Ulkomaat

137 pelastui Estonian uppoamisesta myrskyisällä merellä 28.9.1994 – lue kaikkien tarinat

Julkaistu: , Päivitetty:

Estonian uppoaminen 24 vuotta sitten on yksi merihistorian traagisimmista katastrofeista. Kauhistuttavana syyskuisena yönä vuonna 1994 yli 850 ihmistä kuoli, mutta on heitäkin, jotka selvisivät hengissä myrskyävällä, pimeällä merellä - vaikka laiva painui syvyyksiin vain noin 30 minuuttia ensimmäisen hätäkutsun lähettämisen jälkeen. Ilta-Sanomat kertoo nyt jokaisen pelastuneen tarinan: 137 ihmettä.
Tänään tulee kuluneeksi 24 vuotta siitä, kun matkustaja-autolautta Estonia upposi myrskyävällä Itämerellä noin 40 kilometrin päässä Utön saarelta. Aluksen kyydissä oli 989 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Estonian kaltaisen onnettomuuden ei koskaan pitänyt olla mahdollinen Itämerellä. Sen syy ja seuraukset puhuttavatkin yhä.

Katso yllä olevalta videolta vuonna 2014 valmistunut ISTV:n dokumentti Estonian uppoamisesta.

Estonia painui pohjaan 28. syyskuuta 1994 vain vajaa tunti ensimmäisten onnettomuutta enteilleiden havaintojen ja vain puoli tuntia ensimmäisen hätäkutsun lähettämisen jälkeen. Ensimmäinen tragediaa enteillyt metallinen pamaus kuultiin keularampin luota kello 0.55. Kello 1.14 keulavisiiri putosi mereen ja veti autokannen rampin täysin auki. Alukseen alkoi tulvia rajusti vettä ja se kallistui nopeasti. Kello 1.50 alus katosi meren pinnan alle. Merenkäynti oli ankaraa ja aikaa pelastumiselle jäi vain vähän. Silti 137 ihmistä onnistui pelastautumaan kuolemanloukuksi muuttuneelta alukselta.

Näin he kokivat kohtalonyön:


1. Hannes, 23, Viro

Konemestari oli Estonialla ensimmäisellä kahden viikon työjaksollaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

"Klo 0.46 näin monitorista, että ensimmäisen ajorampin oikeanpuoleisesta reunasta tulee vähän vettä. Ajattelin, että sadevesi on päässyt vesitiivisteitten välistä läpi. Olin yksin valvomohuoneessa", Hannes kertoi Estonia-tutkintaan antamassaan lausunnossa.

"Viereisessä huoneessa ollessani laiva kallistui äkkiä, ja asia vaikutti kummalliselta. Laiva kallistui oikealle. Menin takaisin valvomohuoneeseen, ja (esimieheni) Margus sanoi asioiden olevan huonosti, koska ajoramppi oli mennyt rikki. Katsoin monitoria ja näin autokannella isot aallot ja että vedenpinta oli jo henkilöautojen tasalla."

"Sen jälkeen valot alkoivat vilkkua, jotka tarkoittivat kyseessä olevan pelastusveneen hälytyksen. Tämä merkitsi, että kaikkien, jotka ovat määrätyt johonkin veneelle, on mentävä veneensä luo, ja ne on laskettava alas."

"Sinä aikana oli tullut sinne huoneeseen Henrik, ja vesitiiviit ovet oli suljettu. Vesipumput oli kytketty päälle, ja komentosillalta tuli komento "tehkää jotain pumpuilla!".

"Jossain vaiheessa pääkoneet sammuivat, ja vain apugeneraattorit toimivat."

"Kuulin autokannelta meteliä, lasti pääsi todennäköisesti liikkumaan. Siinä vaiheessa oli kaikille selvä, että laiva tulee uppoamaan."

Hän onnistui vielä pääsemään ulos ja pelastui.

2. Henrik, 25, Viro

Mekaanikko oli konehuoneen kontrollihuoneessa.

"Seurasimme valvontakameroista etuosaa, takaosaa sekä molempia laitoja. Näimme etuosasta tulevan vettä sisälle. Valvontakamera näyttää ainoastaan laivan sisäpuolella olevan alaslaskettavan laipion, mutta ei ylösnostettavaa keulaa. Laipion molemmilta puolilta tuli vettä sisälle voimakkaasti; oikealta puolelta mahdollisesti enemmän. Keulaosan paikallaan oloa en osaa sanoa enkä sitä, tuliko vettä myös laipion yläosan yli, kun kamera ei näytä sinne. Pohdimme, oliko keulaosa auennut. Vettä tuli niin paljon, että pelkkä tiivistevaurio ei voinut olla kyseessä. Vettä tuli jatkuvasti eikä vain aallon kohdalla."


3. Margus, 30, Viro

Tämä olisi ollut konemestarin viimeinen Tukholman-matka ennen vapaavuoroa. Hän oli onnettomuuden tapahtuessa konehuoneen valvomossa.

"Klo 1.15 tuli peräkkäin kaksi voimakasta aaltoa jotka todellakin tuntuivat laivassa. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut noin voimakasta iskua laivaan. Laiva kulki lähes aallokkoa päin, joten aaltojen voima on kohdistunut keulaan. Katsoin heti valvomon monitoria ja totesin, että keulasta tulee vettä sisälle. Vedentulo oli valtavaa, koska kuva meni epäselväksi sen johdosta, että kamera ilmeisesti ainakin osittain oli sisään tulevan veden alla. Vaikutus oli myöskin välitön, koska laiva rupesi heti kallistumaan 2-3 astetta lisää oikealle."

4. Ants, 46, Viro

Heräsi työtoverinsa kanssa kolahduksiin. He alkoivat heti kiivetä ulkokannelle, mutta Ants kadotti toverinsa matkalla.

"Kovaäänisestä sanottiin "hälytys, hälytys!" vasta silloin, kun olin jo ulkokannella. Aalto pyyhkäisi minut laivalta, kun sen savupiippu oli jo vedessä."

5. Tambet, 31, Viro

Kadotti paniikissa ystävänsä, pääsi itse ulkokannelle.

"Viivyin laivalla loppuun asti, olin sen kyljen päällä, laiva kallistui niin, että pohja alkoi kääntyä ylöspäin. Viime hetkellä joko liu'uin tai aalto vei minut veteen. Lautan vieressä uidessani näin, miten laivan keula ulottui ulos vedestä, ja sieltä tuli vettä, laiva upposi peräosa ensin."

6. Neeme, 23, Viro

Näki yläkannella enimmäkseen iäkkäämpiä ihmisiä.

"Nuoremmat olivat ilmeisesti jo poistuneet. Otin kaapista itselleni pelastusliivin ja heitin niitä myös oven vieressä oleville."

Oli pelastuslautalla aluksi yksin.

"Sitten tuli kolme lisää, ja kun olimme viidettä henkilöä nostamassa lautalle, lautta kaatui. Kiipesimme uudestaan sen päälle."

Pääsi kello 07.55 kopterilla Hankoon.

"Kopteriin nostettiin neljä miestä, koska viides oli jo kuollut. Todennäköisesti hän oli paleltunut ja hengittänyt vettä keuhkoihinsa."


7. Carl, 42, Ruotsi

Laivassa oli täysi paniikki, ja matkalla ylös näkyi lapsia ja nuoria, jotka kaatuivat nurin ja huusivat. Pelastuslautalla oli kolme muuta miestä ja noin 25-vuotias tyttö, jolla oli olkapäille ulottuneet tuhkanvaaleat hiukset. Yllään tytöllä oli vain rintaliivit, pikkupöksyt ja pelastusliivit. Ruotsia puhunut tyttö kuoli ennen kuin kopteri tuli hätiin.

8. Dainis, 36, Latvia

Dainis ja hänen ystävänsä heräsivät kovaan mäjähdykseen ja juoksivat käytävään. Rapuissa seisoi nainen yöpuvussa ja kirkui hysteerisesti. Ystävät juoksivat takaisin hyttiin pukeutuakseen, mutta hän jatkoi juoksua pelkissä alushousuissa. Kaksi tyttöä putosi jostain korkealta hänen yläpuoleltaan.

"En muista nyt, mistä he tulivat, mutta ensimmäisenä pudonnut tyttö kuului henkilökuntaan vaatteista päätellen. Hän todennäköisesti kuoli, kun hän osui kanteen sisäpuolella. Näin että hän oli kauhean verinen."

Ei muistanut kuinka pääsi ulos, tiesi vain kiivenneensä.

"Matkalla ylös ohitin suuren joukon ihmisiä, jotka huusivat ja itkivät. Paniikki vallitsi."

9. Jaan, 53, Viro

"Kun näin vettä vuotavan hyttiin, oli selvä, että on mentävä. Hypätessäni veteen laivan kallistuma oli ehkä noin 115-120 astetta."

10. Gennadi, 38, Viro

"Aalto heitti minut mereen. Aloin uida kohti lähintä valoa, jonka näin. Meressä oli paljon pelastusliivejä, sain niistä yhden", mies kertoi.

11. Taavi, 21, Viro

Tunsi laivalta kaksi pelastunutta työntekijää, vahtimatruusin ja mekaanikon.

"Ulkokannella ollessani kuulin pitkän äänimerkin, joka tarkoitti, että laivalta pitää poistua. Ennen sitä sanottiin kovaäänisestä viron kielellä, että laiva uppoaa."

12. Carl-Eric, 26, Ruotsi

Auttoi noin 20-vuotiasta tanssityttöä pukemaan pelastusliivin ja neuvoi tätä pysymään laivassa niin kauan kuin mahdollista, koska vesi on niin kylmää. Tyttö kertoi, että oli ensimmäistä kertaa laivamatkalla. Pelastui itse Isabellalle.

13. Nikolajs, 36, Latvia

Oli matkalla ystävänsä kanssa, tarkoituksena tehdä kauppoja Ruotsissa.

"Laiva keinui niin, että putosin vuoteesta lattialle. Tajusin, että jostain vakavasta täytyy olla kysymys. Samassa kuulin valtavan kovan pamauksen. Pamaus oli niin kova, että lensin hytin seinää vasten."

Matkalla ylös selvisi, että alus uppoaa. Piti aluksen kyljellä kiinni hytti-ikkunasta ja odotti aaltojen tasaantumista. Menetti otteensa ja putosi mereen, mutta 20 minuuttia uituaan pääsi pelastuslauttaan.

"Kello tikitti minulle"


14. Petter, 41, Suomi
15. Jukka, 30, Suomi


Petter Ehrnsten heräsi yöllä ääneen: Tong, tong, tong. Kamppailu elämästä alkoi. Merellä hän löysi pelastuksen samalta lautalta, jolla oli jo toinen suomalaismies.


"Kun aloin taistella hengestäni, en tuntenut kipua enkä kylmyyttä. Keskityin eloonjäämiseen. Kello tikitti minulle."

Helsinkiläinen Per-Erik, Petter, Ehrnsten myi 20 vuotta sitten alkoholia useille laivoille. Hän oli ollut liikeneuvotteluissa Helsingissä ja risteillyt sieltä Linda Linellä syysmyrskyssä Tallinnaan. Tarkoitus oli jatkaa Tallinnasta Tukholmaan.

Yksi liikemieskolmikosta oli peruuttanut oman matkansa. Vahingossa myös Ehrnstenin ja hänen saksalaisen esimiehensä matkat oli peruttu.

- Sain ylipuhuttua minulle ja esimiehelleni viime hetken peruutuspaikat Estonialle, kaksi hyttiä, Ehrnsten sanoo ja katsoo kauas.

Muistot tulevat hyökynä mieleen.

Yhdessä esimiehensä kanssa Ehrnsten kiersi laivan myymälät ja ravintolat, jotka olivat heidän asiakkaitaan. Sen jälkeen he menivät syömään a la carte -ravintolaan.

- Viereisessä pöydässä olivat laivan molemmat kapteenit
Arvo Andersson ja Avo Piht yliperämiehen kanssa. Muuten a la carte -ravintola oli aika tyhjä.

Ruuan jälkeen Ehrnstenin ja hänen esimiehensä seuraan liittyi laivan intendentti, Ehrnstenin vanha ystävä.

- Hänen kanssaan kiersimme laivaa ja menimme tanssisalonkiin. Hän vanhana merikarhuna tarjosi viinatrokareille teetä ja vettä. Esimieheni ei olisi halunnut mitään ottaakaan, kun merenkäynti oli sen verran kova ja hän tuli helposti merisairaaksi. Kiertelin vielä intendentin kanssa laivaa senkin jälkeen, kun esimieheni vetäytyi hyttiinsä lepäämään.

Se oli viimeinen kerta, kun Ehrnsten näki esimiehensä ja ystävänsä. Kumpikaan heistä ei koskaan palannut siltä laivareissulta kotiin.

Tong, tong, tong. Petter Ehrnsten oli ehtinyt nukahtaa hytissään, kun laivan rungon oudot äänet herättivät hänet. Hän nousi istumaan ja veti housut jalkaansa ja aikoi lähinnä uteliaisuudesta mennä katsomaan, mistä äänet tulivat.

