Ulkomaat

Tästä Venäjän ja Ukrainan kriisissä on kyse - lue tutkijan tiivistys

Julkaistu: , Päivitetty:

Suomalaistutkijan mukaan Venäjän toimet Ukrainassa juontuvat pelosta ja ylpeydestä.
Venäjän ja Ukrainan välien kiristyminen on asettanut Venäjän vastakkain koko lännen kanssa.

Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt tutkija Hanna Smith Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista tiivistää neljään kohtaan, mistä Ukrainan ja Venäjän kriisissä Krimillä ja Itä-Ukrainassa on kyse. Viidentenä selityksenä kriisin taustalle on alueen kipeä historia, jonka on tiivistänyt Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Manninen.

1. Lännen kovat puheet suututtivat


Konfliktin taustalla on EU-yhteistyösopimus, jota Ukrainassa harkittiin syksyllä. Sopimusaikeet saivat tuolloin Venäjän huolestumaan: EU-lähentymisen pelättiin uhkaavan Venäjän kaavailemaa Euraasian unionia, jonka talouspoliittisen merkityksen kannalta Ukrainalla oli keskeinen rooli.

Presidentti Viktor Janukovitshin päätös sopimuksen hyllyttämisestä sai Ukrainan kansan kaduille ja länsimaat huolestumaan. Pitkien ja väkivaltaisten mielenosoitusten jälkeen Janukovitshin oli lähdettävä Ukrainasta, ja maa sai uuden johdon, jota länsi on tukenut.

Smithin mukaan sekä länsivaltojen että Ukrainan uuden hallituksen voimakkaat kannanotot ovat kuitenkin olleet bensiiniä liekkeihin.

- Raju retoriikka on laukaissut venäläisissä poliitikoissa voimakkaita tunnereaktioita. Kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti perjantai-iltana, että Venäjän ei pidä hyökätä ja että siitä tulisi seuraamuksia, se herätti duuman ylähuoneessa suuttumusta: tällaista puhetta Venäjän ei pidä kuunnella, Smith sanoo.

2. Venäjän loukattu ylpeys


Venäjä on koko olemassaolonsa ajan halunnut esiintyä suurvaltana, jolla on erilainen maailmanpoliittinen asema kuin muilla.

 

Venäjä on kerta toisensa jälleen pettynyt yhteistyöhön (lännen kanssa).



Samalla se on kuitenkin tuntenut itsensä päähän potkituksi. Liberaalit länsimaat eivät ole hyväksyneet maan demokratian puutetta ja konservatiivisia arvoja. Viimeksi venäläisiä närkästytti Sotshin olympialaisiin kohdistunut kritiikki: isäntämaata arvosteltiin maailmalla muun muassa tiukoista homolaeista.


Lännen kritiikki on herättänyt Venäjällä närkästystä ja näyttämisen halua.

- Venäjä on kerta toisensa jälleen pettynyt yhteistyöhön (lännen kanssa). Se on tuntenut, ettei ole ollut tasavertainen, ja ruvennut tuomaan omaa malliaan voimallisemmin esiin maailmanpolitiikassa, Smith kertoo.

3. Venäjän eliitin pelko vallan menettämisestä

Venäjän valtaeliitti pelkää, että valta luisuu sen käsistä myös maan sisällä. Smithin mukaan presidentti Vladimir Putinin uudelleenvalinta presidentiksi vuonna 2012 Dmitri Medvedevin jälkeen laukaisi kansalaisten tyytymättömyyden.

Putinin paluu synnytti suuria mielenosoituksia, joissa ihmiset protestoivat muun muassa korruptiota ja varallisuuden epätasaista jakautumista vastaan. Vallanpitäjien vastareaktio oli se, että protestoijat olisi pidettävä kurissa.

- Putinin asema ei ole niin vahva kuin kahdeksan vuotta sitten. Lähestulkoon kaikki negatiivinen, mitä viimeisten kahden vuoden aikana on tapahtunut, juontaa juurensa valtaeliitin ongelmallisesta tilanteesta, Smith sanoo.

Mielipiteet siitä, kuinka valta tulisi pitää omissa käsissä, ovat jakaantuneet myös eliitin sisällä. Smithin mukaan esimerkiksi kiistellyllä homopropagandalailla halutaan pönkittää valtaeliitin arvoja ja luoda yhtenäisyyttä.

4. Venäjä yliarvioi armeijansa

Smith epäilee, että Venäjä on nyt tekemässä samaa virhettä kuin sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan edellä: maa luottaa liikaa armeijaansa.

1990-2000-luvuilla sekä kaksi Tšetšenian sotaa että Georgian sota ovat osoittaneet, että Venäjän armeija ei ole niin iskukykyinen eikä sen sotakalusto niin tehokas kuin etukäteen oltiin ajateltu.

 

Putinin asema ei ole niin vahva kuin kahdeksan vuotta sitten.



Smithin mukaan Venäjällä viime vuonna pidetyillä sotaharjoituksilla on haluttu vahvistaa armeijaa ja välttää tulevat PR-katastrofit.

Smith arvelee kuitenkin, etteivät Venäjän paukut edelleenkään riitä täysimittaiseen sotaan.

-  (Armeijan toimintakyky) riittää siihen, mitä Krimillä nyt tapahtuu, mutta riittääkö se oikeisiin sotatoimiin? Smith pohtii.


5. Krimin, Ukrainan ja Venäjän historia

Nykyisiä tapahtumia ei voi ymmärtää tuntematta alueen poliittista historiaa. Krimin niemimaan historia osana Ukrainaa juontaa vuoteen 1954.
 
Tuolloin Neuvostoliiton johtaja Nikita Hrushtshov päätti luovuttaa siihen asti Venäjän federatiiviseen neuvostotasavaltaan kuuluneen Krimin Ukrainalle. Krimi yhdistettiin Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Hrushtshov oli noussut valtaan Stalinin kuoltua vuonna 1953.
 
Päätöksellä ei ollut suurta käytännön merkitystä niin kauan kuin Ukraina oli osa Neuvostoliittoa. Tekoa on pidetty hyvin henkilökohtaisena, eikä sitä edeltänyt laajapohjainen byrokraattinen valmistelu. Hrushtshov oli syntyjään ukrainanvenäläinen, kotoisin venäjänkielisestä kylästä Ukrainasta.
 
On spekuloitu, että Hrushtshov olisi halunnut lievittää huonoa omatuntoa, joka oli seurausta hänen omasta roolistaan eräänlaisena "Stalinin nyrkkinä", kun Ukrainan maataloutta pakkokollektivisoitiin 1930-luvun alussa. Operaatiosta seurasi nälänhätä ja satojen tuhansien ihmisten menehtyminen.
 
Tasan sata vuotta ennen Krimin liittämistä Ukrainaan siellä käytiin niin sanottua Krimin sotaa (1853-1856). Sodan siemen kylvettiin, kun Venäjä halusi asettua nykyisen Turkin eli silloisen Osmanien valtakunnan alueella asuvien kristittyjen suojelijaksi.
 
28.3.1854 Iso-Britannia, Ranska ja Sardinia julistivat sodan Venäjälle. Sodasta tuli suurvaltapoliittinen yhteenotto, joka heijastui Suomeenkin nimellä "Oolannin sota". Suomi oli tuolloin osa Venäjää, ja Britannian laivasto purjehti Itämerelle tekemään tuhotöitä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt