Auschwitzin muistot piinaavat vielä 70 vuoden jälkeen: ”Tuohon tuleen menivät sinun isäsi ja perheesi”

Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta on tiistaina kulunut 70 vuotta. Traumaattiset muistot menetyksistä, nälästä ja pakkotyöstä vaikuttavat kuitenkin yhä selviytyjien elämään.

25.1.2015 10:03

Pahamaineisin natsien keskitysleireistä oli Puolan Auschwitz-Birkenau. Siellä tapettiin toisen maailmansodan aikana eri arvioiden mukaan 1,1–1,5 miljoonaa ihmistä. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan.

Ne selviytyjät, jotka ovat yhä elossa, ovat jo iäkkäitä. New Yorkin Brooklynissa juutalaisten selviytyjien yhteisö kokoontuu viikoittain synagogaan lounaalle ja tanssimaan. Vaikka elämä on jatkunut sodan jälkeen, muistot eivät pyyhkiydy pois edes 70 vuodessa.

Yhdysvalloissa asuvista selviytyjistä useimmat elävät köyhyydessä ja kärsivät yhä sodanaikaisen aliravitsemuksen ja stressin seurauksista, raportoi juutalainen hyväntekeväisyysjärjestö UJA-Federation of New York.

Monen ikääntymistä ovat varjostaneet psyykkiset ongelmat, kuten vaikeudet luottaa ihmisiin. Jotkut kieltäytyvät jopa käymästä suihkussa, koska keskitysleireillä ihmisiä huijattiin kaasukammioihin väittämällä heidän pääsevän suihkuun.

Monet entisistä vangeista haluavat kertoa kokemuksensa myös muille, jotta jälkipolvetkaan eivät unohtaisi.

”Hän vain katsoi minua”

Olosuhteet olivat karmaisevat jo junissa, joilla vankeja kuljetettiin leireille.

Vankien kertomusten mukaan esimerkiksi Unkarista tulleissa junissa yhteen karjavaunuun saatettiin sijoittaa sata ihmistä. Heidän käytössään oli yksi ämpärillinen vettä ja toinen ämpäri tarpeiden tekoa varten. Kaikki eivät selvinneet kolmen päivän pituisesta matkasta.

Perillä ihmisille ei kerrottu, mikä heitä odotti. 18-vuotiaana vangittu unkarilainen Eva Fahidi kertoo uutistoimisto Reutersille, että heti leirille saapumisen jälkeen pahamaineinen SS-lääkäri Josef Mengele tarkisti vangit. Mengele päätti pienellä eleellä, kuka saisi elää ja kuka ei. Vangeille väitettiin, että kaikki pääsisivät näkemään toisensa myöhemmin.

Fahidin mukaan totuus paljastui, kun hän kysyi yhdeltä ”kapoista” eli vartijoista, missä hänen perheensä oli.

– Tuolla savussa, vartija sanoi ja osoitti krematorion piippuja.

Myös 20-vuotiaana vangittu Hy Abrams sai tietää totuuden karmealla tavalla, kun hän oli kysynyt vankitoveriltaan tulesta ja savusta.

– Hän vain katsoi minua ja sanoi, että tuohon tuleen menivät sinun isäsi ja perheesi.

Harvat selvisivät hengissä

Nykyään Yhdysvalloissa asuva Abrams kuuluu elossa olevista selviytyjistä iäkkäimpiin. Hänelle vapautumisen vuosipäivä ei merkitse juhlaa, vaan taistelua surullisten muistojen kanssa.

Abrams joutui perheineen Auschwitziin ja sieltä Puolaan Plaszowin keskitysleirille, jossa hänen tehtävänään oli valmistaa sotilaille kenkiä. Ennen sodan päättymistä hän oli myös kahdella muulla pakkotyöleirillä.

Juuri ennen kuljetusta Auschwitzista hän kertoo nähneensä leirillä kolme sisartaan. Kauniit nuoret naiset olivat kuihtuneet melkein tunnistamattomiksi, eikä Abrams sanonut mitään yhden siskon kysyessä heidän äitinsä kohtalosta.

– Olin niin masentunut, että en voinut edes katsoa, mistä ääni tuli. En nähnyt (siskoani), koska vaikka olisinkin nähnyt hänet, en olisi tunnistanut häntä, Abrams kertoo.

Vuonna 1945 Abrams pääsi palaamaan kotikaupunkiinsa. Siellä hän kertoo kuulleensa, että sadasta juutalaisperheestä vain kolmisenkymmentä ihmistä oli selvinnyt. Abramsin veli oli kuitenkin jäänyt henkiin ja muuttanut Israeliin.

Elämä jakautui kahtia

Romanialainen, 19-vuotiaana Auschwitziin joutunut Golda Pollac menetti niin ikään vanhempansa. Myös hänet lähetettiin myöhemmin työleirille Buchenwaldiin, jossa hän työskenteli lentokonetehtaassa.

Kun Buchenwald vapautettiin huhtikuussa 1945, Pollac palasi kotimaahansa ja muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin.

Leireillä vankeja kohdeltiin raa’asti, ja heidät pakotettiin muun muassa marssimaan keskellä yötä. Marssiessaan he repivät maasta ruohotuppoja taistellakseen nälkää vastaan.

Pollac ihmettelee selviytymistään vielä tänäkin päivänä. Useilla pakkotyöleireillä ollut nainen muistaa miettineensä päiväkausia, miksi Jumala oli antanut hänelle kaikki koettelemukset.

– Sanoin, että on taivas ja on helvetti, ja nyt me olemme helvetissä.

Eva Fahidi taas kertoo selvinneensä uskomalla sinnikkäästi, että hän pääsisi takaisin kotiin.

– Auschwitz-Birkenausta selvinneellä on kaksi elämää: yksi elämä ennen leiriä ja yksi sen jälkeen. Siitä, mitä välissä on, ei pääse koskaan eroon, hän kuvailee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?