- Olen seilannut monta kymmentä vuotta. Tunsin kaikki myrskyn äänet. Olen ollut aiemmin mukana karilleajossa ja kylkikosketuksessa. Äänet, jotka kuulin, eivät muistuttaneet mitään niistä äänistä.

Pian Estonian keulavisiiri irtoaisi keulasta ja vetäisi rampin auki.

Kaikki irtonainen tavara pakkautui hytin ovea vasten. Ehrnsten meni vessan oven aukkoon, raivasi tavarat hytin ovelta ja pääsi vaivoin ulos. Käytävällä oli paljon hämmästyneitä ihmisiä, osa pukeissa, osa puolipukeissa. Paniikkia ei vielä ollut, enemmänkin epätietoisuutta.

- Minulla oli selvä päämäärä, päästä pelastusasemalle. Ihmiset lähtivät seuraamaan kuin muurahaiset.

"Aulassa etenin kaidetta tukena käyttäen koska muutoin ei voinut edetä ja muistan erään henkilön aulassa ylempänä porraskäytävässä, jonka ote kaiteesta irtosi ja hän paiskautui lähelleni voimalla ja ilmeisesti tämä noin 40-vuotias mies loukkasi itsensä", Ehrnsten muisteli kuulemisessa.

Ehrnsten joutui kulkemaan seinää pitkin. Hän pääsi pelastusasemalle seitsemännelle kannelle, avasi pelastusliivejä sisältävän arkun, puki liivit päälleen ja tyhjensi kannelle loput pelastusliivit, jotta muut ihmiset saisivat ne myös ylleen.

Ehrnsten lähti kipuamaan avojaloin vain puvun housut yllään laivan seinää pitkin kohti pelastusvenettä. Pelastusveneen vierelle kiipesi myös toinen mies. Yhdessä he yrittivät irrottaa venettä.

- Kaikilla kielillä, millä osasin, sanoin miehelle, että irrotetaan nämä vanttiruuvit, että saadaan pelastusvene laskettua. Kun saimme veneen irti, huusin henkilökuntaan kuuluvalle miehelle, että irrota vene nyt. Irrotin myös puuairot. Mies yritti vääntää vivuista, mutta vene ei irronnut. Hän sanoi, ettei hän osaa irrottaa venettä, ettei se ole kuulunut hänen tehtäviinsä evakuointitilanteissa.

Ehrnsten laskeutui alas seinää pitkin ja yritti irrottaa veneen itse. Hän tunsi, kuinka hydrauliikkaventtiili aukesi, mutta vene ei liikahtanutkaan. Ehrnsten nousi takaisin ylös pelastusveneeseen.

- Näin silloin kaksi matkustaja-alusta, jotka loittonivat meistä. Ihmettelin, miksi ne eivät käänny. Miksi ne eivät huomaa, että me olemme merihädässä. Se toivottomuuden tunne oli musertava.

Estonian valot syttyivät ja sammuivat. Laivalla oli pelastuslauttoja. Niitä oli myös meressä.

- Olin siinä vaiheessa vielä varma, että hylky kelluu, ettei laiva uppoa. Vielä silloin oli sellainen tunne, että matkamme on vain keskeytynyt. Kunhan vain odotamme, niin joku tulee ja pelastaa meidät täältä.

Estonia matkasi kohti tuhoa. Laiva kallistui lisää. Ehrnsten hyppäsi pois pelastusveneestä. Hän puki toiset pelastusliivit päälleen ja otti vielä kahdet liivit kainaloonsa.

- Tiesin, että suurin osa ihmisistä oli yhä sisällä laivan kaatuessa kyljelleen. Heidän pelinsä oli menetetty, Petter Ehrnsten sanoo ja pitää tauon.

Satojen ihmishenkien ajattelu ottaa koville. Kaikki ulkona olleet ihmiset taistelivat hengestään ja pyrkivät laivan päälle.

- Melkein komentosillan kohdalla oli yksi pelastuslautta. Minä konttasin sitä kohti, mutta se ehti täyttyä ihmisistä. Pelastuslauttaa kiertävässä narussa oli myös kiinni ihmisiä. Vapaana oli ainoastaan naru, mikä kiertää reelingin reunaa. Aloin tehdä siitä pitävää silmukkaa itselleni. Kun laiva kallistui, pelkäsin, että lautta liukuu kylkeä pitkin ja minä jään sen alle. Jätin sen paikan ja konttasin ulos niin kuin pohjan päälle.

- Siinä meitä oli muutama. Muut olivat huuhtoutuneet mereen. Perä lähti kuitenkin painumaan. Aallot pyyhkivät yli. Aalto vei vieressä istuneen kaverin. Tiesin, että seuraava aalto on minun aaltoni.

Se aalto huuhtoi Ehrnstenin mustana vellovaan mereen. Ehrnsten pelkäsi, että ison laivan upotessa syntyvät hirvittävät pyörteet, jotka imaisevat hänet syvyyksiin.

- Uin henkeni kaupalla pois hylyn luota. Adrenaliinia oli veressä paljon. Pääni hoki, pois kylmästä vedestä, pois vedestä, muuten kuolema korjaa.

Ehrnsten löysi merestä aurinkokannen muovimaton palasia. Hän teki niistä itselleen räpylät, jotta pystyi uimaan paremmin.

- Missasin useita lauttoja. Sitten tuli yksi lautta kohti ylösalaisin. Törmäsin siihen. Mutta en saanut narusta otetta. Lautta jyrähti ylitseni. Ehkä se oli minun onneni. Jos olisin jäänyt ylösalaisin olevalle lautalle, minut olisi hypotermia korjannut.

Toinen lautta tuli niin kohti, että Ehrnsten sai narusta otteen. Hän lähti kiertämään narua löytääkseen lautan suuaukon. Aukon kohdalla olivat pienet köysitikkaat. Hän näki hahmon ylhäällä.

- Sanoin hänelle kaikilla kielillä, auta minut ylös. Yllätyin, kun hän vastasi suomeksi. Hän sanoi, että on niin jäässä etteivät hänen voimansa riitä nostamaan minua. Pyysin häntä ottamaan kädestäni kiinni ja pitämään otteen. Hän ojensi kätensä. Minä ponnistin köysitikkaiden avulla hänen viereensä.

Ehrnsten huomasi ponnistaneensa pelastuslautan katolle. Suomalaismies,
Jukka, sanoi Ehrnstenille, että lautta on aivan täynnä vettä. Ei sinne kannata mennä.

- Meidän ainoa toivomme oli mennä sisään. Ulkona aalto olisi voinut huuhtoa meidät mereen tai sitten olisimme paleltuneet hengiltä. Tiesin, että sisällä meillä on paremmat mahdollisuudet, vaikka ne eivät kaksiset olleet silloinkaan.

Sisällä lautassa oli kaksi isoa pussia, jossa oli hypotermiapuvut, hätäraketit ja taskulamput. Kylmettynein sormin Ehrnsten ei kuitenkaan saanut pusseja auki.

- Purin solmut hampailla auki. Purin niin kovaa, että hampaani halkesivat. En tuntenut kipua, kyse oli elämästäni.

Miehet pukivat ylleen hypotermia-asut. Ne hörppäsivät vettä, koska lautta oli vettä täynnä. Ehrnsten pureskeli umpihihat auki ja repi pussin alhaalta. Nyt hänellä oli paljaan yläosan peittona edes jotakin.

Koko yön miehet äyskäröivät vettä lautasta ulos. Se piti hereillä. Kun murtuva aalto tuli, miehet kieppuivat lautassa kuin pesukoneessa.

- Onneksemme lautta ei koskaan kääntynyt ylösalaisin. Siitä emme olisi enää selvinneet.

Loputtomalta tuntuneen yön jälkeen aamu valkeni. Helikopterien äänet toivat mukanaan toivon. Aina kun miehet kuulivat helikopterin äänen, toinen heistä meni oviaukolle ja näytti taskulampulla sos-merkkiä. He vilkuttivat lampulla hätää myös laivoille.

Laivat kuittasivat sos-merkin valonheittimillä, samoin kopterit.

- Meri oli täynnä lauttoja. Tiesimme laivojen ja koptereiden vastauksista, että meidän lauttamme on merkitty. Emme tienneet, ehditäänkö meidät hakea ajoissa.

Kuolema kiiruhti koko ajan vierellä. Sitten Mariella reagoi sos-merkkiin muuttamalla kurssia ja kääntymällä kohti.

- Se oli hieno hetki.

Mariella tuli lautan rinnalle, ehkä noin 50 metrin päähän. Laivan kyljessä oli köysitikkaat. Pelastus oli lähellä, mutta kumpikaan miehistä ei jaksanut lähteä uimaan kohti laivaa.

- Ihmettelimme, miksi Mariella ei laske meille pelastusvenettä. Miksi he eivät pelasta meitä? Ja sitten kuului helikopterin ääni. Yes! Tajusimme, että Mariella oli tullut tuulen suojaksi ja kopteri pelastaa meidät, Petter sanoo.

Helikopterin äänen aiheuttaman ilon voi yhä kuulla hänen äänestään.

Petter Ehrnsten kehotti Jukkaa menemään oviaukolle ensin.

- Kuulin kuinka kopteri tuli ja Jukan jalat hävisivät aukosta. Menin ulos ovelle. Näin sukelluspuvussa olevan kaverin. Hän kysyi käsimerkillä, kuinka monta meitä oli. Näytin kaksi, toinen on ylhäällä, toinen on tässä. Nyt ylös vaan. Hän heitti nostolenkin ympärilleni.

Helikopterissa Petter Ehrnsten kysyi pintapelastajalta ensimmäisenä kelloa. Kello oli 6.58. Hän tiesi, että lapset olivat lähdössä kouluun ja televisio oli päällä. Lastenohjelmien sijaan televisio raportoisi onnettomuudesta. Ehrnsten pyysi, että saisi soittaa kopterista kotiin ja kertoa olevansa turvassa. Lupaa ei hellinnyt, koska pelastustoimet olivat kesken.

Ehrnsten vietiin Hankoon. Poistuessaan helikopterista hän halusi kiittää kyydistä. Kopterin miehistö otti käsineensä pois ennen kuin he kättelivät.

- Sen kädenpuristuksen muistan aina, Ehrnstenin kasvoille leviää hymy vesien kihotessa silmiin.

Jalat olivat tunnottomat. Silti Ehrnsten halusi Hangossa kävellä itse ambulanssiin.

- Olin varma, että jalkani amputoidaan. Siinä tilanteessa se ei olisi tuntunut enää miltään. Kun sain maata tunnottomien jalkojeni alle, vasta silloin tiesin olevani pelastunut.

Sairaalasta hän sai vihdoin soittaa kotiin. Koska hän oli varma, että menettää jalkansa, hän halusi vielä ennen hoitotoimenpiteitä omin jaloin suihkuun. Sängyssä iski horkka.

- Horkka oli ihan käsittämätön. Hampaani kalisivat ja koko kroppa tärisi. Sille ei voinut mitään. Tunto alkoi palata varpaisiin. Fyysisiä vammoja minulla ei ollut. Yön aikana laihduin kuusi kiloa.

Hän ottaa käteensä pelastusliivit, jotka hänellä oli tuona yönä. Liikutus nousee kurkkuun. Hetkeen ei sanota mitään.




16. Anti, 21, Viro
17. Ain-Alar, 18, Viro


Viihden hengen virolaisseurueesta Anti nukkui, kun Ain-Alar herätti hänet.

"Kuulin naisten huutamista," Anti kertoi Estonia-tutkintaan antamassaan lausunnossa.

"Ennen reelingille pääsyä ulko-oven luona oli ihmisiä paljon. Kaikki olivat paniikissa ja huusivat että mitä tehdä," kertoi puolestaan Ain-Alar.

Vain hän ja Anti pelastuivat viiden hengen seurueesta.

"Menimme laivan keulaa kohti ja näimme, että keula oli rikki. Kiipesimme alas laivan keulassa ollutta verkkoa pitkin. Ollessamme veden pinnasta noin 10 metrin korkeudella, hyppäsimme käsi kädessä veteen."

He löysivät vedestä kaapin, jonka päälle he kiipesivät, mutta se täyttyi pian vedellä ja upposi. He onnistuivat kuitenkin uimaan pelastuslautalle.

18. Ulla, 30, Ruotsi

Matkusti siskonsa ja kahden ystävänsä kanssa. Kuultuaan kumauksia katsoi, ettei ollut viisasta jäädä hyttiin ja lähti ylös. Muut jäivät hyttiin ja sanoivat tulevansa myöhemmin. Vain Ulla pelastui.

19. Ints, 22, Latvia

Oli sängyssä, kun heräsi pahaan ääneen, kuin metalli olisi hangannut pohjaa vasten. Onnistui pääsemään ulos ja pelastui.


 



20. Silver, 24, Viro

Estonian vahtimatruusi oli yksi kansainvälisen tutkintakomission avaintodistajista, sillä hän oli autokannella kierroksella, kun katastrofi sai alkunsa.

