Nainen rakensi tsunamin pyyhkimän lomakylän uudestaan Thaimaassa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Nainen rakensi tsunamin pyyhkimän lomakylän uudestaan Thaimaassa

Ennen tsunamia Bang Niangin rannalla oli 11 lomakylää. Niistä vain yksi nousi tuhosta.

13.12.2014 14:23

Khao Lak, maaliskuu 2005. Tsunamista oli kulunut kolme kuukautta, mutta tuhorannan raivaustyöt olivat yhä kiivaassa vaiheessa. Rannan keskivaiheilla Bang Niangin kylässä katerpillarit puskivat suomalaismatkailijoiden suosimaa Bang Niang Beach -hotellia maan tasalle. Tässä hotellissa kuoli toiseksi eniten suomalaisia, 13.

Hotellin takana, kaiken hävityksen ja romun keskellä oli joitain erikoista: kapea kaistale hoidettua nurmea sekä kukkaistutuksia, jotka urheasti kurottivat hiekkaerämaan keskeltä. Rakennuksia ei ollut, jos sellaiseksi lukenut tsunamissa säästynyttä uima-allasta.

Sen edessä erikoinen, käsin maalattu kyltti Cousin resort. Oliko se jonkin sortin mustaa huumoria vai mistä oli kyse?

JOSTAIN paikalle käveli pieni, hymyilevä nainen.

– Pahoittelen, meillä ei ole vielä oikein valmista, hän sanoi anteeksipyydellen.

Se oli ensitapaaminen Sangin eli Sudarat Dimariaan, Cousin resortin omistajan, kanssa.

Asetuimme vähäiseen, neljän istuttavaan palmumajaan, rannan uusimpaan ja ainoaan ehjään rakennukseen. Sang kertoi meille tarinansa.

Kaikki mitä unelmasta, omasta hotellista oli tsunamin jälkeen jäljellä. Sang ja Sunchai hoitivat pientä ruohokaistaletta tuhoutuneen hotellin raunioilla. Se piti unelmaa elossa.­

Sang tuli Thaimaan pohjoisosasta, vaatimattomista oloista. Hänellä oli kuitenkin unelma: oma hotelli Etelä-Thaimaassa, kovaa vauhtia rakennettavassa Khao Lakin turistikohteessa.

SANG SÄÄSTI, neuvotteli pankkien kanssa ja sai lainan. Khao Lakin Bang Niangin kylään, 100 metriä rannasta alkoi nousta hotelli.

Sang oli 40-vuotias ja täynnä tarmoa. Otettu 13 miljoonan bahtin (260 000 euroa) velka ei tuntunut mahdottomalta.

Vuoden 2004 joulukuussa Sang saattoi ylpeänä katsoa lähes valmista lomaakyläänsä, jossa oli 26 bungalowia ja Sangin ja hänen miehensä Sunchai Khendeen koti.

Vuodenvaihde lupasi hyvää alkua lähestyvälle turistikaudelle. Huoneet olivat lähes täynnä ja viimeinenkin bungalow saatu juuri valmiiksi.

TAPANINPÄIVÄN aamuna 2004 ravintolan aamiaisella oli paljon turisteja. Ruoka alkoi käydä vähiin. Sangin oli lähdettävä autolla hakemaan lisää ruokaa.

Hieman ennen kello kymmentä Sang lähti. Se oli viimeinen kerta, kun hän näki Cousin resortin.

– Kun tulin takaisin kaikki oli mennyt. Cousin resortia ei enää ollut, Sang sanoo hiljaa.

Neljä työntekijää ja viisi turistia oli kuollut, muut paenneet kuka minnekin. Yksi oli ottanut mopon ja ajanut sillä Phuketin lentokentälle.

Koti, elämäntyö ja unelma olivat hetkessä murtuneet soraläjäksi. He eivät olleet alkutilanteessa, vaan sen alla. Velkaisia ja ilman kotia.

SANG JA Sunchai muuttivat viidakkoon aaltopellistä kyhättyyn 3,5 x 2,5 metrin kojuun. Hän lähti näyttämään meille kotiaan. Näky oli karu. Huoneessa sänky, ei juuri muuta. Omaisuus mahtui kahteen muovikassiin.

Kysyin, miksi hän kaiken niukkuuden keskellä kuitenkin palasi joka päivä kastelemaan Cousin resortin edessä olevaa pientä nurmikkokaistaletta.

– Haluan pitää tontin siistinä, koska se muistuttaa siitä, mitä minulla joskus oli.

Kunnostettua alaa oli vain muutama neliömetri, mutta sen merkitys oli kokoaan monin verroin suurempi.

– Ehkä saan rakennettua hotellin uudelleen, Sang jaksoi haaveilla.

Lupasin, että vielä joskus palaisin tänne.

KIRJOITIN uutisjutun Sangista, tsunamissa kaiken menettäneestä naisesta. Muutamaa viikkoa myöhemmin puhelin soi.

– Hei, olen Rauni. Tiedätkö sinä, miten voisimme auttaa Sangia, naisääni esitteli asiansa.

Rauni, Irene, Johanna ja Pirjo, neljä äänekoslaista meijerityöntekijää, olivat lukeneett Sangin tarinan. Siitä syntyi ajatus: halu auttaa Sangia uuden elämän alkuun.

Naiset alkoivat säästää rahaa. Minä lupasin järjestää heille lennon. Kysyin, voisiko lentoyhtiö Air Finland tarjota naisille lennon. Yhtiö suostui hyvän asian vuoksi. Myöhemmin Air Finland kaatuin konkurssiin, tuskin kuitenkaan tästä syystä.

LOPPUVUODESTA 2005 kaikki oli valmista. Lähdimme tapaamaan Sangia. Kaikkia jännitti, olisiko Sang saanut pidettyä tonttinsa, vai oliko se päätynyt halpaa maata ostaville keinottelijoille, joita huhujen mukaan parveili pikavoiton toivossa pitkin tuhorantoja.

Tien päässä näkyi pitkä rivi valkeita bungalowinseiniä.

– Hei, sinä tulit! Sang hymyili seurueemme nähdessään.

Cousin resort oli alkanut kohota uudelleen, mutta ei ilmaiseksi. Ensitöikseen Sang oli ostanut tiilenpuristuskoneen. Vähä vähältä, oman tontin hiekasta hän alkoi puristaa tiiliä bungaloweihin. Tiiliprässin vuokraamisella muille rakentajille hän sai lisää rahaa. Bisnesnainen.

TSUNAMIN vuosipäivä lähestyi. Sang kiirehti hotellin avaamista, koska arveli turisteja tulevan rannalle paljon.

– Olisi kaunista, jos saimme nurmikon, mutta se makaa 80 000 bahtia. Se on thaimaalaisen vuosipalkan verran.

Laskimme rahat. Suomalaisnaisten keräämä potti riitti siirtonurmikkoon – ja jäipä rahaa vielä palmuihinkin.

Vietimme vuosipäivää Bang Niangissa toiveikkaissa merkeissä. Ensimmäiset turisit saapuivat hotelliin, kuten pitikin. Cousin resort oli päässyt jotenkuten alkuun, mutta tulevaisuudesta ei ollut takeita.

KYMMENEN vuotta kului. Khao Lak oli muuttunut niin, että sitä ei enää tunnistanut. Tsunamin parturoimassa maisemassa Cousin resort näkyi aikoinaan kauas, nyt sitä piti etsiä trooppisten puiden ja ympärille nousseiden uusien rakennusten takaa.

Jäimme odottamaan vastaanottoon, tuntisiko Sang.

– Oletko sinä yksi niistä avustustyöntekijöistä? Sang kysyi varovasti.

Kuvien välillä on kymmenen vuotta. Tropiikki on kasvanut Cousin resortin ympärille ja peittänyt tsunamin jäljet.­

Aika hyvin sinne päin, näin kymmenen vuoden jälkeen.

Menemme paikkaan, jossa silloin otimme kuvan.

– Se oli tässä. Tuo palmu ja tuo palmu ovat säästyneet, kaikki muut on istutettu sen jälkeen.

ENTINEN suora näkymä merelle oli nyt peittynyt. Useita hotelleja omistava paikallinen suuryrittäjä oli rakentanut kolmikerroksisen hotellin lähes kiinni.

Ennen tsunamia Bang Niangissa oli 11 kyläläisten omistamaa lomakylää, resortia. Sang oli heistä ainoa, joka rakensi resortinsa uudelleen. Muiden omistus on jossain muulla.

Myös Sang joutui luopumaan tonttinsa kolmen bungalowin määräysvallasta hetkeksi. Joukko saksalaisia lomailijoita rahoitti kolmen bunglowin rakentamisen. Vastikkeeksi he saivat lomailla niissä joka vuosi ilmaiseksi kolme viikkoa. Sopimus tehtiin kymmeneksi vuodeksi.

– Tänä vuonna se päättyy, Sang sanoo.

Tästä lähtien hän voi myydä yöpymisvuorokausia parhaaseen loma-aikaan enemmän kuin koskaan. Se tasapainottaa yritteliään naisen taloutta.

SANG on joutunut ottamaan pankista lisää lainaa. Se mahdollisti laajentumisen, toisen lomakylän rakentamisen Ko Koh Khaon saarelle parikymmentä kilometriä pohjoiseen.

Kahden resortin hoitamisessa oli melkoista työtä.

– Elanto pitää tienata viiden sesonkikuukauden aikana. Muuten on hiljaista, Sang selvittää.

Tsunamin jälkeen Sang teki 12–14 tunnin työpäiviä. Ei työmäärä nytkään ole juuri vähentynyt.

– Niin, päivät ovat yhä pitkiä, Sang sanoo.

Sangin puoliso Sunchai käy sesongin ulkopuolella rakenustöissä. Niitä vielä riittää, sillä Khao Lakia rakennetaan yhä.

ÄÄNEKOSKEN naisten lahjoitus kymmenen vuotta sitten ei mennyt hukkaan. Osaltaan se takasi, että Sang pystyi työllistämään ja asuttamaan perhehotelliin itsensä ja sukunsa isovanhempia myöten. Cousin resort on harvinainen, valoisa esimerkki Khao Lakin noususta tsunamin jälkeen.

Sang on nyt 55-vuotias. On pakko kysyä, kuinka pitkään hän aikoo jaksaa kahden hotellin pyörittämistä.

– Cousin resort on myynnissä, jos joku haluaa ostaa, Sang vastaa heti napakasti.

Se ei ole poikkeuksellista. Liki jokainen lomakylä on Khao Lakissa kaupan, jos hintatarjous on kohdallaan.

Aamulla olisimme hyvästelleet Sangin – mutta kiireinen liikenainen oli jo varhain lähtenyt töihin toiseen resortiinsa Ko Koh Khaon saarelle. Elanto ei tule helpolla vieläkään.

Lankomies lupaa kertoa terveiset. Ehkä tapaamme taas kymmenen vuoden päästä.

Lue viikonlopun Ilta-Sanomista laaja artikkelisarja Kaakkois-Aasiaa kymmenen vuotta sitten runnoneesta tsunamista.

Juttua korjattu kello 0.26: 13 miljoonaa bahtia oli silloisella kurssilla noin 260000 euroa, ei 26000 euroa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?