Hybridisota - mitä uutta ja mullistavaa siinä muka on? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Hybridisota - mitä uutta ja mullistavaa siinä muka on?

Krimin anastus ja Itä-Ukrainan sota nostivat esille uuden käsitteen: hybridisodankäynnin. Sitä on kuitenkin harjoitettu jo iät ja ajat.

Tästä on tullut nykyaikaisen hybridisodankäynnin klassikko: Krimin avainkohteet vallanneet ”vihreät miehet” osoittautuivat Venäjän sotilaiksi, mutta aluksi Kreml ei sitä myöntänyt.­

14.2.2015 9:43

Hybridisodankäynti ilmestyi sotilasasiantuntijoiden sanastoon noin kymmenen vuotta sitten. Käsite on peräisin Yhdysvalloista.

Erään määritelmän mukaan hybridisodankäynti on rajoitettua sotaa rajoitetuin tavoittein: strategiaa, joka yhdistää tavanomaisen ja epätavanomaisen sodankäynnin muun muassa informaatio-operaatioihin ja kyberiskuihin.

Hybridisodankäynti on salakavalaa ja hämmentävää. Sotaa ei julisteta. Siinä käytetään erilaisia, monelle tasolle ulottuvia keinoja valtion horjuttamiseksi, kansalaisten mielialojen muokkaamiseksi sekä valtion sotilaallisen ja poliittisen johdon päätöksenteon vaikeuttamiseksi.

Tässä ei ole mitään uutta. Jo mestari Sun sen sanoi Kiinassa yli 2400 vuotta sitten:

– Erinomaisinta ei ole sata taistelua ja sata voittoa, vaan vihollisen kukistaminen taistelutta.

Laajassa merkityksessä sodankäynti Ukrainassa siis jatkuu edelleen, siitäkin huolimatta että Minskin sunnuntain vastaisena yönä voimaan tuleva tulitauko sattuisi pitämään.

Vaikka aseet vaikenevat, toteuttavat Ukrainan sodan osapuolet toteuttavat yhä hybridisodan piiriin luettavia operaatioita: informaatiosotaa, salaisia tiedustelutehtäviä, elektronista sodankäyntiä, poliittista, taloudellista ja diplomaattista painostusta ja niin edelleen.

Hybridisodankäynti on tehokasta, jopa tehokkaampaa kuin aseellinen väkivalta.

Konstit vanhoja, tekniikka uutta

Sodankäynnissä on aina käytetty kaikkia mahdollisia keinoja vastustajan kukistamiseksi. Tekniset konstit ovat vain vaihtuneet: kyberiskut tai tietoverkkovakoilu eivät olleet mahdollisia ennen tietoverkkojen olemassaoloa. Informaatio-operaatioiden tärkeä alusta on nykyisin sosiaalinen media, mutta ennen vanhaan niitä tehtiin esimerkiksi lentolehtisten ja radion avulla.

Muutaman kriittisen venäläisarvion mukaan presidentti Vladimir Putin on ottanut oppia suoraan Josif Stalinilta, joka kävi hybridisotaa eri rintamilla. Stalin käytti samantyyppisistä operaatioista nimitystä ”aktiivinen tiedustelu”. Olennainen osa näitä operaatioita oli se, että virallinen Neuvostoliitto saattoi kiistää olevansa niiden takana.

Kuulostaako tutulta? Venäjä kiisti aluksi sotilaidensa lähettämisen Krimin niemimaalle vuosi sitten. Nyt Venäjä kiistää olevansa sodan osapuoli Itä-Ukrainassa. Sitkeä kiistäminen hämmentää vastustajaa.

Toisen maailmansodan lopussa ja sodan jälkeen puna-armeija lähetti erikoisjoukkoja ”paikallisen väestön kutsusta” taisteluihin Ukrainan kansallismielisiä partisaaneja eli niin sanottuja banderalaisia vastaan. Tosiasiassa banderalaiset nauttivat laajaa tukea väestössä.

Samaan aikaan Moskovan media demonisoi tehokkaasti kaikkia neuvostovallan vastustajia Ukrainassa. Keinovalikoimaan kuului myös ”todistusaineiston” vieminen paikoille, joista ”löydettynä” sitä saatettiin käyttää hyväksi propagandassa.

Neuvostoliitto otti sittemmin hämäyksen käyttämisen, venäjäksi maskirovkan, osaksi asevoimiensa doktriinia.

Mölders-kirje oli psykologista vaikuttamista

Britit puolestaan käyttivät ovelia psykologisen vaikuttamisen keinoja natsi-Saksaa vastaan. Eräässä operaatiossa Saksaan levitettiin kopioita Luftwaffen hävittäjä-ässän Werner Möldersin mukamas kirjoittamasta kirjeestä, jossa arvosteltiin epäsuorasti natsihallintoa hyökkäyksistä kirkkoa ja kristinuskoa vastaan.