"Puoli yhdeltä alkavalla kierroksella, ollessani autokannella, myrsky oli kovempi kuin aikaisemmin ja laiva keinui niin voimakkaasti, että oli vaikea kävellä. Ollessani autokannen keulaportista noin metrin päässä tuli keulaan voimakas aalto, jonka vaikutuksesta meinasin kaatua. Aallon iskiessä keulaan kuului erittäin kova ääni, joka oli täysin poikkeava. Ääntä voisi kuvailla siten, että kaksi raskasta metallipalaa iskeytyisi suurella voimalla toisiinsa. Ääni kesti noin puoli sekuntia."

"Ilmoitin asiasta vahdissa olevalle perämiehelle, joka kehotti minua odottamaan ja mahdollisesti selvittämään, mistä kyseinen ääni oli kotoisin. Odotin autokannella jonkin aikaa, mutta kaikki oli kunnossa ja keulaluukun valot näyttivät vihreää, joten ne ilmeisesti olivat kiinni."

Hän nousi komentosillalle vahdinvaihdon jälkeen kello 0.58.

"Kapteeni nousi myös ohjaamoon ja sanoi, että heittelee voimakkaasti, ja vaikka kaikki kolme konetta olivat käynnissä, olimme aikataulusta jäljessä. Juuri kun olin tulossa ylös, sai perämies alhaalta soiton, jossa sanottiin, että alhaalta kuuluu outoja iskuja."

"Matkalla alas ollessani seitsemännellä kannella ihmiset pyysivät jo apua, koska laiva kallistui niin paljon, että ihmiset eivät enää pystyneet kävelemään."

21. Jürgen, 17, Viro
22. Andrus, 19, Viro


Hyttitovereista vain Jürgen ja Andrus pelastuivat, kaksi muuta eivät.

"Syntyi tungosta, ja kaaduin kannella. Yritin kiivetä kaiteelle ja onnistuinkin siinä. Kaiteen päälle kiipesi muitakin ihmisiä. Siinä vaiheessa annettiin todennäköisesti ensimmäinen hälytys, jotain ainakin kovaäänisen kautta sanottiin, en vain ymmärtänyt, mitä," Jürgen kertoi.

"Menin lautan luokse, siellä oli jo yli 10 henkilöä. Oli pilkkosen pimeä, en nähnyt edes ihmisten kasvoja."

Myös vedessä syntyi tungosta.

"Yritin saada kiinni veneestä, mutta jäin kahden lautan väliin. Pääsin niistä jotenkin eroon ja uin veneelle, josta minut pelastettiin."

"Viimeinen, mitä laivasta näin, oli se, että laiva oli kyljellään."


23. Magnus, 24, Ruotsi

Nuorukaisen hyttitoverina oli avovaimo. Isä ja äiti nukkuivat parin hytin päässä.

"Kun laiva oli kallistunut, ainoa asia päässäni oli päästä ulos. Herätin heti Katarinan ja puimme. Ryntäsin äitini ja isäni hyttiin ja herätin heidät."

"Varmistin hytissä, että Katarina sai jotain vaatteita päälleen. Lähdimme kaikki ryhmässä eteenpäin. Laivassa oli täysi paniikki. Hyttimme oli kallistuman alemmalla puolella, ja ne, joilla oli hytti ylemmällä, olivat iskeytyneet alempaan seinään. Käytävällä lojui verisiä ihmisiä, jotka käsittääkseni olivat kuolleita. Päättelin, että he olivat iskeytyneet hengiltä, kun olivat osuneet seinään."

Maihinnousukannella oli paljon ihmisiä.

"Osa oli elottomina lattialla, osa piti kiinni. Kaaos oli täydellinen. Minun oli vaikea päästä eteenpäin. Huomasin, että myös vanhempieni ja Katarinan oli. He huusivat minulle, että juokse sinä. Yritin päästä takaisin saadakseni heidät mukaani. Se ei kuitenkaan onnistunut ja aloin kiivetä kohti porraskaidetta."

24. Krista, 20, Viro

"Sanoin hyttikaverilleni, että nyt vaatteet päälle ja ulos. Pääsimme muiden ihmisten välistä seitsemännelle kannelle ja saimme vasta siellä pelastusliivit," hyttiemäntä kertoi.

25. Einar, 32, Viro

Perämies oli saamassa lisäkoulutusta Estonialla, jonka sisaralukseen hän oli menossa töihin.

"Portaissa oli paljon loukkaantuneita, juopuneita ja puolipukeissa olleita ihmisiä, jotka kaikki pyrkivät ylöspäin, mutta heidän oli vaikea kiivetä, koska kaikki olivat paniikissa. Kiipeämistä seitsemännessä ja kahdeksannessa kerroksessa vaikeutti myös se, että portaiden kaiteet olivat irronneet. Voidaan sanoa, että siellä vallitsi täysi paniikki ja sekasorto."

26. Tönu, 51, Ruotsi

Sai viisi murtumaa poskiluuhunsa, kun löi kasvonsa johonkin vedessä. Pelastuslautalla vuosi verta hyvin voimakkaasti.

"Huomasin, että heti kun liikuin, verenvuoto voimistui, joten lopetin liikkumisen ja olin varma, että vuodan kuiviin."

Kuuli, että lautan reunalla vedessä roikkui pitkän aikaa, noin tunnin, virolainen mies.

"Kaksi miestä yritti useaan otteeseen vetää hänet ylös, mutta he eivät onnistuneet."

Virolaismies oli noin 20-30 vuotias ja huusi apua koko ajan. Lautalle kuoli nainen, joka oli Tönun tuttava.

27. Indrek, 22, Viro

Menetti haverissa isänsä, joka oli hänen matkaseuranaan.

"Viimeinen, mitä laivasta muistan, oli se, että upotessa laivan keula oli pystyasennossa."

"Hälytys annettiin suullisesti vasta silloin, kun laiva vajosi, ihmiset olivat jo ulkona, ja homma muutenkin ilmiselvä."

28. Anneli, 23, Viro

Tanssiryhmässä Estonialla työskennellyt Anneli pääsi ulkokannelle.

"Kävelin pitkin laivan kaidetta ja tapasin tanssiryhmästä yhden Risto-nimisen kaverin. Kaide oli melkein veden pinnan tasalla, sain jostain iskun leukaani ja putosin veteen. Uin, kunnes Risto nosti minut pelastuslautalle."


 

Raamattukoulusta pelastui kuusi


29. Yasmina, 18, Ruotsi
30. Daniel, 20, Ruotsi
31. Bengt, 34, Ruotsi
32. Martin, 22, Ruotsi
33. Erik, 22, Ruotsi
34. Mats, 26, Ruotsi


Luokallinen ruotsalaisen Raamattukoulun oppilaita oli palaamassa Estonialla Virosta kotiin.

Luokalla oli 20 opiskelijaa, mutta kaksi oli jäänyt pois matkalta. Lisäksi 21 hengen seurueeseen kuului kaksi opettajaa ja 22-vuotias
Erik. Pelastautumaan onnistunut kuusikko nukkui vierekkäisissä hyteissä alimmalla kannella. Näin selvinneet kertoivat yöstä turman tutkintakomission julkisissa asiakirjoissa.

"Alkoi kuulua ulinaa, kitinää, vinkumista ja raapimista. Ajattelin, että joku ei täsmää", Bengt kertoi.

Kun hän katsoi ulos hytistä, hän näki Martinin juoksevan lujaa ohi ja kuuli outoja ääniä - ne olivat kirkuvia ihmisiä.

"Kun tulin viidennelle kannelle, kohtasin jotain häijyä. Tyttö, joka kaiketi kuului henkilökuntaan, luiskahti kumoon ja murskautui suoraan seinään."

"Muistan huonosti, kuinka pääsin ylös, mutta neljännellä kannella näin kaksi naista pelkissä pöksyissä. He vain seisoivat ja pitivät kiinni," kertoi
Daniel.

Yasmina kadotti Danielin ja Erikin ulkokannella. Hän ja joku 20-vuotias tyttö pitivät toisistaan kiinni ja koittivat rauhoitella toisiaan. He olivat käsi kädessä vielä, kun suuri aalto pyyhkäisi heidät mereen.

Bengt antoi vedessä jo periksi, mutta hämmästyi huomatessaan olevansa yhä elävien kirjoissa.

"Yhtäkkiä pulpahdin pintaan ja ensimmäisenä näin jonkilaisen hylynkappaleen, josta otin kiinni ja jossa roikkui jo nainen."


He pääsivät ylösalaisin olleen pelastusveneen päälle. Siinä ollessaan hänen vieressään pintaan pulpahti äkkiä ruumis. Se oli 20-40-vuotias pitkähiuksinen nainen, pää oli häneen päin. Hän yritti saada otetta, mutta ei onnistunut ja se katosi. Bengt vietti meressä tunteja ennen kuin pelastajat saapuivat.



35. Per, 50, Ruotsi

Kun laivan moottorit sammuivat, lähti hytistä, mutta palasi muutaman metrin jälkeen etsimään sieltä pelastusliivejä. Ei löytänyt hytistä, mutta ylhäällä venekannella niitä lojui. Hän ei kuitenkaan saanut niitä päälle, koska ne olivat liian monimutkaiset. Pääsi tuurilla aallon heittämään kumiveneeseen.

36. Ülo, 24, Viro

Oli onnettomuuden tapahtuessa yökerhossa, jossa tuolloin ei ollut hänen lisäkseen kuin ehkä kolme asiakasta.

"Istuin yksin pöydässä. Huomasin, että kaikki irtotavarat liukuivat vasemmalta oikealle. Juoksin portaita pitkin ylös kuudennelle kannelle. Käytävillä ja rappusissa oli aika vähän väkeä. Pääsin ulkokannelle, jossa avasin pelastusliivien laatikon, ja sain sieltä itselleni liivin."

37. Yngve, 19, Norja
38. Kerim, 19, Norja


Nuoret olivat sohvilla nukkumassa. He juoksivat yhdessä ulos käytävään, jossa kadottivat toisensa.

"Kaikki yrittivät ylös rappuja, mutta se oli mahdotonta ja ihmisiä putoili lattialle," Yngve kertoi.

Kerimin pelastuslautalla kuoli kaksi ihmistä. Toinen heistä oli vanhahko mies pelkissä alushousuissa.

39. Mårten, 27, Tanska

Pääsi pelastuslautalle, jolla oli 15-16 ihmistä. Lautalla oli täysi paniikki, ja viisi tai kuusi kuoli sinne. Pelastettiin noin kuuden tunnin kuluttua.

40. Janno, 20, Viro

Oli yökerhossa sohvalla, kun esineet pöydiltä ja pienemmät tuolit kaatuivat ja liukuivat toiselle puolelle.

"En kiinnittänyt heti sen kummempaa huomiota asiaan, mutta kun yksi nainen rupesi hysteerisesti huutamaan, menin rappusia pitkin seitsemännelle kannelle."

Se vei vain noin minuutin, eikä rapuissa ollut vielä paljon väkeä, joten oli ilmeisesti ensimmäisten joukossa ulkona.

41. Stephan, 21, Hollanti


"Laivan käytävä oli aivan täynnä ihmisiä, kun he ryntäsivät ulos hyteistään. Ihmiset taistelivat, kuka pääsi kiipeämään ylöspäin, ja laiva oli jo niin kallellaan, että itsekin jouduin heittäytymään ja vetämään itseni käsillä ylös, koska portaita pitkin ei enää päässyt kiipeämään. Vanhemmille ihmisille tämä oli jo mahdotonta. Kiipesin kuudennelle kannelle, jossa oli paljon ihmisiä ja myös täysi kaaos."

42. Anders, 45, Ruotsi

Pääsi hytistään ulos 7. kannelle aivan ensimmäisten joukossa ja alkoi jakaa liivejä muille. Putosi veteen ja löysi itsensä nurin kääntyneen pelastuslautan alta. Hän kuuli lautan päällä neljä ihmistä. Virui lautan alla, kunnes helikopteri tuli. Pintapelastaja leikkasi puukolla lautan pohjan auki ja sai Andersin ylös.

43. Hannu, 31, Ruotsi

Istuskeli yökerhossa ja joi mehua, kun tunsi keikuntaa. Ei ollut huolissaan, että alus uppoaisi, mutta pohti, ovatko kuorma-autot varmasti huolellisesti kiinnitettyjä autokannella. Oli matkalla hyttiinsä, kun laiva alkoi kallistua. Tajusi, että nyt piti hankkiutua ylemmille kansille. Ulkokannella viiksekäs, noin 45-vuotias ruotsalaismies rauhoitteli ihmisiä, ohjasi heitä liivilaatikolle jonoksi ja katsoi, että kaikki saivat liivin oikein päälleen.

"Tämän miehen on täytynyt pelastaa monta henkeä rauhallisella ja oikealla toiminnallaan."

Pelastuslautalla oli venäläinen merimies, joka oli "kauhun riivaama".

"Hänellä oli taskulamppu, jota hän piti tiukasti itsellään. Meidän oli pakko ottaa se häneltä väkisin, jotta voisimme antaa merkkejä lähestyville pelastusaluksille."

