovin kuolema oli kuin viimeinen naula Venäjän demokratisoitumisen arkkuun. Sillä Nemtsov ei ollut kuka tahansa, vaan mies, josta jossain vaiheessa kaavailtiin jopa Boris Jeltsinin seuraajaa.


Itse tapasin Nemtsovin useita kertoja vuosien varrella, ensimmäisen kerran jo entisessä Gorkissa eli Nizhni Novgorodissa, jonka alueen kuvernööriksi Nemtsov oli juuri noussut 1991. Nuori ja energinen kiharapää tuntui silloin edustavan aivan uutta Venäjää sekä ajatuksineen että sujuvine englannin kielen taitoineen, kun hän otti vastaan suomalaisryhmämme entisessä Andrei Saharovin karkotuskaupungissa, joka oli vastikään avattu ulkomaalaisille.

 

Nemtsovin kuolema oli kuin viimeinen naula Venäjän demokratisoitumisen arkkuun.

Sittemmin haastattelin Nemtsovia usein joko lehdistötilaisuuksissa, mielenosoituksissa tai Suomen-vierailulla, kun hänen uransa kulki varapääministeristä aina mollatuksi oppositiojohtajaksi asti. Koskaan häntä vastaan ei silti aloitettu mitään samantyylistä oikeusjahtia kuin Mihail Hodorkovskia tai Aleksei Navalnyitä vastaan, mikä ei ehkä kerro niinkään yrityksen puutteesta kuin siitä, ettei mitään riittävän uskottavaa syytä keksitty.

Vuonna 2009 törmäsin Nemtsoviin sattumalta vaatimattomassa moskovalaisessa sushibaarissa, kun hän odotteli pääsyä Barack Obamaa tapaamaan. Näky oli Moskovan eliitin turvatoimiin ja Putinin kansankarttamiseen tottuneelle toimittajalle niin outo, että keskustelun aluksi oli pakko kysyä, onko hän varmasti Boris Nemtsov. Tuon tapaamisen peruina kännykässäni on yhä hänen henkilökohtainen kännykkänumeronsa, johon hän myös vastasi.


Raportti jäi kesken

Nemtsov ei vallassa ollessaan onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, kuten ei Jeltsinkään, mutta niiltä ajoilta perinnöksi hänelle jäi paljon tietoa, suhteita ja taitoa kaivaa ikäviä salaisuuksia nyky-Venäjän hallinnosta.

Ilman Nemtsovia maailma tuskin tietäisi Sotshin olympialaisten korruptiosta tai Putinin ja hänen lähipiirinsä valtavista omaisuuksista sitäkään vähää, mitä nyt tiedämme, sillä hän kokosi molemmista aiheista laajat raportit.

Juuri ennen kuolemaansa Nemtsov kertoi koostavansa jälleen yhtä raporttia, jossa hän paljastaisi aukottomasti Putinin ja Venäjän osallisuuden Itä-Ukrainan sotaan. Tämä raportti jäi kuitenkin kesken, ja Venäjän median tietojen mukaan Nemtsovin puhelin sekä tietokone ovat nyt rikostutkijoiden käsissä. Mitään varmuutta ei ole siitä, saako kukaan muu enää koskaan lukea niitä tietoja.

Tätä kaikkea ajatellen valokuva Nemtsovin peitetystä ruumiista makaamassa Pyhän Vasilin kirkon kupoleiden edustalla on tuskaisaa katsottavaa. Siinä ei makaa kuolleena vain Nemtsov, vaan myös paljon uskoa ja toivoa paremmasta Venäjästä.

Presidentti Putin kiiruhti ensi arvioissaan syyttämään murhaa ”provokatoriseksi”, ja sitä versiota on toistettu ahkerasti myös Venäjän mediassa. Eli toisin sanoen taustalla on vihjailu siitä, että Venäjän oppositio murhautti Nemtsovin itse horjuttaakseen siten Putinin hallintoa ja saadakseen itselleen hyödyllisen marttyyrin.


 

Aiemmat vastaavat murhat ovat luoneet Venäjälle myös ilmapiirin, jossa likaisen työn tilaajat ovat voineet luottaa siihen, ettei heitä rangaista.

Tämä kyyninen selitys kulkee samaa rataa kuin viime keväänä Maidanin verilöylyssä: Venäjällä toistellun version mukaan opposition mielenosoittajat ampuivat Kiovassa itse omia edustajiaan syöstäkseen siten Viktor Janukovitshin vallasta.

Jyrkimmät Putinin arvostelijat ovat puolestaan varmoja, että murhan tilaaja on joko Putin itse tai joku Venäjän korkeimmasta turvallisuuskoneistosta. Yksi mahdollinen motiivi olisi ollut estää Nemtsovia julkaisemasta hänen lupaamaansa Ukrainan sotaraporttia.

Murhaava ilmapiiri

Molemmat arvelut murhan tilaajista ovat suomalaisten korville yhtä hurjia, mutta nyky-Venäjästä kertoo paljon se, että valtava määrä venäläisiä on valmis uskomaan lujasti jompaankumpaan näistä.

Kolmas ja helpommin uskottava teoria lähtee siitä, että asialla olivat jotkut Venäjän nykyisestä poliittisesta ilmapiiristä voimansa ammentaneet tahot, jotka kuvittelivat tekevänsä Putinille suuren palveluksen raivaamalla yhden hänen pahimmista vastustajistaan pois tieltä.

Venäjän media on ainakin tehnyt kuluneen vuoden aikana kaikkensa ”osoittaakseen maaleja” Putinin valtakoneiston liepeillä hännysteleville radikaaleille.

Aiemmat vastaavat murhat ovat luoneet Venäjälle myös ilmapiirin, jossa likaisen työn tilaajat ovat voineet luottaa siihen, ettei heitä rangaista. Joko heitä ei aidosti saada kiinni tai sitten heitä ei halutakaan paljastaa, koska Putinin valtakoneisto on hyötynyt murhien luomasta pelon ilmapiiristä vahvistumalla entisestään.

Kaiken lisäksi viharaporteistaan tunnettu NTV-kanava mainosti juuri ennen Nemtsovin murhaa uutta kohuraporttiaan, jonka piti tulla julki sunnuntaina. Etukäteen kerrottiin, että ohjelma paljastaa, kuka ruokkii Venäjällä vallankaappausta valmistelevaa oppositiota eli ”kansallispettureita”. Yksi paljastusten pääkohteista piti olla Nemtsov, mutta murhan jälkeen NTV pyyhki ohjelman pois mainoksistaan.


Venäjän merkkipäivät

Nemtsovin murhassa oli sen näyttävän tekopaikan lisäksi muutakin symboliikkaa. Murha tapahtui perjantaina 27. helmikuuta, joka on Venäjällä uusi juhlapäivä. Päivää tullaan viettämään jatkossa Venäjän erikoisjoukkojen kunniaksi, sillä kyseinen päivä vuosi sitten oli juuri se, kun ”pienet kohteliaat vihreät miehet” ilmestyivät Krimille ja Venäjä vei pian Krimin Ukrainalta.

Jatkossa tämä Putinin perustama uusi juhla tullaan siis muistamaan myös päivänä, jolloin ukrainalaisen mallin kanssa seurustellut ja Ukrainan sodasta todistusaineistoa kerännyt Nemtsov kohtasi loppunsa.

Vuonna 2006 Venäjä sai jo yhden yhtä verisen merkkipäivän. Tuolloin murhattiin Tshetshenian sotaa ja Putinia arvostellut toimittaja Anna Politkovskaja. Päivä oli 7. lokakuuta – joka on myös Putinin syntymäpäivä.

On kuin murhaajat haluaisivat antaa Putinille jonkinlaisia uhrilahjoja, joista arvelevat tämän ilahtuvan tai Venäjän hyötyvän. Aivan kuin kissa kiikuttaa ylpeänä saaliinsa isännälleen nähtäväksi: varmana isännän päänsilityksistä.

Venäjän mediassa on kiiruhdettu esittämään lukuisia muitakin teorioita Nemtsovin murhasta.

Tshetshenian presidentti Ramzan Kadyrov väitti tietävänsä, että asialla oli Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA. Toiset syyttävät murhasta ääri-islamisteja, jotka olisivat hermostuneet Nemtsovin Charlie Hebdon satiiria ymmärtävistä kommenteista. On myös esitetty epäilys siitä, että kyseessä oli playboyn maineessa olleen Nemtsovin mustasukkaisuusmurha: asialla olisi ollut siis malli Anna Duritskajan entinen rakastettu.

Jokainen voi itse miettiä, kuinka uskottavilta nämä selitykset tuntuvat.

 

Julistettiinpa syylliseksi lopulta kuka tahansa, ilmaan jää silti ikuinen epäilys siitä, että Nemtsov kuoli Putinin takia.

Putinin takia

Julistettiinpa syylliseksi lopulta kuka tahansa, ilmaan jää silti ikuinen epäilys siitä, että Nemtsov kuoli Putinin takia. Ei siis välttämättä suoraan hänen käskystään, mutta mitä ilmeisimmin juuri hänen valtakoneistonsa vuoksi murha tehtiin ja juuri hänelle murha oli viesti.

Putinista myös riippuu se, mihin suuntaan Venäjä tämän jälkeen jatkaa. Joko edessä on vielä isompaa ja kauhistuttavampaa verenvuodatusta tai – jos ihme tapahtuu – Venäjän kansa herää tämän ansiosta ”vihahypnoosistaan” ja Putin joutuu korjaamaan politiikkaansa pehmeämpään suuntaan.

Jos kyseessä olisi näytelmä, tämä olisi juuri se hetki, joka nähdään Pirkko Saision ja Kansallisteatterin huikeassa Slava! Kunnia -näytelmän loppukohtauksessa. Siinä johtajan liehittelijät tajuavat, että nyt kaikki on mennyt liian pitkälle ja he yrittävät pelastautua hylkäämällä roolihahmonsa ja turvautumalla rakkauden sanomaan. Katsojaa jää kuitenkin askarruttamaan, heräsivätkö he liian myöhään, sillä tankit olivat jo edenneet Eurooppaan.

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien Venäjään perehtynyt erikoistoimittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt