Suomalaistoimittaja auttoi verisiä uhreja sairaalassa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Suomalaistoimittaja auttoi verisiä uhreja sairaalassa

- Kun ensimmäinen pommi räjähti, lähdimme juoksemaan. Ja kun seuraava räjähdys tuli heti perään, juoksimme vielä lujempaa, ja onneksi oikeaan suuntaan. Kolmannen räjähdyksen paineaalto paiskasi sitten minut jo maahan, kertoi suomalainen freelance-toimittaja Johanna Sarjas puhelimitse Dahabista STT:lle.

25.4.2006 15:39 | Päivitetty 25.4.2006 0:00

Hän oli itse ollut keskellä maanantain dramaattisia tapahtumia, jotka muuttivat siinailaisen sukellusparatiisin hetkessä helvetiksi.

Maassa maatessaan hän sai päällensä rikkoutuneista ikkunoista lasisateen, joka raapi päähän verta vuotavia pintanaarmuja. Niinpä hänet vietiin Dahabin sairaalaan muutaman kilometrin päähän.

- Sairaalassa tajusin, että minä olen ihan kunnossa, ja niin minä sitten rupesin auttamaan muita.

Sarjas näki huonosti varusteltuun sairaalaan tuotavan jatkuvasti lisää pahoin loukkaantuneita ihmisiä. Tilanne oli kaoottinen.

- Sairaalassa ei ollut mitään, ei edes puhdasta vettä, jotta olisi voinut pestä kädet. Ei ollut sidetarvikkeita, ei saksia eikä nukutusainetta.

Vaatteet täytyirepiä rikki

Yhdessä saksalaisen lääkärin kanssa Sarjas alkoi selvittää paikalle tuotujen ihmisten vammoja.

- Kun ei ollut saksia eikä puukkoa, niin revin vaatteita, että saimme selville mitä vammoja ihmisillä oli, hän kertoo.

Raskasta ja järkyttävää työtä riitti tuntikausia. Aamulla hänen muistiinsa palautuu erityisesti vaikeasti päähän haavoittunut mies, joka kuoli tuolille lyyhistyneenä.

- Me pystyimme vain pirskottamaan hänen kasvoilleen vettä, eikä sekään varmasti ollut puhdasta. Mitään muuta ei voinut tehdä.

Mieleen palautuu myös nuori egyptiläinen tyttö, jonka sääri oli pahasti ruhjoutunut. Ja mies, jolla oli ammottava haava selässä. Kovan paineen alla piti valita potilaat, jotka piti siirtää Sharm el-Sheikhin sairaalaan hoitoon. Ja kuolleet täytyi peitellä ja siirtää syrjään.

- Nyt olen järkyttynyt, mutta siellä sairaalassa toimin teräksenkylmästi. On ihmeellistä huomata, että pystyy toimimaan sellaisessakin tilanteessa, hän sanoo.

Sarjas kertoo oleilleensa jonkin aikaa Dahabissa, missä hänen tietääkseen ei ollut muita suomalaisia pommi-iskujen aikana.

Sireenit ulvoivattaustalla

Dahabissa lomaileva suomalainen Noora Marjomaa, 17, oli juuri lähdössä ystäviensä kanssa hotellista keskustaan, kun räjähdykset tärisyttivät kaupunkia.

- Kuulin kolme räjähdystä, Marjomaa kertoi puhelimitse IS:lle eilen illalla.

- Olimme onnekkaita, sillä jouduimme odottamaan kavereita. Jos olisimme lähteneet keskustaan aikaisemmin, olisimme olleet siellä juuri räjähdyshetkellä.

Marjomaan kännykästä kuului puhelun aikana hälytyssireenien ulvonta. Laguna Village -hotelli, jossa Marjomaa ystäviensä kanssa asuu, sijaitsee vajaan parin kilometrin päässä räjähdyspaikoilta.

- Täältä näkee keskustaan. Sillä on hirveästi ambulansseja, ja kirkkaat valot näkyvät tänne asti.

Torstaista asti Dahabissa lomaillut Marjomaa ehti käydä lomakohteen keskustassa monta kertaa.

- Tuntuu todella kummalliselta, sillä olimme keskustassa juuri edellisenä iltana. Onneksi emme menneet sinne tänään. Yhtään ei osannut odottaa, että tällaista tapahtuu, hän sanoi.

Laguna Villagen asukkaat olivat eilen illalla paniikkitunnelmissa. Suurin osa halusi keskeyttää lomansa heti, mutta kaoottisesta kaupungista oli vaikea saada kuljetusta pois.

- Minun piti lähteä jo aamuviideltä taksilla Sharm el-Sheikhiin. Nyt ei ole mitään tietoa siitä, miten täältä pääsee pois. Kaikki pakkaavat laukkuja ja yrittävät lähteä hotellista, Marjomaa kertoi.

- Ranskalainen perhe, joka asuu viereisessä hotellissa, kertoi olleensa aivan 15 metrin päässä räjähdyksestä. Heidän poikansa päähän oli osunut jotain.

Kanadalaisperheen kanssa kevätlomaa viettävä Marjomaa yritti heti räjähdysten jälkeen soittaa Kairossa asuville vanhemmilleen, mutta linjat eivät toimineet.

- Yritimme soittaa heti Kairoon ja kysyä ovatko kaikki kunnossa. Linjat alkoivat toimia vasta myöhemmin illalla. (IS-STT)

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?