Isku Syyriaan – "Venäjä ei voi kuin äänekkäästi valittaa"

Julkaistu:

Dosentti Arto Luukkanen analysoi IS:lle  kirjoittamassaan  näkökulmakirjoituksessa Venäjän vaihtoehtoja, jos Yhdysvallat iskee Syyriaan.
Samaan aikaan kun USA:n iskut Syyrian näyttävät yhä ilmeisemmiltä, kasvaa myös Venäjän huoli. Sen ainoana vaihtoehtona on turvautua kovaan retoriikkaan ja uhoamiseen. Kykyä hyökkäyksen torjumiseen sillä ei ole.

Syykin on ilmeinen. Syyrian armeija ja sen ilmavoimat on huonossa kunnossa 2 vuoden sisällissodan tuloksena. Assadin hallinto pysyy pystyssä nyt ainoastaan Iranin toimittamien hizbollah-taistelijoiden ja Venäjän aseiden avulla. Syyrian armeijan suorittama sariini-isku näyttääkin olleen ennen kaikkea osoitus Assadin hallinnon epätoivosta ja sisäisestä eripurasta.

Paradoksaalista kyllä Venäjän kannalta USA:n ”rajoitettu humanitäärinen rankaisu” olisi huonoista vaihtoehdoista kaikkein paras.  Se ei ehkä paljastaisi Syyrian sotilaallista heikkoutta ja eikä kääntäisi sisällissodan kulkua. Iskut tekisivät Bashar al-Assadin hallinnosta vieläkin riippuvaisempia Venäjän poliittisesta ja sotilaallisesta avusta.

Venäjän väkevä ja heikko käsi


Venäjä on tähän asti pitänyt päättävästi Assadin hallintoa pinnan yläpuolella; se on huoltanut Syyrian MI-25 taisteluhelikoptereita, tuonut alueelle keskipitkän kantaman BUK-M2 ilmatorjuntajärjestelmän ja varustanut syyrialaiset Jahont P-800 rannikontorjunta ohjuksilla (Naton koodi: SS-N-26). Tärkeintä on ollut kuitenkin venäläisten neuvonantajien rooli; ilman näitä asiantuntijoita Syyria ei taistelisi hetkeäkään eikä saisi koneitaan ilmaan. Se kouluttaa jatkuvasti syyrialaisia upseereja ja valvoo niiden toimintaa.

Venäjä varoo kuitenkin astumasta tietyn rajan ylitse. Maa on myynyt Syyrialle erittäin kehittyneitä S-300 ohjuksia, joilla voi torjua vihollisen hävittäjiä ja myös risteilyohjuksia.  Kauppa oli jo itse asiassa tehty mutta Israelin painostuksesta ohjuksia ei lopulta toimitettu. Presidentti Putinin mukaan Venäjä ei halua horjuttaa alueen herkkää tasapainoa.

 Syyrian parhaat ilmatorjuntaan kykenevät järjestelmät ovat siten vanhempaa sukupolvea: S-200 Angara ohjuksia (Naton koodi: SA-5 ”Gammon”). Syyrialla näyttää olevan alueella 8 patteria kyseisiä tutkalla ohjattuja kehittyneitä ohjuksia, jotka kykenevät 8 machin nopeuteen. Ongelmana on vain se, että USA tulee ensimmäiseksi sokaisemaan ja tuhoamaan Syyrian tutkat omilla häivepommittajillaan ja Tomahawk-risteilyohjuksillaan.

Varsinaisesta iskusta on ABC televisiokanavan mukaan tulossa kattavampi kuin pelkkä ”rajoitettu varoitus” Syyrialle. Sen mukaan USA aikoo iskeä yli 200 Tomahawk-ohjuksella samaan aikaan kun B-2 Stealth pommittajat sokaisevat ja tuhoavat Syyrian ilmapuolustuksen. Yli 50 kohteeseen keskittyvään hyökkäyksen aikana käytetään myös B-52 pommikoneista iskeviä risteilyohjuksia ja myös B-1 pommikoneiden täsmäohjuksia.