44. Risto, 23, Viro

"Laivalla oli paniikki, ihmisiä oli alastomana, kaikki tungeksivat. Otin vastapäätä sijaitsevasta hytistä tulleen Esterin kädestä kiinni ja pääsimme niin yhdessä ulkokannelle, missä hän katosi," laivalla esiintynyt tanssija kertoi.


45. Per-Arne, 37, Ruotsi

Kun laiva yhtäkkiä kallistui, hyttitoveri sanoi "se piru seilaa meidät upoksiin".

"Näin tappelua pelastuslautoista. Pääsin yhteen sisälle. Tulvi vettä kuin kylpyammeessa olisi, olin siinä yksin."

46. Echard, 54, Ruotsi

Kuuli pamaukset ja sanoi hyttitoverilleen, että nyt on jokin vialla ja täytyy mennä ylös katsomaan, mitä tapahtuu. Näki matkalla ylös yhden miehistön jäsenen.

"Hän oli jähmettynyt paikoilleen ja piti kouristuksenomaisesti kiinni ovista."

47. Aina, 26, Viro
48. Aulis, 28, Viro


Aviopari kuuli hälytyssignaalin, kun he olivat jo poistuneet hytistä.

"Alus oli voimakkaasti kallistunut. Infosta huudettiin "hälytys!" viroksi ja olimme jo kannella."

"Kaikki tapahtui noin viidessä minuutissa."

Pariskunta pääsi samalle pelastuslautalle.

49. Aimur, 37, Viro

Matkusti vaimon veljen ja tämän pojan kanssa.

"Kun laiva oli kaatunut kokonaan kyljelleen, heitin hyttikaverini pojan johonkin käytävälle, en tiedä, mikä paikka se oli", Aimur kertoi.

"Laivan ollessa kyljellään vettä vuosi myös käytävälle, kuului veden kohinaa. Hyttikaverini poikansa kanssa olivat kadonneet, enkä nähnyt heitä enää."

"En muista enää tarkkaan, miten satuin yhteen hyttiin, jossa oli ikkuna. Sain sen jotenkin auki, uin veden pintaan ja näin ylösalaisin olevan lautan. Sidoin itseni siihen kiinni."

50. Raivo, 39, Viro

Kolahdukset häiritsivät nukkumista.

"Koska emme saaneet nukutuksi, menimme hyttikaverini kanssa tupakoimaan. Samassa huomasimme laivan kallistuvan ja juoksimme yhdessä ylös."

51. Andrus, 18, Viro

"Oltuani noin minuutin ulkokannella oikealla puolella, laiva alkoi kallistua oikealle niin, että yksi nainen, joka tuli ovesta, kaatui vasten reelinkiä. Laiva oli niin kallellaan, että oli mahdotonta päästä takaisin laivan sisätiloihin. Hypätessäni sain kuitenkin kiinni auki olleen oven kahvasta, raahasin ovesta sisään naisen ja sen jälkeen ystäväni."

52. Margus, 29, Viro

"Työnsimme yhden lautan veteen, ja hyppäsin itse sen perään. Vedessä ollessani kuulin, että jotain sanottiin kovaäänisen kautta, mutta en tiedä, mitä. Myöhemmin pääsin toiselle lautalle, koska se ensimmäinen oli ylösalaisin."

53. Siiri, 25, Viro

"Kun pääsimme laivan perässä olevalle portaikolle, se oli täynnä ihmisiä pyrkimässä ylöspäin. Kiipeäminen tapahtui kahdella kädellä kaiteesta itseään vetämällä. Jos irrotti toisen käden, putosi välittömästi alas. Porrastasanteelta oli erittäin vaikea päästä ylöspäin ja monet putosivat alemmalle laidalle", Estonian pääkassanpitäjä kertoi.

"Minulla oli voimia ja pääsin nopeammin kuin moni muu ylöspäin. Viidennellä tai kuudennella kannella näin, kun peliautomaatit putosivat ihmisten päälle. En voinut tehdä asialle mitään, eikä kukaan muukaan voinut auttaa, koska jos irrotti kaiteesta, oli itsekin mennyttä."

"Pääsin lopulta laivan 7. kannelle erään miehen avustamana. En enää jaksanut nousta ylhäällä olevasta ovesta kannelle, mutta mies veti minut kädestä."

 

Kuolema kävi lähellä


54. Hele, 23, Viro

Hele Mõttuksen turman jälkeistä selviämistä helpotti poika-Robin,
jota hän odotti jo kohtalokkaana yönä. Mutta Estonia ei unohdu. Se nostaa edelleen kyyneleet perheenäidin silmiin.



Virolainen Hele Mõttus, 43, puristaa lämpimästi kättä ja ohjaa peremmälle suurten ikkunoiden peittämään omakotitaloon. Hänellä on kaikki, mitä ihminen voi toivoa: rakastava aviomies, kolme lasta, suuri omakotitalo vehreällä alueella ja vakituinen työpaikka projektipäällikkönä vaatealalla.

Mikään ei ole kuitenkaan ollut itsestään selvää. Jos kohtalo olisi päättänyt toisin, Hele olisi kuollut.

Estonian elektroniikkamyymälässä työskennellyt Hele on yksi onnekkaista, jotka pääsivät ulos kuolemanloukoksi muuttuneesta aluksesta.

Meren pohjaan vajosi monia Helen työtovereita. Helen lisäksi pelastui hänen syntymätön lapsensa, nyt 19-vuotiaaksi nuorukaiseksi varttunut
Robin, joka löhöilee nojatuolissa ja näprää kännykkäänsä. Perheessä on myös kaksi nuorempaa lasta, 16-vuotias
Eliise ja 8-vuotias Iiris.

- Aikaa on kulunut. En muista sen yön tapahtumia aivan yhtä hyvin kuin eilistä, mutta eivät ne unohdu, perheenäiti sanoo vakavana.

Hele ja hänen miehensä
Renee olivat tavanneet vain puoli vuotta ennen onnettomuutta. Ennen Estonian viimeistä matkaa Hele kertoi puolisolleen raskausepäilystään. Hänen oli tarkoitus mennä varmistamaan raskaus lääkäriin heti kahden viikon työputken jälkeen.

Aviomies kuuli onnettomuudesta, kun aamu valkeni. Pelästyneenä hän lähti etsimään Tallinnan satamaterminaalista tietoa pelastuneista. Ennen kuin Helen nimi ilmestyi listaan, hän sai kuitenkin helpottavan tiedon: vaimo on pelastunut ja hoidossa.

Hele oli soittanut hänet pelastaneelta alukselta ystävälleen. Ainoaan lankanumeroon, jonka hän muisti ulkoa. Ystävä lähti saman tien terminaaliin etsimään Reneetä ja välittämään tiedon. Helen tarina päättyi onnellisesti, mutta pariskunnan mukaan onnettomuus eli mielessä pitkään, joka päivä lähes vuoden ajan.

- Kun Robin syntyi, minun täytyi keskittyä perhe-elämään ja hänestä huolehtimiseen. Tuli muita asioita, joita piti miettiä, Hele kertoo.

Perheen esikoispoika syntyi terveenä. Lääkäreiden mukaan lapsi oli kohdussa hyvin suojattu, koska raskaus oli aivan alkuvaiheessa. Perhe-elämään keskittyminen auttoi pariskuntaa jatkamaan eteenpäin, mutta onnettomuus hiipii yhä mieleen joka vuosi. Aina, kun syyskuu lähestyy.

Suru Virossa on yhteinen ja koskettaa monia.

- Viro on pieni maa ja onnettomuudessa hukkuneita paljon. Jokaisella on sukulainen tai tuttu, joka kuoli siellä laivalla, Renee sanoo päätään puistellen.

Lapsiperheen arjen pyörittäminen on pitänyt Helen kiireisenä näihin vuosiin saakka. Perhe asuu Tartossa, vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Vaikka Helellä ei ole ollut aina mahdollisuutta käydä Estonian uhreille järjestettävissä muistotilaisuuksissa, ajatukset ovat uhrien ja heidän omaistensa luona. Onnettomuusyön vaiheita kerratessa Hele on välillä hiljaa. Muisteleminen tekee kipeää. Päällimmäisenä hänen mieleensä on jäänyt pelko.

Työpäivä oli päättynyt. Helen työtoverit olivat yhteisessä lepohuoneessa käytävän päässä, mutta Hele oli yksin hytissään ja yritti saada unenpäästä kiinni. Häntä pelotti, sillä alus keikkui edestakaisin.

Niin suurta myrskyä Hele ei ollut elämänsä aikana nähnyt. Lopulta Hele puki vaatteet päälleen ja lähti liikkeelle. Kukaan lepohuoneesta ei pelastunut.

- Sitten laiva kallistui. Tavallisesti laiva kallistuu ja nousee takaisin, mutta ei nyt. Se jäi kallelleen.

Moni käytävällä ollut lamaantui ja jäi pitelemään seinän kaiteista kiinni. Hele ymmärsi, että hän ei voi jäädä paikoilleen. Helen hytti sijaitsi kahdeksannella kannella. Kerrosta alempana oli uloskäynti.

Hele veti lenkkarit jalkaansa ja suuntasi seitsemännelle kannelle. Kannella oli paljon ihmisiä, ja ihmiset olivat paniikissa. Lattiamatto oli pyyhkiytynyt veden mukana pois ja alusta oli liukas. Pystyssä pysyminen oli haastavaa. Vieras mies auttoi Helen ulos ja joku antoi hänelle pelastusliivin. Aluksi se oli vääränkokoinen, lastenliivi.

- Sain oikeankokoisen liivin. Yritin löytää pelastuslautan. Ihmisiä oli paljon, ja jotkut yrittivät irrottaa pelastuslauttaa. Se oli vaikeaa, koska laiva oli kallellaan.

Oli pimeää, aallot olivat valtaisia. Yksi suuri aalto pyyhkäisi yli ja vei Helen ja monen muun mukanaan mereen. Seuraava muistikuva Helellä on veden alta. Hän luuli kuolevansa. Vesi oli kylmää. Hän muistaa ajatelleensa, että tällaistako on kuolla. Pelko oli pyyhkiytynyt pois. Myrsky riepotteli vedenpintaa, mutta Helen mieli oli tyyni.

- En tiennyt, mihin suuntaan minun olisi pitänyt mennä ja missä on vedenpinta. Yhtäkkiä olin veden päällä ja vieressäni oli pelastuslautta.

Työtoveri auttoi Helen pelastuslautalle. Pian pelastuslautalle päässeet olivat turvassa Mariellalla. Kaksikymppisen nuoren raskaana olevan naisen elämä sai jatkua. Suurin osa turmasta pelastuneista oli nuoria ja hyväkuntoisia miehiä.

- Harrastin paljon urheilua, ja olin sen vuoksi hyvin ketterä. Voi olla, että siitä oli apua.

Helen silmiin kohoavat kyyneleet, kun hän miettii, mikä tragedian käsittelyssä teki eniten kipeää. Vaalea, sirorakenteinen nainen asettelee hetken sanojaan. Hän sanoo, että onnettomuuden jälkeen oli vaikeaa lähestyä menehtyneiden työtovereiden omaisia. Sanat loppuivat kesken.

- Tunsin huonoa omatuntoa siitä, että miksi minä pelastuin, mutta he eivät.

Perheessä onnettomuudesta ei ole paljon puhuttu. Lapsille on vastattu silloin, kun he ovat asiasta kysyneet. Vaikka vuodet ovat vierineet ja elämä palannut normaaliksi, yksi on varmaa: Merelle Hele ei mielellään lähde. Muun perheen suunnatessa Tukholman-risteilylle, hän jää kotiin.

Kesäaikaan Hele on laivalle uskaltautunut, koska vesi on lämmintä. Syksyisin ja talvisin ei koskaan.

- Silloinkin katson aina, millainen sää on tulossa ja missä pelastusliivit ovat. Näin tulee olemaan varmasti aina.






55. Ture, 62, Ruotsi

"Joku heitteli kannella liivejä, joita minäkin viskelin eteenpäin. Sain puettua liivin hyvin, se oli sopiva ja oli hyvä uida."

56. Jaak, 26, Viro

Päätyi täpösen täyteen pelastuslauttaan.

"Liu'uimme lautalla pitkin uppoavan laivan kylkeä seitsemännen kannen korkeudelta mereen. Vauhti oli niin kova, että joitain ihmisiä putosi lautasta kesken liu'un."

57. Tõnu, 38, Viro

Pelastautui laivan perän rappukäytävän kautta seitsemännelle kannelle. Päätyi lauttaan viiden muun kanssa. Pelastettiin Utöhön ja edelleen Turkuun sairaalaan.

58. Manfred, 36, Saksa

Joutui mereen ja pääsi lautalle.

"Lopulta kun helikopteri pelasti, lautalla oli yhdeksän henkilöä hengissä ja kaksi oli kuollut."

59. Paul, 29, Viro

Oli viidennellä kannella peliautomaateilla, pääsi seitsemännelle pelastusveneille, jossa vasta kuuli hälytyksen viroksi. Ei esittänyt vaatimuksia laivayhtiötä kohtaan.

"Toivon vain, ettei tällaista koskaan enää tapahdu uudestaan."

60. Rait, 21, Viro

"Baarista poistuessani en tajunnut mitään vakavaa vaaraa. Seurasin vain muita, enkä ajatellut, että täytyy vielä poistua laivalta," virolainen nuorukainen kertoi.

61. Urban, 33, Ruotsi

Estoniaa liikennöinneen Est-Line-yhtiön kirjanpito-osaston päällikkö oli työmatkalla markkinointipäällikön kanssa. Ensimmäiseen kallistukseen juuri kukaan ei kiinnittänyt huomiota. Kun toinen tuli, tilanne muuttui.

"Jotkut jääkaapit lattialla kaatuivat, ihmiset menivät nurin. Pulloja ja laseja putoili lattialle."

"Ihmiset yrittivät kiskoa tai laahustaa uloskäynneille. Tavarat pyörivät lattialla karaokebaarissa."

Miehet tajusivat, että oli aika lähteä ulos niin pian kuin mahdollista ja ylös kohti ylempiä kansia. He auttoivat matkalla joitakin ihmisiä ylös vetämällä. Kun he tulivat ylös, siellä oli noin 30 henkeä. Urban käski kaikkia pysymään rauhallisina ja ovensuussa olevia väistämään, jotta uudet mahtuisivat kannelle.

"Joku oli heitellyt liivejä kannelle ja niistä syntyi tappelua."

Urban sai kuitenkin järjestettyä jonon.

"Meri riepotti lauttaa. Löysin alumiinisen lämpöpuvun, joka kuitenkin ratkesi."

62. Marek, 21, Viro
63. Maiko, 21, Viro


Kansipaikoilla Maikon kanssa matkustanut Marek kertoi liukuneensa pitkin laivan kylkeä reunaan asti.

"Näin keulaosassa pelastuslautan, mutta sinnepäin oli useita ihmisiä juoksemassa. Sitten näin kumiveneitä tulevan jostain esiin. Heitin housut ja kengät pois päältäni ja hyppäsin veteen, mutta pelastusveneiden valoja en enää nähnyt. Yritin uida kauemmas laivasta."

"Lautalla ollessani rauhoituin hieman, oksensin, isot aallot uhkasivat kaataa lautan, aallot löivät useita kertoja yli pään. Lautalla oli paljon vettä, tuli sadetta ja rakeita, en kuitenkaan saanut lauttaa kunnolla auki."

"Jossain vaiheessa isot laivat ympäröivät minua. Kopterit tulivat myös, ja minut pelastettiin, minulle sanottiin kellon olevan neljä."

"Kummallista oli, ettei tapahtunut minkäänlaista järjestettyä pelastustoimintaa, vaikkakin kaikki ulos tulleet odottivat miehistön jäseniltä jotain toimintaohjeita. Oli paniikkitilanne, kaikki huusivat, että mitä pitäisi tehdä. Pelastusliivejä kyllä heitettiin matkustajille, mutta siinä oli kaikki."

Maiko muisti vain, että liukui koko ajan alaspäin, kompastui, kaatui ja sai iskun päähänsä ennen kuin pääsi lautalle.

64. Karin, 31, Ruotsi

Nainen auttoi Karinin vedestä ylös, ja yhdessä he nostivat vielä neljä muuta.

Hän ja toinen nainen alkoivat äyskäröidä ja yrittivät saada muut mukaan, mutta nämä olivat apaattisia ja sokissa. Lämpö mitattiin Viking Mariellalla ja kuuli jälkeenpäin, että mittari meni pohjaan asti. Se ei ulottunut 34:ää astetta alemmas.

65. Alti, 43, Ruotsi
66. Pierre, 34, Ruotsi


Ruotsalaiset olivat karaokebaarissa.

"Baaritiski rysähti henkilökunnan päälle ja ihmiset kaatuilivat lattialle. Pöydät ja tuolit kaatuilivat."

Pierre sanoi Altille "menee päin helvettiä, meidän täytyy lähteä".

Ihmiset muodostivat ketjuja. Joku haalaripukuinen henkilöstöstä kantoi radiopuhelinta, mutta mitään organisoitua pelastustoimintaa ei ollut.


67. Veljo, 24, Viro

Oli hytissään alimmalla kannella, kun kolme tyttöä tuli hakemaan hänen hyttitoveriaan pubiin ja houkuttelivat hänetkin mukaan. Kaaoksen alkaessa hyppäsi niin lujaa kuin pystyi portaikkoon ja kiipesi ylös ulkokannelle. Kertoi nähneensä matkan aikana leikkihuoneessa 4-5 lasta, iältään 6-10-vuotiaita.

68. Leif, 54, Ruotsi

Otti vain housut ja kengät ylleen, kun lähti juoksemaan hytistään. Kohtasi ihmisiä, jotka eivät tienneet, mitä tehdä, mutta hän tiesi ja juoksi ohi ja ylös.

"Minulla ei ollut mitään epäilystä. Tiesin myös, olin sataprosenttisen hälytystilassa, että tämä menee päin helvettiä, tämä... tämä.... minun täytyy vain ylös."

Hänen pelastuslautalleen kuoli ja jäi kellumaan nainen, kun he olivat ajelehtineet jo viisi tuntia. Tuntia myöhemmin tuli helikopteri.

69. Lars, 48, Ruotsi
70. Håkan, 49, Ruotsi
71. Tomas, 43, Ruotsi


Suuren yhtiön 15 ruotsalaisesta työntekijästä takaisin tuli vain kolme. Heistä puoli tusinaa oli karaokebaarissa, kun rysähti. Lars ja Tomas heidän joukossaan.

"Kun laiva kallistui voimakkaasti, kaaduin pöytiä ja tuoleja vasten ja loukkasin pääni. Björn oli vieressä ja sanoimme toisillemme, että meidän pitää päästä ulos. Se oli viimeinen kerta kun näin Björnin," Tomas kertoi.

Larsin mukaan tilanne ulkokannella oli kaoottinen, ihmiset heittäytyivät lautan päälle päästäkseen mukaan.

Håkan oli hytissään, josta hän juoksi paljain jaloin ylös ja pelastuslautalle, jo täysin puhki tuossa vaiheessa.

72. Birgit, 50, Ruotsi

Hyttitoverina oli aviomies, naapurihytissä anoppi ja tämän ystävä. He juhlistivat anopin tulevia 74-vuotispäiviä tämän hytissä, mutta Birgit tuli merisairaaksi ja oli onnettomuuden alkaessa omassa hytissään.

Kannella aviomies varmisti, että Birgit sai pelastusliivin päälleen. Birgit sai otteen pelastuslautan narusta ja he liukuivat yhtä aikaa veteen.

Hän kuuli miehen sanovan "nyt menetin pelastusliivini". Ne olivat Birgitin miehen viimeiset sanat. Birgit oli menettää omatkin liivinsä ja pääsi vasta kolmanteen lauttaan, jonka kohtasi.

 

Tuntemattoman käsi pelasti


73. Vilho, 60, Ruotsi

Vilho Itäranta putosi mereen pelastuslautan mukana. Lautan reunalla roikkuneelle miehelle kätensä ensimmäisenä ojentanut kuoli lautalle, mutta Vilho pelastui kuin ihmeen kautta.


Ilman toisen ihmisen apua, kättä, Vilho Itäranta, 80, ei olisi pelastunut. Itäranta putosi Estonialta mereen pelastuslautan mukana. Hän roikkui täynnä olevan lautan reunalla.

- Minusta tuntuu kuin minulla olisi siinä mennyt hetkeksi tajukin mereen pudotessa. Loukkasin pääni ja selkäni, kun rysähdin laivaa vasten. Vedessä nielin sisuksiini vielä jotakin öljyä tai dieseliä, Itäranta muistelee kesämökillään Falunissa yötä, joka oli katkaista hänen elämänsä.

Itärannalla oli rikkinäisten pelastusliivien alla vain pienet alushousut ja t-paita. Muuta hän ei ehtinyt pukea päälleen, kun oudot äänet herättivät hänet. Laivan kallistuessa Itäranta tiesi, että nyt on hätä.

- Minä olen työskennellyt merillä aikoinaan pari vuotta. Laivan kallistuessa kaikki tavarat tulivat hytissä alas. Tiesin, että nyt on lähdettävä ulos.

Käytävällä Itäranta huusi muille, että nyt on vaara. Aulassa oli kaaos. Osa ihmisistä oli alasti, osa yöpuvuissa. Itäranta näki myös pahoin loukkaantuneita, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä pois.

- Minulla ei ollut koskaan minkään näköistä ajatusta, että minä jäisin sinne. Niin kauan kuin voimat riittää, täytyy uskoa pelastumiseen ja yritettävä on.

Viimeisillä voimillaan Itäranta ui kohti pelastuslauttaa, jossa oli paljon ihmisiä.

- Siinä oli kova uiminen, että pysyi pinnalla. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä omin avuin sinne lauttaan.

Ensin kätensä ojensi hentoinen nainen, mutta hänen voimansa eivät riittäneet.

- Minä pyysin, eikö siellä ole ketään vahvempaa. Jostakin tuli käsi, joka nosti minut ylös, Itäranta sanoo syvää kiitollisuutta äänessään.

Lautta oli täynnä ihmisiä. Vettä oli melkein puoli metriä. Lähelle tuli kuiva lautta, jonne osa ihmisistä siirtyi. Itärannan ja kolmen muun miehen ja hentoisen naisen voimat eivät siirtymiseen riittäneet. He jäivät märkään pelastuslauttaan.

- Oli pidettävä koko ajan kiinni ettei pää joutunut lautalla veden alle. Yskin koko yön.

Menehtyneiden kohtalosta Itärannan on edelleen vaikea puhua. Ne piinasivat painajaisina monta vuotta ja toivat mukanaan unettomuuden. Itärannalle ensimmäisenä käden ojentanut hento nainen menehtyi lautalle ennen kuin pelastajat tulivat. Toisen ihmisen elämän sammumista oli vaikea voimattomana katsoa.

- Minä näin myös ihmisen yrittävän pysyä veden pinnalla, mutta voimien ehtyessä häipyvän syvyyksiin. Näistä on yhä vaikea puhua. Ne muistot ovat niin pahoja, Itäranta hiljenee.

Itäranta oli mukana matkalla 49 hengen seurueessa, josta ei tuntenut hyvin kuin yhden henkilön, hyttitoverinsa.

- Se tuntuu ihmeelliseltä, että minä olin ainoa siitä seurueesta, joka pelastui. Siinä oli minullakin aika monta mahdotonta pelastumista yön aikana. Ei niistä yleensä ihminen selviä, Itäranta sanoo.

Vilho Itäranta on aina ollut kova työmies. Hän on tehnyt töitä kymmeniä vuosia rakennuksilla. Työstä tuli keino, johon hän purki katastrofin henkiset kolhut.

- Koko kroppa oli sinisenä sairaalassa. Kyytimerkkejä oli joka puolella. Kahteen päivään en päässyt kävelemäänkään. Mutta sellaisethan paranevat. Se unettomuus, se oli pahinta.

Itäranta oli hoidossa ensin Hangossa ja sitten Tammisaaressa, mistä hänet kuljetettiin ambulanssilennolla Ruotsiin. Itäranta asuu Borlängessä.

Onnettomuus asettui pikku hiljaa omiin uomiinsa.

- Onhan se Estonia mielessä aika usein, mutta on tapahtunut muitakin ikäviä asioita. Ne perheasiat ovat päällimmäisenä. En usko, että onnettomuus muutti minua ihmisenä. Olen aina ollut oma itseni. Ihmeeltä se pelastuminen silti tuntuu. Minulla taisi olla mukana joku kaveri, joka piti kädestä koko ajan kiinni, Itäranta sanoo.




Suomalainen Jari piti kiinni hytin ikkunasta



74. Jari, 26, Suomi

Estonialta pelastui onnettomuusyönä kaikkiaan kolme Suomen kansalaista, joskin pelastuneiden ruotsalaistenkin joukossa oli monia suomalaissyntyisiä. Suomalaisia kuoli turmassa kymmenen.

Petter Ehrstenin ja suomalaisen Jukan lisäksi onnettomuudesta selvisi myös Jari, joka antoi myös oman lausuntonsa Estonia-tutkintaan. Jari kertoi tutkintakomission julkisissa asiakirjoissa heränneensä hytissään valtavaan rysäykseen.

"Hytissä kaikki tavarat, hytin pöytä, tuolit ja laukut, olivat siirtyneet hytin oven eteen. Ylävuoteissa nukkuneet kaksi miestä putosivat lattialle."

Jari pääsi sisätiloista ulos, jossa oli tuolloin jo yli sata ihmistä.

"Pidin kiinni aluksen kyljellä erään hytin ikkunasta. Ne jotka eivät pitäneet mistään kiinni, huuhtoutuivat mereen aaltojen pyyhkiessä aluksen kyljen yli. Osa ihmisistä myös hyppäsi mereen."

Hän pääsi meressä katolliseen pelastuslauttaan noin 20:n muun ihmisen kanssa. Noin kuuden tunnin kuluttua heidät pelastettiin mereltä Isabellalle.

 

Vain muutama poliisi selvisi



75. Ewa, 31, Ruotsi
76. Ronnie, 41, Ruotsi
77. Maria, 34, Ruotsi
78. Tom , 33, Ruotsi

Tukholman poliisista laivalla oli 70 henkilöä. Heistä vain neljä selvisi hengissä.


Ruotsin poliisi kärsi onnettomuudessa valtavan menetyksen, sillä Estonialle oli kokoontunut 70 miestä ja naista Tukholman läänin poliisin ammattiosastosta. Heistä vain muutama selvisi hengissä. Näin he kertoivat tapahtumista Estonia-tutkinnan julkisissa asiakirjoissa.

Ewa pääsi ylös asti hyttitovereidensa kanssa.

"Kun tulimme seitsemännelle kannelle, näin vanhemman naisen istuvan siellä verisenä miehen kanssa."

Molemmat olivat Ewan mielestä eläkeikäisiä.

Myös Tom oli hytissään, josta hän pakeni pelkät alushousut ja paita päällään. Maria ja Ronnie olivat laivan ravintoloissa, joissa puolenyön jälkeen viihtyi yhä ehkä toistakymmentä poliisiosaston jäsentä.

"Monet olivat menneet jo sänkyyn", Maria kertoi.

Ronnie yritti auttaa muita ihmisiä kiipeämään rappuja, kun oli itse päässyt ylemmäs. Hän kadotti samalla kontaktin kollegoihinsa. Maria ei tiennyt, miten onnistui pääsemään ylös kallistunutta lattiaa ulkokannelle.

"En tiedä, mitä sitten tapahtui. Kun tulin taas tajuihini, olin pelastuslautalla."




79. Paul, 35, Englanti
80. Sara, 20, Ruotsi


Olivat kahvilan sohvilla nukkumassa, kun heräsivät pamaukseen, astioiden kilinään ja tuolien kaatuiluun. Virolainen kaveri huusi: "tulkaa ulos, tulkaa ulos!" Silti monet vain istuivat hiljaa, eivätkä tehneet mitään, sokissa ja hiljaisina.

Paul menetti jo toivonsa vedessä, mutta nousi pintaan ja onnistui pääsemään pelastuslautalle. Iso aalto imaisi Saran veteen ulkokannelta, mutta hänkin pääsi lautalle, jolla oli 16 henkilöä.

81. Sten, 64, Ruotsi

Laivan kallistuessa tavarat putosivat hytin ovelle ja tukkivat sen, mutta hän sai wc:n oven auki ja tavarat työnnettyä sinne. Rappukäytävässä hän muisteli nähneensä vain yhden naisen. Pääsi toisella yrittämällä pelastuslauttaan, jossa oli kuusi muuta.

82. Leili, 29, Viro

Oli käytävällä wc:n lähellä, koska voi pahoin merenkäynnissä.

"Olin matkalla tätini kanssa, muita tuttuja minulla laivalla ei ollut. Pelastettujen listalla tädin nimeä ei ollut."

83. Rein, 42, Ruotsi

Oli äitinsä kanssa 5. kannella kahvilan vieressä.

"Sinne tuli nuori mies henkilöstöstä. En muista, että hän olisi sanonut mitään, mutta muistan, että hän näytti hyvin kalpealta."

"En saanut pidettyä otetta äidistäni, kun yritimme saada itsemme kahvilan takaosaan. Viimeisen kerran, kun näin hänet, hän oli toisen pöydän kohdalla katsottuna ovelta, jolta sitten itse pääsin peräkannelle."

84. Jan, 43, Ruotsi

Oli karaokebaarissa, kun tunsi voimakkaan mäjäyksen, jonka jälkeen tuli heti uusi. Tajusi, ettei kaikki ollut niin kuin piti ja siirtyi heti seitsemännelle kannelle. Jäi jalastaan roikkumaan naruun noin kymmeneksi sekunniksi, putosi veteen ja pääsi lautalle.

85. Tage, 51, Ruotsi

Yrittäjä pääsi karaokebaarista ulkokannelle, jossa jakoi muiden kanssa liivejä pelastautujille vartin ajan ennen kuin päätyi itse mereen. Pelastettiin Silja Europalle.

86. Siegfried, 38, Saksa

Pysyi laivalla niin kauan kuin uskalsi ja hyppäsi lopulta niin kauas mereen kuin pystyi. Pääsi pelastuslautalle noin puolen tunnin uinnin jälkeen.

87. Rolf, 35, Ruotsi

Kuului 12 hengen työporukkaan, josta vain kolme selvisi hengissä.
Oli karaokebaarissa kolmen työtoverinsa kanssa. Kun lasit ja irtotavarat alkoivat lennellä lattialle, ymmärsi, että nyt on vaara ja sanoi muille, että pitää mennä. Kaksi heistä oli sitä mieltä, että odotetaan vähän.

Paniikki tuli, kun lasit, pullot ja muut alkoivat ropista alas baarin hyllyiltä. Matkalla uloskäynnille baaritiski irtosi ja lähti vyörymään kohti. Hyppäsivät sohvan päälle ja väistivät törmäyksen. Onnistuivat pääsemään ylemmälle kannelle, jolla oli noin 10 ihmistä. Pelastusliiveistä tuli tappelua.

"Useat jotka tulivat kannelle, yrittivät repiä liivejä toisten yltä. Näin kävi, vaikka liivejä lojui lattia täynnä."

Kadotti kaksi naistyötoveriaan. Löi päänsä veden alla, yksi seurueeseen kuuluneista työtovereista kellui edessä, kun nousi pintaan.

"Kuolleita ihmisiä, tajuttomia ihmisiä kellui vedessä, monet kasvot alaspäin."

Työkaverit ajautuivat erilleen, ei enää nähnyt vedessä ollutta työtoveriaan.

88. Kent, 29, Ruotsi

Yli 20 hengen työseurueeseen kuulunut Kent oli pubissa. Osa ihmisistä meni paniikkiin, osa vajosi täysin apaattisiksi. Huusi lähellä oleville, että pitäisi muodostaa ketju käsistä, jotta he pääsisivät kiipeämään. Vain hänen kaverinsa alkoi tehdä ketjua, jolloin hän tajusi, ettei häntä kuultu laivan kaaoksessa. Ulkokannella Kent ja 20-vuotias Sara auttoivat toisiaan kiipeämään laidan yli. Kadotti Saran laivan kyljellä.

Vaijeri tarttui Kentiin ja luuli kuolevansa. Hän alkoi jo hengittää vettä kuollakseen nopeammin, mutta sitten vaijeri irtosi ja hän pääsi pinnalle.

89. Peter, 30, Ruotsi

Laivan ruletinpyörittäjä oli työpisteellään, jolla oli enää yksi pelaaja. Kaikki irtonainen alkoi lentää ja huusi rulettipöydän tytölle. Lähti naisen kanssa juoksemaan ja kuuli kaiuttimista naisäänen sanovan viroksi "häire" ja perään miesäänellä palovaroituskoodin "Mr Skylight".

90. Lars-Olof, 63, Ruotsi

Oli matkassa monivuotisen työtoverinsa kanssa. Naistoverin äiti oli virolainen, ja he olivat käyneet tapaamassa tätä. Saivat tavarat raivattua hytin ovelta. Matkalla rapuille kuulivat huutoa hyteistä, joista ihmiset eivät päässeet ulos. Pääsivät ylös ja ovelle, joka vei kannelle seitsemän. Ovi oli auki. Laiva oli kallistunut noin 45 astetta. Valot toimivat vielä, kun astui ulkokannelle. Laineet löivät vettä sisään avoimesta ovesta, eikä sen jälkeen enää nähnyt toveriaan.

"Epäilen, että hän ei koskaan onnistunut pääsemään ovesta ulos kannelle."

91. Paula, 30, Ruotsi

Estonian kasinon työntekijä oli Black Jack -pöydässä, kun pelipöytä kaatui. Ymmärsi "Mr Skylight" -hälytyksen kuultuaan työtoverinsa Peterin kanssa, että heidän oli lähdettävä.

92. Bert, Ruotsi

Heräsi vaimonsa kanssa, kun hytin tikkaat lensivät seinään. Kun pääsi ulkokannelle, laiva oli jo aivan kyljellään. Aalto imaisi pariskunnan veteen. Vain Bert pelastui.

93. Wanda, 35, Ruotsi
94. Holger, 41, Ruotsi
95. Christer, 45, Ruotsi


Sisarukset Holger ja Wanda tapasivat toisensa täysin sattumalta laivan lehtikioskilla. He söivät yhdessä illallista ja menivät karaokebaariin.
Sitten heidän tiensä erkanivat. Kaaoksen alkaessa tuntematon mies osoitti sormella eteen ja sanoi: "Takana on surmanloukku, juoskaa eteenpäin."

Holger pääsi lopulta lautalle, jossa oli pääosin miehistön jäseniä. Wanda pelastautui lautalle, jolla oli noin tusinan verran ihmisiä. Lautalla oli myös Christer, joka oli Wandan mukaan sen psyykkisesti vahvin henkilö, "kuin kapteeni lautalla". Lautalla kuoli kaksi ihmistä. Heistä toinen, pelkissä alushousuissa ollut mies, oli päihtynyt.

"Tämä mies sai jonkun kohtauksen ja alkoi tapella voimakkaasti niiden kanssa, jotka olivat hänen lähellään, erityisesti Christerin. Christer oli fantastinen, hän sai lopulta rauhoitettua miehen, ja tämä lopetti tappelemisen."

Kohtauksen saanut mies kuoli noin tuntia myöhemmin. Lautan keskellä eräs mies piti kouristuksenomaisesti kiinni katosta roikkuneesta köydenpätkästä. Myös hän äityi väkivaltaiseksi aamun sarastaessa. Hän huusi englanniksi jotain veitsestä ja alkoi tapella Christerin kanssa. Wanda käsitti, että mies oli aikeissa leikata itsensä ulos lautalta. Mies rauhoittui lopulta ja kuoli myöhemmin. Helikopteri pelasti Wandan Silja Symphonille, josta hänet vietiin edelleen Helsinkiin sairaalaan.

Christer ei omassa kuulemisessaan ottanut esille tappeluita tai omaa rooliaan. Hän oli onnettomuuden alkaessa neljännen kannen ravintolassa.


 

Vasili, 72, oli vanhin pelastunut



96. Aleksandr, 37, Viro
97. Vasili, 15, Venäjä
98. Vasili, 72, Venäjä


Isoisä, isä ja poika rynnivät pakoon luksushytistä.

Aleksandr oli menossa Tanskaan työasioille 15-vuotiaan poikansa
Vasilin ja 72-vuotiaan isänsä kanssa, joka oli niinikään nimeltään
Vasili. Myös he kertoivat pelastumisestaan tutkintakomission julkisissa asiakirjoissa.

Kolmikko oli juuri nukahtanut kuudennen kannen luksuhytissään, kun he heräsivät voimakkaaseen töytäisyyn.

"Minä ja isoisä saimme puettua nopeasti jotain päällemme, mutta isällä oli vain paita, kun poistuimme hytistä," nuori Vasili kertoi.

"Laiva oli kallistunut niin pahasti, että meno rappusiin asti oli erittäin vaivalloista. Vaari pääsi jotenkin rappusista ylös. Sinä hetkenä laiva kallistui äkkiä lisää, ja me kaikki muut lensimme käytävän toiseen päähän. Vasen kädenluuni meni poikki."

Myös Aleksandr-isä sai pahoja vammoja lyödessään itsensä väliseinään. Laivalla vallitsi paniikki.

"Ulkokannelta meidät pyyhkäisi iso aalto. Se heitti minut vasten jotain metallista esinettä niin että sain haavan päähäni, Alexander kertoi."

"Noustessani pintaan sain kiinni yhdestä pelastuslautasta, mutta se oli nurinpäin. Roikuin jonkun ajan sen naruissa, kunnes näin toisen lautan, johon minut nostettiin. Siinä oli kymmenkunta ihmistä. En tuntenut heistä ketään."

Perheenjäsenet ajautuivat erilleen toisistaan, mutta ihmeen kaupalla kukin heistä pääsi hengissä eri pelastuslautoille. Isoisä-Vasili oli vanhin Estonialta hengissä selvinnyt ja nuori Vasili puolestaan toiseksi nuorin pelastunut.

 

Mats, 12, oli nuorin selviytynyt



99. Mats, 12, Norja

Nuorin Estonialta hengissä selvinnyt oli 12-vuotias Mats. Hän oli matkalla perheensä kanssa ja menetti neljä perheenjäsentään. Näin hän kertoi yöstä tutkintakomission julkisissa asiakirjoissa.

Mats heräsi siihen, että putosi sängystä. Samalla heräsivät muutkin. Käytävällä oli paljon ihmisiä. Mats juoksi ylös rappuja.

"Huomasin, että olin joutunut eroon muusta perheestä. Jatkoin ja pääsin ylös ulkokannelle."

Mats muisteli juosseensa ylös kahdeksat raput. Lopun hän pääsi vetämällä itseään ylös käsin ja auttamalla jaloillaan.

Ulkokannella oli paljon ihmisiä ja kaaos. Mats ei päässyt ensimmäiseen pelastuslauttaan, johon yritti, vaan se jäi noin 20 metrin päähän. Kohta hänet kuitenkin autettiin toiseen lauttaan.




100. Anita, 38, Ruotsi

Anita pääsi työkaverinsa kanssa kannelle. Näki matkalla ihmisiä, jotka lojuivat rapun seinällä. Jotkut olivat apaattisia, toisilla oli vammoja kuten luunmurtumia, jotka estivät kiipeämisen.

Putosi veteen ja uskoi hukkuvansa, joten alkoi hengittää vettä, jotta se sujuisi nopeammin. Näki kuitenkin valoa ylhäältä ja alkoi uida sitä kohti. Pääsi pintaan ja näki kirkuvia ihmisiä. Huusi ystäväänsä, mutta turhaan. Nuori mies auttoi pelastuslautalle.

101. Marianne, 59, Ruotsi

Näki matkalla ylös, kuinka hänen miehensä liukui päin rappuja ja sai päälleen jonkun tytön. Pääsivät kuitenkin ylös. Marianne putosi veteen ja pintaan noustuaan huusi miestään saamatta vastausta. Huusi apua ja joku nosti hänet pelastusveneeseen. Ruumiinlämmöksi mitattiin 30 astetta ennen kuin helikopteri vei Turkuun.

102. Nebojsa, 35, Ruotsi

Oli matkalla 12 hengen työseurueessa, josta vain kolme pelastui. Kuljetettiin merestä Turkuun sairaalaan.

103. Aarne, 37, Viro

Työskenteli Estonialla varastomiehenä. Hyttitoverilla Erkillä oli ensimmäinen työpäivä. Erkin vaatekaapin avain murtui, joten hän lähti ikkunasta ilman vaatteita ulos. Aarne puki lämpimästi.

"Tehtäväni hälytystilanteessa olisi ollut toimia pelastusveneitä vesille laskevan nosturin kuljettajana, mutta siinä kallistumassa oli veneiden laskeminen mahdotonta."

"Oli pimeä, mielestäni oli lautallamme 5-6 henkilöä, yhdellä miehistön jäsenellä meni jalkaluu poikki. Aloimme nostaa lautalle lähellä olevia ihmisiä. Istuimme, noin 15 henkeä, pimeässä, koska valaisin oli ilmeisesti lautan raahaamisen yhteydessä hukkunut."

"Otimme lautalle liian paljon ihmisiä. Pian tapasimme keittiön työntekijän Peeterin lautan, jolla hän oli yksin, ja kaksi ihmistä lautaltamme siirtyi sinne. Peeterin lautalla toimi valaisin ja hän pelkäsi olla siellä yksin, meitä oli taas liikaa, ja vaikutti siltä, että lautallamme oli liikaa vettäkin."

"Kuulin merestä kaukana, ehkä noin 50 metrin päästä, useiden ihmisten avunhuutoa. Uskon, että ihmiset siellä olivat ilman pelastuslauttoja."

104. Sirje, 44, Viro

Estonialla tarjoilijana työskennellyt Sirje havahtui, kun laivan keula romahti alas ja tavaroita putosi pöydältä. Hetkeä myöhemmin laiva kallistui toiselle kyljelle ja jäi voimakkaasti kallelleen. Sirje hätääntyi niin, että poistui hytistä ikkunan kautta.

105. Jerzy, 51, Puola

Oli hytissään, kun tajusi asioiden olevan pielessä.

"En tiedä, kuinka onnistuin pääsemään ylös, se oli paniikkitilanne. Yhtäkkiä vain tulin ulos paapurin puolella, kun kallistuma oli noin 20 astetta."

106. Elmar, 43, Viro

Konepäällikön vahtivuoro oli päättynyt kello 24.

"Viimeistään puoli tuntia sen jälkeen, kun olin heittäytynyt pitkäkseni, tunsin sekä kuulin, että olisi kuin laiva keulaosallaan olisi törmännyt johonkin - kuului joku voimakas isku. Olen toiminut Estonialla 1,5 vuotta ja ainakin minusta se vaikutti tavanomaiselta aallokkoon ajolta. Sen jälkeen laiva alkoi kallistua oikealle, ja kuulin jotain kirskunaa. Mielestäni siinä vaiheessa autot liikkuivat laivan oikealle puolelle, ja sen jälkeen laiva kallistui vielä joko 30-40 astetta tai 20-30 astetta. Nyt kyllä alkoi näyttää siltä, että kaikki ei ole aivan kunnossa, ja päätin poistua hytistäni."

107. Valters, 23, Latvia

Katsoi Motorola-kelloaan viimeisen kerran kello 00.28. Hän näki portaikon ikkunasta, kun keulasta iso osa pongahti ylös ja syntyi poikittainen aukko, josta tuli vettä suihkuamalla ylös. Samalla keulan suuri valonheitin sammui, eikä moottorin ääniä enää kuulunut. Päätti kaverinsa kanssa poistua.

Ajatteli, että "nyt hukutaan, nyt oli tehtävä se, minkä parhaimmaksi näkee".

Alkoivat ulkokannella irrottaa pelastusveneen pressua. Kertoi, että ystävä "oli alkanut pelätä niin, ettei hänestä ollut apua."

Voimakas aalto vei kauas merelle. Kädet tarttuivat jonkin kumollaan olevan pelastusveneen naruihin ja kieputti ranteensa niihin. Päähän osui jotakin kovaa, mutta pääsi narun avulla pelastuslauttaan. Ystävä jäi meren armoille.

108. Tanel, 23, Viro

Konemies kuuli palohälytykseksi tarkoitetun kuulutuksen "Mr Skylight one and two" ja aikoi laskeutua tehtävänsä mukaisesti kolmannelle kannelle, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Palasi hyttiin ja kiipesi ulos sen ikkunasta.

109. Ervin, 43, Viro

Estonian turvapäällikön vahtivuoro olisi alkanut kello 4.

"Yhtäkkiä tunsin, että olen vajonnut sängyn jalkopäässä olevaa kaappia vasten. Avasin silmät ja totesin, että laiva on voimakkaasti kallistunut."

110. Peeter, 47, Viro

Toinen konemestari heräsi esineiden liikkumiseen.

"Avasin hytin oven ja näin laivan ensimmäisen konemestarin, joka sanoi, että ilmeisesti visiiri lähti irti. Olisi hyvä, jos saataisiin laiva rantaan."

"Laitoin pelastusliivit päälleni. Kuulin radiolähettimestäni, että infopöytä yrittää saada radion kautta yhteyttä laivan sillalle, mutta ei saa. Välitin omalla kanavallani tiedon, että laiva voi koska tahansa kaatua kyljelleen. Tähän ei vastannut kukaan."

111. Victor, 37, Ukraina

Estonialla matruusina työskennellyt selvisi laivalta.

"Minulla jäi hyttiini vaatteita, kultaketjuja, kelloja, jalkineita ynnä muuta. Olin ottanut mukaani kotoani paljon tavaraa, koska asunnostamme oli yritetty anastaa omaisuuttamme.

"Vaimonikin oli poissa kotoa, joten katsoin parhaaksi ottaa omaisuutta mukaan, ettei niitä ainakaan varasteta, mutta nyt ne ovat merenpohjassa,"

 

Viimeinen valokuva



112. Mikael, 34, Ruotsi

Mikael Öunille kameran välähdys merkitsi hätäsignaalia, mutta siitä tuli maailmankuulu viimeinen valokuva uppoavasta Estoniasta.


Kolme kameran välähdystä. Kaksi kohti horisontissa loittonevia aluksia. Yksi kohti taivasta. Näin syntyi maailmankuulu viimeinen valokuva uppoavasta Estoniasta.

Kahteen kuvaan tallentui nuori mies kaksissa pelastusliiveissä vain hetkeä ennen huuhtoutumista hyytävään mereen. Sinne mereen huuhtoutui myös kuvan ottanut ruotsalainen Mikael Öun, 54. Hytistä paetessaan hän oli ottanut mukaansa Olympus-kameransa ja herätyskellon.

- Jouduin raivaamaan hytissä lennelleet tavarat pois oven edestä, että pääsin ulos. Panin lattialle lentäneet kameran ja herätyskellon taskuuni, etteivät ne tukkisi ovea, Öun kertoo.

Hänen tarkoituksenaan ei ollut koskaan ottaa kuvia. Kamerallaan hän yritti herättää laivojen huomion ja toivoi, että jossakin taivaalla olisi lentokone, joka huomaisi satojen ihmisten hädän salamavalon välähdyksestä. Hän ei katsonut kameran etsimen läpi.

- Kohotin kamerani kohti laivoja ja taivasta. Käytin kameraani hätäsignaalina, Öun kertoo.

Hätä oli ollut jo käytävillä laivan kallistuessa.

- Olin itsekin jollakin lailla sokissa. Näin ihmisten huutavan paniikissa, mutta en kuullut sitä huutoa.

Laivan pohjan päällä istuessaan Öun tiesi, ettei tilanteesta kukaan enää selviä ilman apua. Hätäsignaalien jälkeen Öun putosi kahden pelastuslautan väliin. Hän roikkui toisen lautan reunalla. Voimat eivät enää riittäneet lautalle kapuamiseen. Hänet autettiin sisään.

- Se oli pettymys, että lautassa oli vettä. Se oli kuitenkin pelastuslautta, jossa oli katto päällä. Autoin myös muita lautalle.

Lautalla oli yhteensä 12 ihmistä. Väsynyt Öun melkein nukahti lautalle.

- Vanhempi mies piti minua hereillä. Osa ihmisistä hyräili pitääkseen toivoa yllä.

Öun oli voinut pahoin kovan merenkäynnin vuoksi jo ennen laivan kallistumista hytissään. Pelastuslautalla hän oksensi oviaukosta. Samalla hän katseli laivan uppoamista. Hän tiesi, että autolautta veisi syvyyksiin paljon ihmisiä. Kuolema ehti pelastajia ennen myös Öunin lautalle. Yksi pelastuslautalla olleista menehtyi aika pian.

- Myös toinen menehtyi. Luulen, että hän menehtyi helikopterissa. Me 10 jäimme henkiin. Olimme lautalla viitisen tuntia. Kovin pitkään emme enää olisi jaksaneen. Olimme todella kylmissämme.

Öunin pelasti suomalaishelikopteri.

- Meidät lennätettiin Silja Symphonylle. Siellä meistä pidettiin todella hyvää huolta.

Mikael Öunin isä, vaimo ja kolme lasta odottivat tietoa Mikaelin kohtalosta Estlinen terminaalissa. Öunin nimeä ei näkynyt pelastuneiden joukossa. Äiti oli jäänyt kotiin. Kun Öun pääsi vihdoin soittamaan kotiin, huolen runtelema äiti ei meinannut uskoa puhuvansa poikansa kanssa.

- Minun piti kertoa äidilleni sosiaaliturvatunnukseni ennen kuin hän uskoi, että se olin minä. Hän ei tuntenut ääntäni, Öun sanoo.

Viimeinen valokuva löytyi, kun suolaveden runteleman kameran filmi kehitettiin. Öun iloitsee siitä, että kuvassa näkyvä virolaisnuorukainen pelastui.

Nuorukainen tunnisti itsensä Öunin kuvasta huoltoasemalla Ilta-Sanomista. Virolaisnuorukainen muisti havahtuneensa pohjan päällä siihen, että joku otti kuvia.

- Ihmettelin, kuka mahtaa ottaa valokuvia tällaisessa tilanteessa, nuorukainen sanoi IS:lle tuolloin.

Öun työskentelee yhä insinöörinä Scanialla kuten onnettomuushetkelläkin. Hän oli silloin viemässä avustuspaketteja Viroon.

- Tavallaan pelastuin monta kertaa. Pääsin kannelle, pohjalle, pelastuslauttaan. En halunnut ajatella kuolemaa, ajattelin, että minulla on mahdollisuus. Silti se oli valtavaa tuuria, että selviydyin. Ihmeellisin kokemus oli pelastuminen helikopteriin, roikkuminen vaijerin varassa.

Estonia sai Mikael Öunin kunnioittamaan enemmän vaaroja. Hän ei halua ottaa turhia riskejä.

- Voin lähteä laivalle, jos minun täytyy mennä jonnekin. Pelkille hupiristeilyille en lähde. Kaiken kokemani jälkeen en koe sellaista hauskana, Öun sanoo.

Estonian tutkimuskomission työhön hän ei ole täysin tyytyväinen.

- Minusta onnettomuutta pitäisi tutkia vielä. Miksi se tapahtui? Minusta siihen ei ole saatu täyttä selvyyttä, Öun sanoo.

Valokuvistaan saamansa rahat hän lahjoitti Viron lastenkotilapsille.





113. Peeter, 47, Viro

Keittiön työntekijä kertoi: "Käytävällä kuulin hälytyksen "Skylight 1" ja "Skylight 2".

"Tehtäväni tällaisessa hälytyksessä olisi mennä ensiapupisteeseen. Pukeuduin ja katsoin samalla ikkunasta ulos. Huomasin, että vesi oli noussut jo seitsemännelle kannelle asti."

