Aksu Karima jatkoi tempauksiaan – ui lähes 10 tuntia putkeen - Uinti - Ilta-Sanomat

Aksu, 25, jatkoi tempauksiaan! Porrasmaraton sai jatkokseen poskettoman pitkän uintireissun kylmässä järvessä: ”Piti lunastaa puheet”

Aksu Karima urakoi pitkän päivän Pyhäjärven aalloissa.

Julkaistu: 4.7. 22:19

Aksu Karima laittoi jo toisen kertaa tänä kesänä kuntonsa äärimmäiselle koetukselle.

Lauantai-aamuna Aksu Karima asteli noin 15-asteiseen Pyhäjärveen Tampereen keskustan läheltä löytyvästä Tahmelan rannasta.

Yhdeksän tuntia ja 20 minuuttia myöhemmin 25-vuotiaan tamperelaisen isä ja kaveri auttoivat rättiväsyneen urhon mökin laiturille Pirkkalassa. Uitua matkaa oli kertynyt 20 078 metriä, ja kaloreita kulunut 5 196.

– Aika pitkä rypistys, mökiltä tavoitettu Karima tiivisti mielipuolisen suorituksensa Ilta-Sanomille puhelimitse lauantai-iltana.

– Keli oli aika paha, koko matkan oli vastatuuli ja välillä satoi. Mitään yllätyksiä ei tullut, tiesin että jos tuommoiseen pitkään matkaan lähtee niin kyllä siellä jossain kohtaa ottaa päähän aika lujaa.

Kello kertoi Aksu Kariman uineen urakan päätteeksi yli 20 kilometriä.

Karimalle äärimmäinen urheilusuoritus ei ollut ensimmäinen. Ei itse asiassa edes tänä kesänä.

Kesäkuun alussa nuorukainen taivalsi täyden maratonin Tampereen legendaarisissa Pispalan portaissa. Tuolloin aikaa kului yön yli tehdyssä suorituksessa vielä pidempään, 12 ja puoli tuntia.

Kuten maratonkoitoksenkin kohdalla, ajatus massiivisesta uintioperaatiosta oli peruja viime kesältä.

– Viime vuonna uin tuossa Näsijärven puolella 5,5 kilometrin matkan Tampereelta Teiskoon. Siinä kun laiturille päästiin, sanoin, että ensi kesänä vedetään sitten tuonne toisen kaverin mökille Pirkkalaan. Nyt piti lunastaa puheet.

Kesäkuussa Pispalan yössä rehkiminen oli yksinäinen urakka, mutta veden varassa ei yhdeksää tuntia selviä ilman kavereiden apua. Uskolliset tukivoimat kulkivat Kariman vierellä veneellä ja vesijetillä koko pitkän matkan.

– Kavereille hirveän iso kiitos että jaksoivat kykkiä tuon reissun järvellä ja antaa vähän juomaa ja evästä matkan aikana, urheilugeelillä ja -juomalla itsensä liikkeessä pitänyt Karima kiittää.

– Vedestä en noussut kertaakaan, kaverit heittivät veteen evästä tankattavaksi. Roskat heitin ukoille jettiin takaisin ja jatkoin matkaa.

Perillä on tuolla, edessämme jossain...

Nuoruusvuosinaan muun muassa kilpauintia harrastanut Karima suhtautui lauantain koitokseen rauhallisin mielin – olihan kunnon kestävyys tullut testattua vedenpitävästi jo alkukesästä.

– Porrashommassa todettiin, että peruskunto on hyvä, Karima naurahtaa.

Pyhäjärven korkeiden aaltojen keskellä myös itse uimarin tunnelmat ehtivät kuitenkin tekemään päivän mittaan aaltoliikettä.

– Kyllä se täytyy sanoa, että nyt kun on ollut kylmä viikko ja satanut paljon, niin vilu tuli. Pikkuisen siinä ehti palella viimeisen parin kolmen tunnin aikana, Karima myöntää.

– Sitten kun aallokko alkoi iskemään siten, että aina happea ottaessa aalto löi pään yli, niin kyllä siinä aika paha mieli tuli välillä. Kaverit sitten tsemppasi, että ei ole enää pitkä matka, ja maaliin sieltä sitten tultiin.

Ilman apuvoimia pelkkä suunnan pitäminen olisi ollut aaltojen höykytyksessä käytännössä mahdotonta.

– Kun aallot oli tosi korkeat, kaverit joutuivat suunnistamaan puolestani ja näyttämään suuntaa, että tuonne päin uidaan.

Lopulta hetkittäin tuskaisan kaukaiselta vaikuttanut mökkiranta kuitenkin ilmestyi horisonttiin. Siellä odotti muiden muassa ylpeä isä.

– Se oli hienoa, iskä tuli vielä katsomaan kaverin porukoiden lisäksi, joiden tämä mökki on. He olivat tuossa vastaanottamassa ja nostivat järvestä ylös. Olin itse sen verran hapoilla, että olisi jäänyt portaat kiipeämättä. Kun sai kaveria ja isää kädestä kiinni niin pääsin laiturille huilailemaan, Karima muistelee matkan loppua.

Kariman matka alkoi Tahmelan rannasta ja päättyi Pirkkalaan.

Kumpi oli kovempi urakka, porrasmaraton vai 20 kilometrin avovesiuinti sitkeässä vastatuulessa?

– Vesi on semmoinen, että alkaa väsyttää ja tulee kylmä. Aikaa tässä toisaalta meni muutama tunti vähemmän. Kyllä ne ihan yhtä pahalta tuntui, Karima toteaa.

Mitäs sitten seuraavaksi? Kaksi triathlon-lajia on nyt suoritettu äärimmäisiksi vietyinä versioina, kenties seuraavaksi hypätään pyörän selkään?

– Nyt kyllä pidän suuni kiinni, ettei tule luvattua mitään, Karima hekottaa.

– En nyt mitään poiskaan sulje, mutta kyllä nyt täytyy olla hetken aikaa hiljaa. Kyllä nuo aika kovia hommia aina on. Kuitenkin olen ihan normaali työssä käyvä ihminen enkä mikään aktiiviurheilija. Hupimielessä vaan tulee treenailtua nykyään, ja välillä voi ottaa lomaakin näistä jutuista, Karima pohtii – ja myöntää heti perään, että jossain vaiheessa uudet haasteet saattavat taas osoittautua liian vaikeiksi vastustaa.

– Jos jossakin kohtaa joku juttu keksitään niin kyllähän minä olen aina valmis lähtemään. Mua ei hirveen kauan tarvitse suostutella. Kaveritkin tietää, että Aksua kun vähän yllyttää niin kyllähän se sitten lähtee.

Tältä erää fyysiset ponnistelut ovat kuitenkin tauonneet, ja edessä on vain hyvin ansaittua lepoa. Palauttelun Karima aloitti perisuomalaisella mökkiduolla: saunalla ja makkaralla.

– Kävin tuossa saunassa, ja muutama makkara on syöty. Nyt alkaa pikkuisen väsyttämään, joten eiköhän tästä painuta kotiin nukkumaan, ja katsotaan huomenna uudelleen mikä on tilanne.

Luitko jo nämä?