Syyrian armeija on jo iskun pelossa hylännyt tukikohtansa ja on yrittänyt piilottaa sen mitä se kykenee moskeijoihin ja sairaaloihin. Niitä tukikohtia, joita ei voi siirtää suojelee vapaa-ehtoisten syyrialaisten siviilien ”suojakilpi”. Ulkomaiset uutistoimistot lennätetään paikalle mahdollisimman pian iskuista hämmästelemään USA:n raakalaismaista sodankäyntiä.

Venäjän tukikohdat


Venäjän saamapuolella on sen hallitsema tukikohta Tartuksessa, Syyrian rannikolla. Itäisen naapurimme omat selitykset tästä tukikohdasta ovat vaihdelleet. Periaatteessa tukikohtaa suojelee sinne vuonna 2012 tullut erikoisjoukkojen yksikkö. Venäläiset ovat kuitenkin itse väittäneet, että alueella ei olisi enää venäläisiä sotilaita mutta näyttää siltä, että sinne ollaan nyt sijoittamassa uutta 600 ”teknikon” ryhmää.

Venäjällä on alueella myös elektronista tarkkailua varten oma tukikohtansa Latakiassa ja ilmavoimien yksikkö sijoitettuna Tadmuriin (muinaisen  Palmyran luona). Nyt alueelle on myös tuotu ilmatorjuntaan erikoistunut risteilijä Moskva. Näiden roolina lienee ainoastaan tarkkailla USA:n laivaston ohjusristeilijöitä ja varoittaa Syyriaa risteilyohjusten tulosta jos ne havaitsevat laukaisun lähestyvän.

Miten Venäjä reagoi?


Venäjän takertuminen Syyriaan näyttää olevan harkitun politiikan tulosta. Moskovassa on ilmeisesti tehty päätös siitä, että Libyan kaltaista erehdystä ei saa enää tehdä ja että al-Assadin hallintoa tuetaan sotilaallisesti niin pitkään että kapinalliset saadaan tuhottua.

Mitä Venäjä voi sitten tehdä jos USA aloittaa sotatoimet? Ensinnäkin se on aloittanut jo mittavan informaatiosodan länttä vastaan eikä ole myöntynyt YK:ssa minkäänlaiseen myönnytykseen. Siitäkin huolimatta, että Syyriassa on käytetty mitä ilmeisimmin käytetty sariinia.

Sen käytännön valmiudet ovat kuitenkin heikot. Se ei voi tehdä mitään muuta kuin äänekkäästi valittaa ja vedota Euroopan yleiseen mielipiteeseen.  Se ei voi sotilaallisesti haastaa USA:ta ja on jo ulkoministerinsä suulla ilmoittanut, että se ei aio sekaantua sotaan Syyrian takia. Tämä siitäkin huolimatta, että jotkut Venäjän kansallismieliset ovat vaatineet jo kompensaatiota Baltian miehityksestä.

Venäjän onnistumisen mahdollisuus riippuu siitä haluavatko iranilaiset puolustaa liittolaistaan aseellisesti. Mikäli näin käy, eräänä sotilaallisena kohteena tulee olemaan myös Israel ja silloin varsinainen sodankäynti leviää laajemmalle.

Mikäli sitä vastaan hyökätään saattaa Israelia houkuttaa mahdollisuus tuhota Iranin ydinaseteollisuuden laitokset rajoitetulla erikoisjoukkojen iskulla. Silloin taas Iran taas voisi käyttää sillä olevaa ydinasemateriaalia Israelia vastaan käytävään iskuun. Se taas johtaisi Israelin kostoiskuun; holokaustiin joka johtaisi mahdollisesti myös Iranin pappisvallan romahtamiseen. 

Pahinta olisi tietysti mahdollisten taktisten ydinaseiden tai ”likaisten pommien” käytöstä seuraavat kymmenien miljoonien siviilien tappiot. Alueen suurin ekologinen katastrofi sitten dinosaurusten häviämisen olisi siten täyttä todellisuutta.
 

 

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt