Valmentajaisä ei päästänyt Jani Sievistä Rion MM-kisoihin. - Uinti - Ilta-Sanomat

Isä ajoi Jani Sievisen treenaamaan aamuneljältä jo 8-vuotiaana – näin olympiamitalisti muistelee brutaaleja harjoituksia

Jani Sievisen unelmamatkalta vaikuttanut kisareissu Rioon jäi haaveeksi.

Julkaistu: 27.5. 6:04

Jani Sievinen muistelee huvittuneena, miten suuret matkasuunnitelmat muuttuivat isän mahtikäskyllä.

Sekauimari Jani Sievistä, 21, pänni lujaa marraskuussa 1995. Lyhyen radan MM-kisat oli myönnetty Brasilian Rio de Janeiroon, jonka tarunhohtoisuus ja kenties yöelämänkin kuuluisat houkutukset olisivat kutsuneet Nummelan suurta poikaa puoleensa.

Myös 100 metrin sekauinnin MM-kulta odotti ottajaansa Copacabanan rannalle rakennetussa altaassa.

Sievinen muistaa edelleen hyvin, millaisen keskustelun kävi asiasta valmentajaisänsä, keskiviikkona 27. toukokuuta 70 vuotta täyttävän Esa Sievisen kanssa.

Nyt hän muistelee debattia rakkaudella ja huvittuneena, mutta vajaa neljännesvuosisata sitten tunnelma oli toisenlainen.

– Olin ollut jo aiemmin kuukauden treenaamassa Havaijilla ja päässyt vähän maailmanmatkailun makuun. Ja nyt kisat Riossa, ihan mieletön paikka.

Tällaisen harjoituksen Esa Sievinen kynäili pojalleen Barcelonan-harjoitusleirillä syksyllä 1993. Herkkupalat odottivat, kun takana oli jo kaksi tuntia treenaamista.

Valmentajaisä Esa tarkasteli asiaa pragmatiikan vinkkelistä.

Jani Sievinen oli edelliskesänä voittanut Wienissä kolme EM-kultaa, ja nyt alkaisi työ kohti Atlantan olympiakautta. Pitkä matka mannerten välillä aikaerotoipumisineen löisi siihen vain lovea.

– Faija sanoi aika ykskantaan, että ne Rion mitalit jäävät muiden ratkaistaviksi, ja meidän hommamme jatkuisivat Nummelan uimahallissa. En aivan iloisimmillani ollut. Ei se Nummela marraskuussa ihan Rio de Janeiro ole, Jani Sievinen nauraa.

Esa Sievinen muisteli episodia 70-vuotishaastattelussaan tiistaina Ilta-Sanomissa ja myönsi, että jälkiviisaana poika olisi pitänyt päästää Brasiliaan.

Uran 2006 päätyttyä Sievinen matkusti turistina Rioon.

– Osasyy oli se, etten päässyt sinne 1995. Kävin Copacabanallakin siinä kohdassa, jossa MM-allas silloin sijaitsi.

Esa Sievinen antoi haastattelunsa yhteydessä Ilta-Sanomille A4-liuskan, jolle oli tulostanut Barcelonan-harjoitusleirin erään harjoituksen sisällön syksyltä 1993 – seuraavasta kaudesta tuli Sievisen uran menestyksekkäin.

Aivan lähes kolmetuntisen harjoituksen lopussa urheilija tykittää treenialtaassa kolmesti kenties raskaimman uintimatkan eli 400 metrin sekauinnin maksimaalisella anaerobisella tasolla kahden minuutin palautuksilla.

Takana oli tässä vaiheessa jo pitkälti yli kahden tunnin harjoitus, jolle kertyi mittaa lopulta yhteensä 10,8 kilometriä.

Jani Sievinen hymähtää muistoille.

– Jotenkin muistan tuon harjoituksen siltä leiriltä, mutta en siksi, että se olisi ollut poikkeuksellinen. Treeniviikkoon kuului aina 10 pitkää treeniä ja kaksi lyhyempää vauhtitreeniä. Tuo olisi tehty yhtä lailla Nummelassa kuin Barcelonassa.

Lisäksi viikkoon kuului muutama niin sanottu oheisharjoitus.

Jani Sievinen oli kesällä 1995 uinut Wienissä kolme pitkän radan EM-kisoissa Wienissä. Hän halusi huipentaa vuoden Rion lyhyen radan MM-kisoissa, mutta isä oli toista mieltä.

– Se treeni näyttää paperille tulostettuna varmasti aika hurjalta, mutta minua oli valmennettu monta vuotta nimenomaan nousujohteisesti, jotta joskus jaksaisin harjoitella tuolla tavalla. Esa oli kyllä ankara, mutta fiksu ja erittäin suunnitelmallinen koutsi.

Sievinen toteaa, että jos kolme 400 metrin sekauintia, harjoituksen varsinainen ominaisuuksia kehittävä osuus, on sijoitettu aivan loppuun, alku on mennyt aika helposti.

– Kovimmat osiothan täytyy päästä uimaan suht freesiin olotilaan, eivät ne muuten kehitä.

Fyysisesti huomattavasti epämiellyttävämpinä harjoituksina Sievinen piti niitä, joissa kilometrimäärä jäi noin kahdeksaan.

– Silloin oli pidemmät palautukset, mutta vauhdit vastaavasti vedettiin tappiin ja sykkeet ylös. Silloin katseltiin altaassa totuutta silmiin monta kertaa.

Esa Sievinen valmistaa poikaansa tämän uintiuran kovimpaan suoritukseen Rooman MM-kisoissa 1994. Jani Sievisen kulta-aika 1.58,16 kesti 200 metrin sekauinnin ME:nä lähes yhdeksän vuotta.

Jotta koko päivä ei olisi mennyt maitohappokylpyä mietiskellen, Sievinen pyysi isältään jo teini-iässä, ettei tämä aamutreenin jälkeen avaisi illan eli kovemman harjoituksen sisältöä kuin hyvin pintapuolisesti ennen kuin puoli tuntia ennen altaaseen hyppäämistä.

– Kuten Esa näyttää jo sanoneen, oli usein tosi kova pala lukea, mitä hän minulta edellytti iltatreenissä. Oli vain hyvä, etten ehtinyt märehtiä sitä koko päivää. Luin treenisuunnitelman nopeasti, omaksuin sen ja aloin keskittyä.

Hurja oli myös kunnioitettavaan ikään saapuvan suurvalmentajan kertomus siitä, miten Jani Sievinen 8–9-vuotiaana nousi ylös kello 4 ehtiäkseen uida tunnin ennen kuin isän piti kello 6.15 lähteä Helsinkiin töihin.

– Sellaistakin se oli, mutta siellä me uskollisesti oltiin, isosisko Nina, minä ja Esan muut uimarit.

Sievinen haluaa muistuttaa, ettei kukonlaulunaikainen treenaaminen ole lajissa mikään poikkeus, vaan enemmän sääntö. Hän kertoo esimerkin.

– Olin joskus Texasissa treenaamassa, aloitettiin aina kello 6. Vähän aikaa piti parkkipaikalla odotella, että jo reilusti ennen viittä aloittaneet lapsiuimarit tulivat ensin pois altailta. Niitä oli varmaan sata.

Luitko jo nämä?