Paluu tuhon rannoille – 10 vuotta tapaninpäivän tsunamista - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Paluu tuhon rannoille – 10 vuotta tapaninpäivän tsunamista

Tsunamin tuhosta heti onnettomuuden jälkeen raportoinut Ilta-Sanomien toimittaja Pasi Jaakkonen palasi 10 vuotta myöhemmin Khao Lakin kuolemanrannalle Thaimaahan.

26.12.2013 6:40 | Päivitetty 26.12.2014 10:46

Khao Lak – kuoleman ranta 72 tuntia tsunamin jälkeen.

Romahtaneita taloja, hävitystä ja tuhoa silmänkantamattomiin. Vainajien rivejä kuumalla hiekalla odottamassa tunnistamista. Heidän keskellään vaeltavia omaisia, jotka epätoivon katse kasvoillaan yrittävät löytää kateissa olevia läheisiään.

Thaimaalaiset pelastajat tuovat avopakettiautojen lavoilla lisää hotelliraunioista esiin kaivettuja ihmisiä. Epätodellinen, painajaismainen näky, jota ei voi koskaan unohtaa.

Kymmenen vuotta on pitkä aika. Onko tämä turistivilinän ja myyntikojujen pilkuttama ranta sama, jonka hyökyaalto pyyhki niin, että satelliitin silmä näki tuhon avaruudesta?

Mistä löytyy kiintopiste, mistä aloittaa vyyhdin purkaminen?

JOULUN alla 2004 yli 400 suomalaista oli ajanut bussilla saman reitin Phuketin riehakkaalta lomasaarelta turmeltumattomaan Khao Lakiin.

Aikansa mutkaista vuorenrinnettä nuoltuaan kapea tie kääntyi oikealle, ja edessä avautui paratiisimainen näky: 15 kilometriä hiekkarantaa, johon siniset aallot vyöryivät valkeiksi vaahtopäiksi murtuen.

Pohjoispäässä oli useimpien suomalaisten määränpää, Blue Village Pakarang -hotelli. Kukaan ei voinut ajatella, että lempeä Andamaanienmeri voisi muutama päivä myöhemmin kantaa rantaan tuhoa ja kuolemaa kylvävän hyökyaallon.

RAUHALLISUUS oli petollista, kätki poveensa aikapommin. 500 kilometriä Khao Lakista lounaaseen maankuori oli kerännyt itseensä hirvittäviä määriä jännitystä satojen vuosien ajan. Edellisen kerran pohjoista kohti työntyvän Intian laattaan tuottama jännitys oli purkautunut maailmansodan keskellä 1941, mutta ei juuri tällä kohtaa.

Nyt tapaninpäivän aamuna tuo valtava jännitys alkoi äkillisesti purkautua. Merenpohja hypähti hetkessä neljä viisi metriä ylöspäin. Samalla vapautui valtava määrä energiaa, arviolta 1 500 Hiroshiman atomipommin verran.

  Rannassa olevat bungalowit tuhoutuivat täysin. Pikaveneitä ajelehti hotellien pihoille ja autoja linkoutui hotellihuoneisiin.

Järistys huojutti Suomessakin maanpintaa pari senttiä. STT:n aamu-uutiset kertoivat rutiiniluonteisesti maanjäristyksestä Aasiassa.

Pahin oli kuitenkin edessä, matkalla. Järistyksessä vapautunut valtava energia oli sysännyt neljä kilometriä paksun vesimassan liikkeeseen. Tuho kiiti 800 kilometrin tuntivauhdilla kaikkiin suuntiin kohti valtameren rantoja

VALTAOSA Thaimaassa lomailleista noin 2 500 suomalaisesta oli jo herännyt tapaninpäivän aamuun Thaimaan lomaparatiiseissa, muutamat heistä havainneet pienen järistyksen ravistaneen majoituspaikkaa. Se kuitattiin kulmakarvoja kohauttaen. Edes paikalliset eivät osanneet lukea vaimeista luonnon merkeistä, että aaltojen alla lähestyi aalto, joka kohta kylväisi tuhoa ja kuolemaa kilometrien päähän Khao Lakin matalalla rannalla.

Noin kello 10 aalto iski Patongin lomarantaan – ja ensimmäiset suomalaiset kuolivat.

– Hävitys oli sanoin kuvaamatonta. Rannassa olevat bungalowit tuhoutuivat täysin. Pikaveneitä ajelehti hotellien pihoille ja autoja linkoutui hotellihuoneisiin, Phuketissa ollut Jukka Schärlund kuvaili Ilta-Sanomille.

PUOLI TUNTIA myöhemmin meri vetäytyi taaksepäin Khao Lakissa satoja metrejä. Näky houkutti ihmisiä rannalle outoa ilmiötä ihmettelemään.

Hetken päästä taivaanrannasta näkyi kuohuva seinämä. Minuutti minuutilta se kasvoi korkeutta.

Siinä vaiheessa ihmisten olisi pitänyt olla jo kaukana rannasta – eikä sekään välttämättä olisi riittänyt.

  Hetken päästä taivaanrannasta näkyi kuohuva seinämä. Minuutti minuutilta se kasvoi korkeutta. Siinä vaiheessa ihmisten olisi pitänyt olla jo kaukana rannasta – eikä sekään välttämättä olisi riittänyt.

AALLON ÄÄNI muistutti kymmenien yhtä aikaa ajavien junien pauhua. Kello 10.30 ensimmäinen aalto iskeytyi Khao Lakiin jopa 11 metriä korkeana hyökynä. Lomaparatiisi oli muuttunut silmänräpäyksessä eloonjäämiskamppailun armottomaksi näyttämöksi.