114. Vasili, 43, Viro

Estonian hitsaaja pääsi lautalle, jolla oli 15 ihmistä.

"Kun pelastuslauttamme oli noin 100 metrin päässä, Estonia upposi."

115. Tiina, 22, Viro

"Putosin veteen seitsemänneltä kannelta ja vioitin jalkani. Noin puolen tunnin kuluttua pääsin kahden ruotsalaisen kanssa yhdelle lautalle," tarjoilijana laivalla työskennellyt Tiina kertoi.

"Myöhemmin raahasimme vielä lautallamme tax free -myymälän kaksi myyjää Helenin ja Timmon, kaksi virolaismiestä ja yhden lihavan venäläisnaisen."

116. Maiga, 50, Viro

Tax-freen myyjä kiipesi ikkunan kautta ulos ja löysi sattumalta pelastuslautan. Lautalla oli runsas tusina ihmisiä, heistä vain kolme naisia.

117. Helve, 43, Viro

"Tullessani ulos peräosan vasemmanpuoleisesta ovesta, laiva oli jo melkein kyljellään. Käytävällä tapasin miehistön kavereita, jotka eivät kyenneet pääsemään ulos. Olin todennäköisesti viimeinen, joka sen oven kautta ulos pääsi," messin työntekijä kertoi.

118. Raivo, 38, Viro

Estonian hovimestari putosi mereen, mutta pääsi pelastuslautalle, jolla oli neljä elossa olevaa ja yksi kuollut. Menetti tajuntansa, kun pelastettiin helikopterilla.

119. Valdur, 29, Viro

"Seitsemäs kansi oli jo täynnä väkeä, heillä oli jo liivit. Vapaavuorossa ollut kapteeni Piht oli jakamassa matkustajille pelastusliivejä", matruusi-konemies kertoi.

"En jäänyt odottamaan pelastusliiviä, vaan kiipesin pitkin käsipuuta kahdeksannelle kannelle."

120. Arvi, 54, Viro

"Mereltä näin, miten laiva upposi. Se oli ylösalaisin, peräosa vedessä, ja keula, joka oli 45 astetta meren pinnasta, vajosi viimeisenä veden alle, keulavisiiri puuttui. Laivan uppoamiseen meni noin 15 minuuttia," Estonian sähköasentaja kertoi.


121. Mihail, 42, Puola

Pääsi lautalle, jolta hän myöhemmin kuuli pelastuneen 16 ihmistä suomalaisella helikopterilla. Ei tiennyt sokkitilansa vuoksi kunnolla, kuinka kauan oli ollut lautalla, tuntikausia joka tapauksessa.

122. Timmo, 24, Viro

"Suuri aalto kaatoi minut nurin ja sitten veden alle. Kaikki meni niin nopeasti. Uusien pelastuslauttojen avaamiseen ei ollut aikaa," tax-freen myyjä kertoi.

123. Andres, 29, Viro

"Menin kannelle, jossa olivat pelastusveneet, avasin pelastusliivien kaapin ja aloin heittää niitä ulos sieltä. Sieltä menin pelastuslauttojen luokse, koska veneiden irrottaminen näytti toivottomalta," purseri kertoi.

"Laivan ollessa noin 90 asteen kallistumassa, aalto heitti minut mereen."

124. Andres, 35, Viro

"Mielestäni kuulin ennen kallistumista jonkun oudon metallisen äänen."

Sitten konemies sanoi mekaanikko Andresille, että nyt visiiri lähti.

"Käsitin asian niin, että visiirin lukitustolpat ovat murtuneet, ja sitä kautta tuli nyt vettä sisään."

125. Jüri, 20, Viro

"Olin laivalla, kunnes se kaatui kokonaan kyljelleen, pidin kiinni ikkunasta. Laivan ollessa kyljellään hyppäsin lautalle," tax-freen myyjä kertoi.

126. Urmas, 24, Viro

"Lensin avoimena olleen lasioven läpi kannelle ja samassa yhteydessä loukkasin käteni maassa olleisiin lasinsiruihin. Näin myös aluksen lattialla makaamassa muutamia elottoman näköisiä ihmisiä," tarjoilija kertoi.

"Sain otteen pelastusveneestä, mutta en jaksanut nousta veneeseen. Roikuin veneen kyljessä pari tuntia, jonka jälkeen kokosin kaikki voimani ja pääsin veneeseen. Olin yksin veneessä ja myöhemmin helikopteri pelasti minut."

127. Malle, 25, Viro

"Ennen tapahtumaa en kuullut hyttiini mitään erikoista tai onnettomuuteen viittaavaa. Tilanne näytti vakavalta vasta kun hytin seinästä putosi peili," Estonialla töissä ollut kertoi.

128. Ivan, 45, Venäjä

Konemies jakoi vapaavuorossa olleen kapteeni Avo Pihtin kanssa pelastusliivejä. Yritti irrottaa pelastusvenettä, mutta ei onnistunut, eikä sen jälkeen nähnyt kapteenia enää.

129. Marge, 25, Viro

Tanssijana laivalla työskennellyt Marge juoksi ulos hytistään seitsemännelle kannelle. Kuuli vain yhden hälytyssignaalin.

"Sen jälkeen laivan valotkin alkoivat vilkkua."

 

Meren pelko jäi


130. Eero-Olavi, 31, Viro

Estonian kokkina työskennellyt
Eero-Olavi Kippa menetti lukuisia työkavereitaan onnettomuudessa. Hän palasi heidän haudakseen tulleen hylyn lähelle töihin.


Utön Havshotellissa, lähellä Estonian hylkyä, työskentelee mies, joka onnistui pelastamaan itsensä uppoavalta laivalta.

- Onko se kohtalo vai mikä, että olen tullut tänne, hotellissa neljä vuotta keittiömestarina työskennellyt Eero-Olavi Kippa sanoo.

Virolainen oli 20 vuotta sitten Estonialla kokkina. Hän lähti viimeiselle vuorolleen 27. syyskuuta 1994.

- Sen piti olla minun viimeinen reissuni Estonialla. Olin vaihtamassa laivaa, Kippa kertoo.

Melkein kaikille keittiössä työskennelleille siitä tuli viimeinen matka. He ovat nyt meren pohjassa muutaman kymmenen kilometrin päässä - lähellä.

- Keittiöstä pelastui minun lisäkseni yksi nainen ja esivalmistelutehtävissä ollut nuori mies. Nainen kuoli autokolarissa myöhemmin, Kippa ihmettelee elämän arvaamattomia käänteitä.

Kippa muistaa, kuinka Tallinnasta lähtiessä keittiöhenkilökuntaa varoiteltiin myrskystä.

- Oli niitä myrskyjä ollut ennenkin. Olin tottunut niihin. Me laitettiin vaan keittiössä kaikki tavarat kiinni.

Työvuoron jälkeen henkilökunta vietti aikaa toistensa kanssa messissä televisiota katsellen ja pelaten. Hyttiin mennessä myrsky oli niin kova, ettei Kippa pystynyt nukkumaan. Tuuli ulvoi ja aallot pamahtelivat laivaa vasten.

- Laiva keinui koko ajan ja sitten se meni kallelleen. Sieppasin mukaani viskipullon. Henkilökunta sai ostaa alkoholia halvemmalla hinnalla vuoron vaihtuessa kaupassa. Viskipullo oli ainoa asia, minkä otin mukaani.

Kippa ei tiedä, mistä sai voimat kiivetä ylöspäin kallellaan olevassa laivassa. Käytävässä oli sokissa olevia ihmisiä. Jotkut kyyhöttivät nurkassa pystymättä liikkumaan. Tavaroita oli hujan hajan.

- Ihmiset yrittävät heittää ulkokannelta pelastusliivejä sisälle. Tuuli oli niin kova, että se lennätti kaikki pelastusliivit ulos. Pääsin jotenkin kannelle ja puin siellä liivit ylleni. Autoin kannelle myös yhden virolaisen tytön, joka työskenteli kaupassa.

Laivan kallistuessa Kippa päätyi istumaan sivuikkunoiden päälle.

- Vieressäni istui virolainen nuori poika. Poika kysyi minulta, pelastummeko me. Minä en osannut vastata hänelle mitään. Otin pullon, tarjosin hänelle ja otin pullosta itsekin.

Takana oli pelastuslautta, jota ihmiset työnsivät veteen. Kippa sai kumiveneestä kiinni, mutta iso aalto lennätti hänet mereen.

- Joku laivan metalliesine osui selkääni. Onneksi se ei osunut päähän, Kippa sanoo. Tajuttomuus olisi merkinnyt kuolemaa.

Pelastusliivit nostivat Kipan pinnalle. Pelastuslautta tuli lähelle.

- En tiedä, oliko se sama lautta, johon pyrin aikaisemmin. Ihmiset nostivat minut ylös. Osuma selkään oli niin kova, että päädyin makaamaan lautalle. En tiedä, olivatko ihmiset asettuneet väärin pelastuslauttaan, sillä iso aalto heitti lautan ympäri varmaan viiden minuutin kuluttua.

Jo kerran lautalle pelastettu Kippa oli jälleen meressä taistelemassa hengestään. Hän ehti saada lautasta kiinni, mutta jäi sen alle. Hän menetti veteen iskeytyessään pelastusliivinsä, takkinsa ja viskipullonsa.

- Minulle jäi vain t-paita, housut ja kengät. Sain kiinni jostakin narusta.

Kuu valaisi tummaa merta. Kippa katseli narusta roikkuessaan, kuinka Estonia upposi 50-100 metrin päässä. Näky oli epätodellinen, kuin jostakin elokuvasta.

- Huusin, mutta kukaan ei kuullut. En pystynyt itse nousemaan lautalle, laita oli niin korkealla. Kuulin lautalta puhetta ja huusin kovempaa. Siellä oli kaksi ruotsalaista ja yksi virolainen. He nostivat minut ylös.

Pelastus odotti neljän tunnin päästä. Ne tunnit olivat Kipan elämän pisimpiä. Lautta oli niin täynnä vettä, että Kippa tunsi olevansa kylpyammeessa. Vesi oli hyytävää. Kehon lämpötila laski uhkaavasti koko ajan.

Kippa pelkäsi vesilastissa olevan lautan vievän hänetkin meren pohjaan.

- En muista pelastamisesta mitään. Heräsin sairaalassa kahdeksan yhdeksän aikaan aamulla, Kippa kertoo.

Kolmeen neljään vuoteen onnettomuuden jälkeen Kippa ei pystynyt käymään merellä. Hänelle tarjottiin työtä laivasta, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Hän sanoo arastelevansa yhä merimatkoja kotiin Tallinnaan ja Utön saarelle.

- Kyllä minä nyt merta enemmän pelkään. Vaimoni piti minua hulluna, kun otin työn täällä vastaan. Virossa oli silloin lama. Kun tulin, aurinko paistoi, meri oli tyyni. Minä tykkäsin tästä paikasta. Minä jäin.






131. Paul, 32, Viro

Estonian baarimestari avasi itse kolme pelastuslauttaa.

"Kaikki miehistön jäsenet, jotka saapuivat paikalle, auttoivat matkustajia."

Hänen lautalleen päässeistä puolet kuoli ennen pelastusta, henkiin jäi vain kuusi. Kuolleiden joukossa oli miehistöstä tarjoilija, varastonhoitaja ja tiskaaja.

132. Larissa, 44, Viro

"Kuulin miehistön yhteistilan kovaäänisestä järkyttyneen naisäänen sanovan jotain ja ymmärsin sen heti hälytykseksi, koska sitä seurasivat äänimerkit: yksi pitkä ja useita lyhyitä", hyttiemäntä kertoi.

133. Arturas, 24, Latvia

Pelastui laivalta, mutta ehti lähteä kotimaahansa Latviaan ennen kuin hänet kuultiin. Sanoi myöhemmin puhelimitse tulevansa kuultavaksi, kun on seuraavan kerran Tukholmassa, mutta tämä ei toteutunut.

134. Igor ,46, Latvia

Pelastui, mutta palasi kotimaahansa ennen kuin tutkintakomissio pääsi kuulemaan häntä.

135. Gundega, Latvia.

Selvisi hengissä. Myös hän ehti poistua kotimaahansa ennen kuulemista.

136. Gull-Britt, Ruotsi

Selvisi Estonialta, mutta ei ollut onnettomuuden jälkeen terveytensä puolesta siinä kunnossa, että häntä olisi voitu kuulla.

137. Georg, 50, Saksa

Oli hytissään tuttavansa kanssa. Pääsivät yläkannelle, missä saivat liivit. Oli veden varassa kolme tuntia, helikopteri vei Siljan laivalle. Tuttava katosi. Sijainti laivalla ei tiedossa.

Osa tässä jutussa julkaistuista tarinoista perustuu Ilta-Sanomien tekemiin pelastuneiden haastatteluihin, osa on koottu pelastuneiden viralliseen onnettomuustutkintaan antamista julkisista lausunnoista. Lähteinä on käytetty Statens Haverikommissionin ja onnettomuustutkintakeskusten julkisia arkistoja sekä Estonian kansainvälisen tutkintakomission loppuraporttia.

Juttu on julkaistu alun perin vuonna 2014.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt