Ulkomaat

Yleisöllä ei hajuakaan, mitä suomalaiset Isaf-sotilaat ovat nähneet: ”Hyvä niin”

Julkaistu:

Afganistan
Yleisöllä ei ole hajuakaan siitä, mitä kaikkea Isaf-operaatiossa palvelleet suomalaiset ovat nähneet. Hyvä niin, sanoo veteraani.
Tieuralla Aibakin kaupungin lähellä odotti iso räjähdyspanos, telamiina. Se räjähti 15. helmikuuta 2011 hieman puolen päivän jälkeen, kun suomalaisten maastoauton oikea etupyörä osui siihen.

- Kaikki meni harmaaksi lasien ulkopuolelta, ja auto putosi oikealle alas, kertoo Mika Orkola IS:lle kotonaan Hämeenlinnassa.

Tiedusteluryhmän lääkintämiehenä toiminut alikersantti Orkola istui 4,5 tonnia painavan panssari-Mersun takapenkillä. Mersu ei ollut telamiinan kestävä.

- Sitten meni filmi poikki. Sama Pekalla, joka oli kuskina. Se kesti noin minuutin. Pekka heräsi ennen minua, koska heräsin hänen huuteluunsa.

- En muista enää mitä hän huuteli, koska korvat soivat ja ne olivat täysin lukossa.

Orkola ei muista räjähdystä.

- Jos olisi tullut lähtö, se olisi ollut täysin kivuton. En ehtinyt tajuta mitään.

Mersu makasi kyljellään hiekassa, Orkola ja ylivääpeli Pekka roikkuivat sisällä.

- Pekka huusi siinä jotain älämölöä, mutta sitten havahduimme: hetkinen, Jukkaa ei ole täällä ollenkaan.

Yliluutnantti Jukka Kansosen paikka oli edessä, kuskin vieressä. Oikean etuoven kohdalla seissyt kuljettaja huomasi, että Kansosen käsi näkyi auton alta.

- Sanoin Pekalle, että pidä Jukan kädestä kiinni, koetan hoitaa meille apua.

Partion ykkösauto oli pysähtynyt 50 metrin päähän samalla hetkellä, kun miina lävähti. Ykkösautosta tuli pian apua, ja kyljellään rötköttäneen Mersun painavat ovet saatiin auki.

Orkola ja kuski pääsivät ulos.

- Heitin lääkintärepun ja aseen ulos. Menin auton katon puolelta katsomaan Jukkaa.

Kansonen makasi osittain syvän tieuran päällä. Hän näytti täysin ehjältä, kypärä oli yhä päässä. Elonmerkkejä ei ollut.

Jukka Kansonen oli toinen suomalainen Isaf-sotilas, joka on menehtynyt Afganistanissa.


Pommi-isku oli tavallaan tarkoitettu suomalaisille: ampumarataa käytti vain Suomen Isaf-osasto.

- Paikalliset eivät kuitenkaan osaa erottaa Isafin kansallisuuksia toisistaan, eivät edes lippuja. Kaikki ovat 'jenkkejä', kaikkia vihataan, Orkola sanoo.

Mika Orkola palveli Afganistanissa kahdesti lääkintäaliupseerina, vuosina 2006-2007 ja 2010-2011. Hän tunsi myös kersantti Petri Immosen, joka kuoli tienvarsipommin räjähdykseen jalkapartiossa vuonna 2007.

Kotimaassa palomies-sairaankuljettajana toimiva Orkola on nähnyt työssään vainajia - mutta partiokaverin lähtö vierestä on ollut hänelle se kovin kokemus.

Orkola selvisi vähin vammoin: kaulanikaman okahaarakkeen murtuma aiheutti lyhytaikaisia vaivoja, jotka hävisivät pian kokonaan.

Puoli vuotta telamiinan räjähdyksen jälkeen Orkola huomasi töissä Hämeenlinnassa, ettei hän muistanut työkavereidensa nimiä. Aivot olivat ylikuormittuneet, mieli työsti kovaa vauhtia Afganistania.

- Luulin, että olin jo niin kyyninen, ettei mikään kosketa. Mutta kyllä se kosketti sittenkin.

Räjähdeiskun jälkitunteena vyöryi myös syyllisyys.

- Yksi kuoli, yksi invalidisoitui ja jäi eläkkeelle saman tien, ja minä olen tässä elämäni kunnossa.

- Voinko minä olla tyytyväinen siihen, että muut saivat siipeensä enemmän kuin minä?


Orkola näki ja koki Afganistanissa paljon muutakin. Ikimuistoisimpia oli yksi vuorokausi, jonka aikana hän joutui neljään eri läheltä piti -tilanteeseen.

Suomalaisille on Afganistanissa tapahtunut paljon kaikenlaista, mistä yleisöllä ei ole aavistustakaan. Puolustusvoimien kuivat tiedotteet eivät kerro koko totuutta, eikä kaikesta edes tiedoteta Suomeen.

Tulitaistelut, kranaatti-iskut ja muut kovat kokemukset Afganistanin vaitelias veljeskunta pitää sisällään ja purkaa niitä keskenään.

- Hyvä niin, Mika Orkola pohtii.

- Jos kaikki tulisi tietoon, perheenjäsenet ja omaiset eivät päästäisi sinne enää ketään.

Kersantti Immosen kuoleman aikaan Orkola sattui olemaan lomalla Suomessa. Hänen tyttärensä oli vielä pieni.

- Oli totta kai hankalaa lähteä lomalta takaisin, omasta puolesta ja vaimon ja tyttären puolesta. Vanhemmatkin tietysti sanoivat, että et kai sinä enää mene sinne takaisin.

Orkola meni, ja näki Kabulin lentokentällä Immosen arkun.

Onko Afganistanin-operaatiossa sitten ollut järkeä olla mukana?

- Ei se nyt kenenkään suomalaisen hengen väärtti ole. Sota on ollut siellä jo liian kauan, se menee isältä pojalle.