Hongkongissa ei kukaan anna periksi - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Hongkongissa ei kukaan anna periksi

Mielenosoitukset ovat johtaneet hyvin hankalaan tilanteeseen, kirjoittaa Hongkongissa opiskellut Ilta-Sanomien toimittaja Elli-Alina Hiilamo.

6.10.2014 16:27

- En ole koskaan ollut näin ylpeä hongkongilaisista. Mielenosoitusten takia uskon, että toivo demokraattisemmasta Hongkongista elää.

Näin totesi paikallinen ystäväni muutama päivä sitten. Hän osallistui mielenosoituksiin sen ensimmäisinä päivinä. Poliisin käytettyä kyynelkaasua häntä alkoi pelottaa ja töihin oli muutenkin palattava.

Toinen ystäväni kuvaili, ettei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Yhteisöllisyyden tunne mielenosoituksissa oli käsin kosketeltavaa: ihmiset lauloivat, vapaaehtoiset jakoivat ruokaa ja nuorimmista mielenosoittajista pidettiin huolta. Asia on hongkongilaisille erityisen tärkeä.

Opiskelin viime vuoden 7,2 miljoonan asukkaan Hongkongissa. Silloin ymmärsin, että hongkongilaisilla oli valtava huoli Pekingin pyrkimyksistä rajoittaa alueen vapauksia. Tuntui, että oli vain ajan kysymys, milloin demokratiamielenosoitukset saavuttaisivat tämän pisteen.

Merkkejä oli ilmassa

Vuoden aikana opin, ettei Hongkongin sananvapaus voinut hyvin. Itsesensuurista ja sensuurista oli tullut aikaisemmin vapaana pidetyn lehdistön riesa. Toimittajiin kohdistui myös fyysistä väkivaltaa. Alkuvuodesta paikallisen tutkivaan journalismiin erikoistuneen kiinankielisen lehden entinen päätoimittaja Kevin Lau puukotettiin lähes hengiltä.

Myös Occupy Central -liike tuli tutuksi. Pieniä mielenilmaisuja pidettiin vähän väliä. Pääsin osallistumaan liikkeen johtohahmon, Hongkongin yliopiston oikeustieteen professorin Benny Tain luennolle. Hän painotti, ettei nykyinen hallintojohtajan valitsemisprosessi ollut Hongkongin perustuslain mukainen.

Ymmärsin myös, kuinka vahva hongkongilainen identiteetti paikallisilla oli. Erehdyin kerran kysymään hongkongilaiselta kurssikaveriltani, oliko hän kiinalainen. Vastaus oli tiukkasävyinen: En ole, olen hongkongilainen. Ero mannerkiinalaisiin tehtiin selväksi ja toisinaan käytiin keskustelua myös siitä, olivatko hongkongilaiset avoimesti rasistisia mannerkiinalaisia kohtaan.

Kun reilu kuukausi sitten Peking ilmoitti, ettei vapaa ehdokasasettelu Hongkongin vuoden 2017 vaaleissa onnistu, oli selvää, ettei Hongkong hyväksyisi päätöstä noin vain. Nyt mielenosoitukset ovat kestäneet yli viikon. Maanantaiaamuksi poliisi antoi aikarajan: mielenosoitusten olisi hajottava, sillä kaupungin on päästävä takaisin normaaliin elämään. Moni mielenosoittaja kaikkosi, kun kerrottiin, että tällä kertaa poliisin otteet olisivat kovemmat kuin aikaisemmin. Toiset mielenosoittajat yhä sinnittelevät barrikadeilla, osa on luovuttanut tai kenties kerää voimiaan muualla.

Iso riski Pekingille

Yksi paikallista ystävistäni on mielenosoituksissa yhä mukana. Hän kertoo, että tilanne on uuvuttava. Hän myös pelkää, ettei Hongkongin hallinnon ja mielenosoituksissa johtoasemaan nousseiden opiskelijoiden neuvottelut tuo toivottua tulosta.

Tilanne on hankala: Hongkongilaiset demokratiamielenosoittajat eivät hänen mukaansa ole antamassa periksi, mutta ei ole myöskään Hongkongin hallinto, eikä Kiinan kommunistinen puolue.

Mielenosoittajien vaatimuksiin suostuminen olisi liian suuri riski Pekingille. Se toimisi Pekingin kannalta huolestuttavana esimerkkinä muille Kiinan hallinnolle kuuluville kaupungeille ja näyttäisi, että kansan mielipiteellä on väliä.

Myös jatkuva pelko poliisin ja mielenosoituksia vastustavien voimakeinoista on mielenosoituksissa yhä läsnä. Silti nuori hongkongilainen ystäväni haluaa paikalle.

- Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, hän sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?