Eversti Mölders oli kansallissankari, jonka kuolema lento-onnettomuudessa ja sitä seuranneet hautajaiset koskettivat miljoonia saksalaisia. Mölders-kirjeeseen uskottiin ja sitä levitettiin kädestä käteen, ja ilmeisesti se myös muokkasi saksalaisten mielialoja.

Samanlainen hybridisodan kaltainen toiminta on jatkunut kaikkialla maailmassa kylmän sodan aikana, vaihtelevalla intensiteetillä.

– Kylmä sota oli yksi jättiläismäinen hybridisota, kommentoi valtiotieteen tohtori ja sotilasasiantuntija Pekka Visuri alkuviikosta sattuvasti Ylen haastattelussa.

Kylmän sodan katastrofaalisimpiin salaisiin operaatioihin kuului Yhdysvaltain aseistaman ja kouluttaman maanpakolaiskuubalaisen prikaatin maihinnousu Sikojenlahdelle 1961, tarkoituksena aloittaa vastavallankumous Kuubassa. Fidel Castro sai maihinnoususta tiedon jo etukäteen, ja epätasainen taistelu päättyi muutamassa päivässä prikaatin täydelliseen tappioon.

Sikojenlahden maihinnousu oli osa Yhdysvaltain julistamatonta sotaa Kuuban uusia vallanpitäjiä vastaan. Maihinnousun jälkeen alkoi operaatio Mongoose, johon sisältyi lukuisia sabotaasi-iskuja ja Castroa vastaan tehtyjä murhayrityksiä.

Vietnamin sota: ”poliisitoimi”

Kuuban kommunistijohto on sitkeästi pysynyt vallassa tähän päivään saakka, mutta monessa muussa vallanvaihto-operaatiossa Yhdysvallat onnistui. Washington piti takapihaansa puhtaana ja nosti valtaan sille myötämielisiä oikeistodiktatuureja Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Elokuussa 1953 CIA junaili vallankaappauksen Iranissa, jonka pääministeri Mohammed Mossadegh vaihdettiin Yhdysvalloille mieluisaan mieheen.

Kylmän sodan aikaisista hybridisodista suurin oli Vietnamin sota, joka eskaloitui nopeasti 1960-luvun puolimaissa. Yhdysvallat ei koskaan julistanut sotaa Pohjois-Vietnamille vaan piti toimintaansa ”poliisioperaationa”. Amerikkalaisten tappiot nousivat silti yli 50 000 sotilaaseen.

Pohjois-Vietnamin ja Viet Congin menestyksen salaisuus oli sissijoukkojen taitava käyttö yhdessä tavanomaisten asevoimien kanssa. Se kulutti ja vei voiman teknisesti ja lukumääräisesti ylivoimaiselta vastustajalta, Yhdysvalloilta ja Etelä-Vietnamilta.

Toinen kuumaksi muuttunut hybridisota oli Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin 1979. Invaasio tehtiin vastauksena avunpyyntöön, joka tuli Moskovan asettamalta nukkehallitukselta. Alkoi kuluttava sissisota, johon Neuvostoliitto lopulta väsyi.

Myös Isis käy hybridisotaa

Hybridisodankäynti on nyt kuuma puheenaihe. Siitä ja ennen kaikkea siihen vastaamisesta keskusteltiin vilkkaasti Münchenin turvallisuuskokouksessa. Myös tutkimuslaitos International Institute of Strategic Studies käsittelee sitä laajasti tuoreessa raportissa.

Natossa pohditaan nyt sitä, inspiroiko Venäjän menestyksellinen hybridisodankäynti muitakin valtioita tai terroristijärjestöjä toimimaan samalla tavalla. Ja sitä, onko meidän aikakautemme suurin turvallisuusuhka.

Varoittavaa esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa: raakalaismaisen Isis-järjestön menestys on perustunut nopean sotilaallisen voimankäytön lisäksi vahvaan propagandaan, joka houkuttelee sosiaalisessa mediassa uusia taistelijoita järjestön riveihin ja levittää kauhua sen vastustajiin.

Diktaattori Josif Stalin käytti menestyksekkäästi hybridisodankäynnin keinoja.­

Vietnamin sota oli Yhdysvalloille pelkkä ”poliisitoimi”. Se päättyi Saigonin kukistumiseen ja Yhdysvaltain lähetystön evakuointiin huhtikuussa 1975.­

Terroristijärjestö Isis käyttää sosiaalista mediaa ja propagandaa tehokkaasti edistääkseen päämääriään.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?