Rakennukset sortuivat, jopa 50 kilometrin tuntinopeudella vyörynyt vesi imaisi lomailijat ja paikalliset asukkaat mukaansa. Ajelehtivat rojut tulivat hurjaa vauhtia päälle. Ihmiset pitivät kiinni toisistaan, vanhemmat lapsistaan.

Aallon voima oli kuitenkin armoton, pelastavat otteet lipesivät.

80 prosenttia tsunamin uhreista kuoli ensimmäisen tunnin aikana, monet silmänräpäyksessä. Yleisin kuolinsyy oli hukkuminen.

Tsunami iskeytyi rantaan kolme kertaa. Keskimmäinen aalto oli pahin. Khao Lak peittyi useiden metrien vesimassan alle.

Kun meri tuntien jälkeen vetäytyi, paljastui täydellinen hävitys. Rakennuksia oli pyyhkiytynyt pois, pystyyn jääneistä oli seinä sortunut. Autoja oli rakennusten katolla.

KHAO LAKIN raivaus oli pahasti kesken tsunamin jälkeisenä kolmantena päivänä, kun saavuimme kuvaaja Tuomas Selänteen kanssa tuhoalueelle.

Vainajia vedettiin esiin sortuneista rakennuksista ja niitä ajettiin Khao Lakin keskellä olevan Bang Niangin kylän vaiheille ja asetettiin tunnistamista varten riveihin. Paikalle oli raivattu sen verran tilaa, että näin voitiin tehdä.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin paikalla on räätäliliikkeitä ja matkamuistomyymälöitä. Valtaosa tuhoutuneista hotelleista on purettu, eikä aluetta ole enää tuntea samaksi.

Muutamat suurimmat hotellit on rakennettu uudelleen, mutta siellä täällä on rakentamattomia kohtia, joita kasvillisuus peittää.

Packarang Blue Village tuhoutui täysin.­

Blue Villagen paikalle nousi uusi lomakylä. Moni täällä ei muista edes tuhoutuneen hotellin nimeä.­

RANNAN pohjoisosassa Pakarangin niemellä yhdessä ainoassa hotellissa kuoli 106 suomalaista. Vain 25 pelastui Blue Village Pakarang -hotellista.

Paikalla kohoaa nyt uusi hotelli. Sen työntekijät ovat niin nuoria, että kukaan ei muista tässä aikaisemmin olleen hotellin nimeä. Turistit viettävät aikaa altaalla ja käyvät uimassa meressä aivan kuten tapaninpäivänä 2004.

Vajaat kolmesataa metriä pohjoisempana on South Sea Pakarang -hotelli, jossa majoittui tuolloinen Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistö. Hotellin vaiheilla jälkiä korjataan yhä. Sen takana löytyvät yhä betoniset sähkötolpat, joista yhteen Niinistö kipusi turvaan. Aaltojen vyöryessä hän piti tolpasta kiinni henkensä edestä.

  Rannan pohjoisosassa Pakarangin niemellä yhdessä ainoassa hotellissa kuoli 106 suomalaista. Vain 25 pelastui Blue Village Pakarang -hotellista.

VUODENVAIHTEESSA 2004–2005 Takuapan kaupungin pohjoispuolella Bangmuangin temppelialueella avautui käsittämätön näky. Temppelialueelle koottiin tuhansia tsunamin uhreja eri puolilta 20 kilometriä pitkää rantaa. Autojen virta oli tauoton.

Samaan aikaan eri puolilta maailmaa saapuneet tunnistamisryhmät ottivat näytteitä uhreista, joiden henkilöllisyydestä ei ollut tietoa.

Se oli kilpajuoksua aikaa vastaan. Tropiikin helle teki uhrien tunnistamisesta hetki hetkeltä yhä vaikeampaa. Kuorma-autot ajoivat paikalle -60-asteisia hiilidioksidijääkimpaleita, joilla ruumiita pidettiin viileinä.

Desinfiointiryhmät ruiskuttivat reppuruiskuista kulkuväylille formaliinia. Jäähdytyskontteja ei ollut tarpeeksi. Jääusva leijui temppelialueella matalalana pilvenä.

THAIMAALAISET eivät itkeneet eivätkä surreet julkiseti. He tekivät määrätietoisesti töitä ja auttoivat parhaansa mukaan länsimaista saapuneita – ja jaksoivat jopa hymyillä heitellessään juomavesipulloja kuorma-auton lavalta kaikille.

Kymmenen vuotta myöhemmin temppeli on palannut alkuperäiseen käyttöönsä. Paikalla, jossa kohosi ruumisarkkujen pino, on nyt avoin kenttä. Uhrintunnistajia paahtavalta helteeltä suojanneet olleet katokset muistuttavat yhä historian laajimmasta vainajientunnistusoperaatiosta.

Khao Lak on nyt suurempi turistikohde kuin ennen tsunamia. Kymmenet hotelliyrittäjät menettivät kaiken, ja siellä täällä on rakentamattomia tontteja. Silti uusia hotelleja nousee koko ajan lisää.

BANG NIANGIN rantaan ajautunut poliisivene on yhä sijoillaan, joille aalto sen ajoi. Siitä on tehty tsunamin muistomerkki.

Vieressä on tsunamimuseo, mutta se on saksalaisten ylläpitämä. Thaimaalaiset eivät mielellään puhu tsunamista. Katse on tulevassa ja turismielinkeinossa.

Vaikka ajan pitäisi parantaa, tuhansille suomalaisille sanat tsunami ja Khao Lak kuitenkin merkitsevät yhä surua ja tuskaa, pohjatonta, korvaamatonta menetystä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?